Ignatios Antiokialainen

Artikkeli on keskeneräinen ja on tarkoitus julkaista 20.12.

Ignatios Antiokialainen (n. 50 jKr – 98-117 jKr.), Syyrian Antiokian kolmas piispa apostoli Pietarin ja Evodiuksen jälkeen. Pidetään todennäköisenä, että Ignatios, yhdessä ystävänsä, Smyrnan piispa Polykarpoksen kanssa sai opetuksensa apostoli Johanneksen jalkojen juuressa. Ignatioksen itsestään käyttämä toinen nimi, Theoforos, ”Jumalan kantama” tai ”Jumalan kantaja” viittaa joko siihen, että Ignatios oli lapsi, jonka Jeesus otti syliinsä (Mark. 9:36), kuten eräs varhainen legenda kertoo, tai siihen, että Ignatius näkee itsensä Kristuksen kantajana.

Keisari Trajanuksen (keisarina 98 – 117) aikana Ignatios joutui Syyrian provinssia kohdanneiden vainojen uhriksi. Hänet vangittiin ja häntä lähdettiin kuljettamaan Roomaan, missä hän tulisi kohtaamaan marttyyrikuolemansa. Matkaltaan Ignatios kirjoitti kirjeitä kuudelle seurakunnalle ja Smyrnan piispa Polykarpokselle. Ignatioksesta emme tiedä juuri muuta kuin sen, mitä hänestä selviää kirjeidensä välityksellä. Ignatioksen nimiin laitettuja kirjeitä on lukuisia, mutta useimmat tutkijat pitävät niistä seitsemää alkuperäisinä: efesolaisille, magnesialaisille, trallilaisille, roomalaisille filadelfialaisille, smyrnalaisille ja Polykarpokselle. Kirjeiden kirjoitusvuosina on pidetty vuosien 110 – 117 välistä aikaa. Tärkeimmät kirjeissä olevat teemat käsittelevät kirkkoa, kirkon virkahierarkiaa, erityisesti piispuutta, kirkon ykseyttä, ehtoollista sekä doketististen ja judaististen harhaopettajien välttämistä.

Ignatios kuoli Roomassa vuosien 98 – 117 välisenä aikana. Hänen kuolemastaan on myöhemmin kirjoitettu marttyyriakti ”Martyrium Ignatii”, joka on kuitenkin kärsinyt useista interpolaatioista ja josta varhaisin säilynyt versio on 900-luvulta peräisin olevasta pariisilaisesta Codex Colbertinuksessa.

Lähteet

• Halldorf, Peter. 21 kirkkoisää. 2001, Kokkola: Barents Publishers-Fin.

• Koskenniemi, Heikki. Thuren, Jukka. Apostoliset Isät.