Ero sivun ”Joosef Hymnografi” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
Kunnianarvoisa pyhittäjä '''Josef Hymnografi''' oli 800-luvulla elänyt [[munkki]]. Hän oli merkittävä ortodoksisen kirkon liturginen runoilija ja [[hymnografia|hymnografi]] sekä voimakas [[ikoni]]en kunnioituksen puolustaja [[ikonoklasmi]]n aikana. Häntä on kutsuttu ''Kirkon suloääniseksi satakieleksi''. |
Kunnianarvoisa pyhittäjä '''Josef Hymnografi''' oli 800-luvulla elänyt [[munkki]]. Hän oli merkittävä ortodoksisen kirkon liturginen runoilija ja [[hymnografia|hymnografi]] sekä voimakas [[ikoni]]en kunnioituksen puolustaja [[ikonoklasmi]]n aikana. Häntä on kutsuttu ''Kirkon suloääniseksi satakieleksi''. |
||
== |
== Nuoruus == |
||
Josef Hymnografi syntyi vuonna 816 Sisiliassa hurskaaseen |
Pyhittäjä Josef Hymnografi syntyi vuonna 816 Sisiliassa hurskaaseen perheeseen. Hänen vanhempansa Plotinos ja Agatha pakenivat barbaarivaltaa ja koko perhe joutui muuttamaan Sisiliasta Kreikkaan, Peloponnesoksen niemimaalle. Siellä Josef meni viisitoistavuotiaana Tessalonikian kaupungissa sijaitsevaan Latmoksen luostariin, jossa hänet myöhemmin hänet vihittiin pappeuteen. |
||
Nuori Josef täytti innokkaasti kaikki luostarielämän säännöt ja hämmästytti ahkeruudellaan koko veljeskunnan. Pian hän saavutti myös hengellisen viisauden ja korkean ymmärryksen asteen. |
|||
Pyhittäjä [[Gregorios Dekapolilainen]], joka vieraili Tessalokissa, tutustui siellä Josefiin. Hän pyysi luostarin johtajaa päästämään hänet mukanaan Konstantinopoliin, jonne oli menossa auttamaan ja tukemaan sikäläisiä kristittyjä, jotka kärsivät kuvainraastajien harhaopeista. Konstantinopoliin saavuttuaan Gregorios ja Josef pelkäämättä saarnasivat totuutta ja neuvoivat kristittyjä pysymään lujasti Kirkon vanhassa, pyhässä opissa. |
|||
Kristittyjen vainot kuitenkin kiihtyivät ja tämän vuoksi Gregorios lähetti Josefin pyytämään apua Rooman paavi Leo II:lta. Tuohon aikaan Konstantinopolin ja Rooman kirkko eivät vielä olleet erkaantuneet toisistaan. Tehtävä oli vaarallinen ja laiva, jolla Josef lähti, pysäytettiin, hänet vangittiin ja suljettiin vankilaan Kreetan saarelle. |
|||
== Vankeus Kreetalla == |
|||
Olot Kreetan vankilassa olivat Josefille hyvin ankarat, mutta omista koettelemuksistaan huolimatta hän lohdutti ja rohkaisi muita puutteesta ja kärsimyksistä masentuneita vankeja. Kerrotaankin Josefin esimerkin ja elähdyttävien sanojen saaneen vankien kestämään vankeutensa kärsivällisemmin. Josef vapautui vankilasta hallitsija Leo Armenialaisen kuoltua. Perimätiedon mukaan Pyhä [[Nikolaos Ihmeidentekijä]] ilmestyi vankeuden aikana Josefille ja kehoitti häntä ylistämään jumalaa laulullaan. |
|||
== Kirkon ja luostarin rakentajana Konstantinopolissa == |
|||
Josef palasi Kontantinopoliin, mutta pyhittäjä Gregorios Dekapolilainen oli tällä välin antanut henkensä Jumalan huomaan. Josef rakennutti pyhän esipaimenen kunniaksi kirkon, siirrätti sinne pyhän Gregorioksen ruumiin ja perusti kirkon läheisyyteen luostarin, jonne nopeasti kokoontui suuri määrä munkkeja. Josef opetti heitä ja hänen rakkautta sekä hengellistä viisautta täynnä olevat saarnansa vetivät puoleensa myös maallikoita. |
|||
Josef perusti myöhemmin myöskin syvästi kunnioittamalleen pyhälle [[Bartolomeos (apostoli)|Bartolomeokselle]] omistetun kirkon. Josef halusi sepittää hänen muistolleen kiitosveisun. |
|||
== Teokset == |
== Teokset == |
||
Versio 10. helmikuuta 2010 kello 17.29
muistopäivä 4.4.
venäläinen ikoni
Kuva: Wikipedia
Kunnianarvoisa pyhittäjä Josef Hymnografi oli 800-luvulla elänyt munkki. Hän oli merkittävä ortodoksisen kirkon liturginen runoilija ja hymnografi sekä voimakas ikonien kunnioituksen puolustaja ikonoklasmin aikana. Häntä on kutsuttu Kirkon suloääniseksi satakieleksi.
Nuoruus
Pyhittäjä Josef Hymnografi syntyi vuonna 816 Sisiliassa hurskaaseen perheeseen. Hänen vanhempansa Plotinos ja Agatha pakenivat barbaarivaltaa ja koko perhe joutui muuttamaan Sisiliasta Kreikkaan, Peloponnesoksen niemimaalle. Siellä Josef meni viisitoistavuotiaana Tessalonikian kaupungissa sijaitsevaan Latmoksen luostariin, jossa hänet myöhemmin hänet vihittiin pappeuteen.
Nuori Josef täytti innokkaasti kaikki luostarielämän säännöt ja hämmästytti ahkeruudellaan koko veljeskunnan. Pian hän saavutti myös hengellisen viisauden ja korkean ymmärryksen asteen.
Pyhittäjä Gregorios Dekapolilainen, joka vieraili Tessalokissa, tutustui siellä Josefiin. Hän pyysi luostarin johtajaa päästämään hänet mukanaan Konstantinopoliin, jonne oli menossa auttamaan ja tukemaan sikäläisiä kristittyjä, jotka kärsivät kuvainraastajien harhaopeista. Konstantinopoliin saavuttuaan Gregorios ja Josef pelkäämättä saarnasivat totuutta ja neuvoivat kristittyjä pysymään lujasti Kirkon vanhassa, pyhässä opissa.
Kristittyjen vainot kuitenkin kiihtyivät ja tämän vuoksi Gregorios lähetti Josefin pyytämään apua Rooman paavi Leo II:lta. Tuohon aikaan Konstantinopolin ja Rooman kirkko eivät vielä olleet erkaantuneet toisistaan. Tehtävä oli vaarallinen ja laiva, jolla Josef lähti, pysäytettiin, hänet vangittiin ja suljettiin vankilaan Kreetan saarelle.
Vankeus Kreetalla
Olot Kreetan vankilassa olivat Josefille hyvin ankarat, mutta omista koettelemuksistaan huolimatta hän lohdutti ja rohkaisi muita puutteesta ja kärsimyksistä masentuneita vankeja. Kerrotaankin Josefin esimerkin ja elähdyttävien sanojen saaneen vankien kestämään vankeutensa kärsivällisemmin. Josef vapautui vankilasta hallitsija Leo Armenialaisen kuoltua. Perimätiedon mukaan Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä ilmestyi vankeuden aikana Josefille ja kehoitti häntä ylistämään jumalaa laulullaan.
Kirkon ja luostarin rakentajana Konstantinopolissa
Josef palasi Kontantinopoliin, mutta pyhittäjä Gregorios Dekapolilainen oli tällä välin antanut henkensä Jumalan huomaan. Josef rakennutti pyhän esipaimenen kunniaksi kirkon, siirrätti sinne pyhän Gregorioksen ruumiin ja perusti kirkon läheisyyteen luostarin, jonne nopeasti kokoontui suuri määrä munkkeja. Josef opetti heitä ja hänen rakkautta sekä hengellistä viisautta täynnä olevat saarnansa vetivät puoleensa myös maallikoita.
Josef perusti myöhemmin myöskin syvästi kunnioittamalleen pyhälle Bartolomeokselle omistetun kirkon. Josef halusi sepittää hänen muistolleen kiitosveisun.
Teokset
Josef Hymnografin musiikillinen perintö käsittää valtaosan Minean kaanoneista sekä pyhän kirjan Parakletikin hymneistä. Hänen kerrotaan säveltäneen noin 1000 hymniä. Hänen nimensä on löydettävissä akrostina Minean yhdeksännessä oodissa. Josef Hymnografin hymnejä lauletaan yhä niin itäisen kuin läntisenkin kristityn kirkon piirissä, monista niistä on sovitettu myös suosittuja protestanttisia virsiä.
Muistopäivä
Josef Hymnogragi kuoli rauhallisesti suuren torstain aattona vuonna 883. Suomen ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Josef Hymnografia aina vuosittain huhtikuun 4. päivänä (slaavilainen traditio). Kreikkalaisessa traditiossa muistopäivä on päivää aiemmin eli 3.4.
Josef Hymnografia ei tule sekoittaa toiseen, lähes samannimiseen ja suunnilleen samoihin aikoihin eläneeseen, myöskin kirkkomusiikin saralla vaikuttaneeseen pyhittäjä Josef Studionilaiseen.