Marina Antiokialainen

Pyhä suurmarttyyri Marina Antiokialainen, muistopäivä 17.7.
Kuva Pyykkönen

Pyhä suurmarttyyri Marina syntyi 3. vuosisadalla Antiokian Pisidiassa eteläisessä Vähässä-Aasiassa Aedesius-nimisen pakanapapin perheeseen. Jo varhain lapsena hän menetti äitinsä ja isä antoi tytön lastenhoitajan hoidettavaksi ja tämä kasvatti Marinan tuntemaan ortodoksista uskoa. Kuultuaan tästä ja siitä, että tyttärestä oli tullut kristitty, isä raivostui ja vihaisena kielsi kokonaan tyttärensä.

Keisari Diocletianuksen (vv.284 - 305) aikana toteutetuissa kristittyjen vainoissa, kun Marina oli vasta 15-vuotias, hänet pidätettiin ja suljettiin vankilaan. Lujasti uskoen Jumalan tahtoon ja Hänen apuunsa nuori vankila-asukas valmistautui lähestyvään kohtaloonsa.

Itäisten maakuntien maaherra Olymbrios matkallaan tuomitsemaan Antiokian kristittyjä viehättyi nuoresta ja kauniista tytöstä ja yritti suostutella häntä luopumaan kristinuskostaan ja tulemaan hänen vaimokseen. Mutta pyhä, yhtään horjumatta, kieltäytyi hänen tarjouksistaan. Ärtynyt maaherra antoi pyhän marttyyrin kidutettavaksi. Häntä hakattiin ankarasti, hänet naulattiin kidutuspöytään ja häntä viillettiin ja revittiin kolmikärkisellä terällä. Jopa itse maaherra, kykenemättömänä muutoin katsomaan kidutuksen kauhuja, löi häntä kasvoihin. Mutta marttyyri pysyi järkähtämättömänä. Hänet heitettiin koko yöksi vankiselliin, mutta taivaallisen avulla hänen haavansa ja vammansa paranivat. Sen jälkeen hänet riisuttiin ja sidottiin puuhun ja hänen ruumistaan poltettiin tulella. Tuskin enää oikein elossakaan, mutta marttyyri rukoili:

"Siunattu olet Sinä, Valtijani, sillä Sinä vahvistit sieluni ja paransit haavani. Rukoilen Sinua, tee minut otolliseksi saamaan pyhä kasteesi, että sen puhdistamana voisin astua Sinun ihanaan häähuoneeseesi."

Kun maaherra kuuli Marinan rukoilleen kastetta, hän määräsi pyhän upotettavaksi isoon vesiastiaan. Marttyyri rukoili jälleen, että tämä teloitustapa tulisi hänelle pyhäksi Kasteeksi. Kun pidättäjät sysäsivät pyhän veteen, siellä loisti äkkiä valo, ja lumivalkoinen kyyhkynen laskeutui taivaasta kultainen kruunu nokassaan. Kahleet kirposivat pyhän Marina päältä. Marttyyri seisoi vedessä ylistäen Pyhää Kolminaisuutta, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Pyhä Marina tuli esiin vedestä täysin parantuneena ilman ainuttakaan jälkeä polttamisesta tai mistään. Kaikki hämmästyivät tätä ihmettä ja ihmiset ylistivät Todellista Jumalaa ja monesta heistä tuli uskovia. Tämä sai maaherran raivoon ja hän määräsi tappamaan kaikki, jotka tunnustavat Kristuksen nimen. Kaikkiaan noin 15 000 ihmistä sai surmansa tuolla paikalla ja pyhä suurmarttyyri Marina mestattiin leikkaamalla häneltä pää. Paikalla ollut Theotimos niminen silminnäkijä kirjoitti ylös nämä tapahtumat ja suurmarttyyrin kokemat koettelemukset.

Aina ristiretkeläisten Konstantinopolin valtaamiseen saakka vuonna 1204 suurmarttyyri Marinan reliikit olivat Panteponteian luostarissa. Joidenkin lähteiden mukaan ne olivat sijoitetut Antiokiaan vuoteen 908 saakka ja silloin siirrettiin Italiaan. Nykyään reliikit ovat Kreikan pääkaupungissa Ateenassa, jossa ne ovat sijoitetut Pyhälle Neitsytmarttyyrille vihittyyn kirkkoon. Pyhän Marinan käsi on siirretty Pyhälle vuorelle, Athokselle, Vatopedin luostariin.

Roomalaiskatolisessa ja anglikaanisessa maailmassa suurmarttyyri Marina tunnetaan myös nimellä pyhä Margareeta ja hänelle on pyhitetty etenkin Englannissa lukuisia kirkkoja. Roomalaiskatolisilla muistopäiväkin eroaa ortodoksien muistopäivästä, katolisilla se on 20. päivä heinäkuuta. Roomalaiskatolisilla suurmarttyyri Marina (Margareeta) on etenkin raskaanaolevien naisten suojelupyhä.

Ortodoksinen kirkko viettää suurmarttyyri Marinan muistopäivää vuosittain 17. päivänä heinäkuuta.

HAP

Kirjallisuutta

• Kirkkovuoden pyhät II
  • Suurmarttyyri Marina (ss.1029-1032)