Benedictus Nursialainen

Ensimäiset kristilliset luostariyhteisöt muodostuivat Egyptin erämaahan, kun Antonius Suuren (251-356) ohjeiden mukaisesti pyhä Pakomius (286-346) perusti sinne munkkiyhteisön. Egyptistä kilvoitteluperinne levisi vähitellen lähi-itään. Länsimaisen luostariperinteen kehittäjänä pidetään Benedictus Nursialaista, mutta hänellä oli vaikutusta myös itäisen perinteen kehittymiseen.

Benedictus syntyi noin vuonna 480 Italiassa Nursian kylässä. Siihen aikaan Rooman valtakunta oli juuri romahtamaisillaan. Benedictus asettui kilvoittelemaan Subiacon lähellä olevaan luolaan munkkiyhteisöön. Luostarin johtajan kuoltua, Benedictusta pyydettiin yhteisön johtajaksi. Munkit eivät kuitenkaan pitäneet Benedictuksen liian hyvästä moraalista ja he yrittivät myrkyttää hänet. Benedictus siunasi hänelle annetun myrkkymaljan, jolloin malja kaatui ja yritys epäonnistui. Toisella kertaa munkit laittoivat myrkkyä hänen leipäänsä. Tällä kertaa Benedictuksen siunatessa leivän, korppi tuli ja nappasi sen hänen kädestään.

Benedictus perusti kaikkiaan 12 luostaria. Näistä kuuluisin on Monte Cassino Pohjois-Italiassa. Se oli ensimmäinen luostari, jossa noudatettiin benedictiiniläistä luostarijärjestystä. Järjestyksessä hän määritteli munkkien säännöt. Benedictuksen luostarisäännöissä määritellään muun muassa, että munkin tuli olla tottelevainen ja nöyrä. Hän myös kertoi, mitä tuli tehdä, jos joku kanssakilvoittelija ei näitä hyveitä täyttänyt. Kilvoittelijan tuli löytää sisäinen rauha. Kilvoittelijalla tuli olla ohjaajavanhus, yleensä luostarin johtaja, joka auttoi yksilöllisesti asketismin ja hengellisen kasvun tiellä.

Benedictuksen säännöissään on myös jumalanpalvelusohjeita ja yleisiä luostaritoimintaa koskevia ohjeita. Kilvoittelijoiden päivärytmi oli tarkoin säänneltyä. Luostarin jumalanpalvelus alkoi keskiyöllä pidettävällä Matins'illa. Sitä seurasi kello kolme pidettävä Lauds. Muutaman tunnin unen jälkeen kello kuusi pidettin Prime. Yhdeksään asti luettiin tai tehtiin työtä ja kello yhdeksän oli vuorossa Terce ja messu. Puolilta päivin oli Sext ja lounas. Ruokalepoa kesti kello kolmen None'en asti. Sitten töitä tehtiin taas illan kello kuuden Vespers'iin ja kello yhdeksän Compline'en asti. Nykyaikaisissa luostareissa näitä ohjeita noudatetaan soveltaen.

Eräs Benedictuksen kuuluisimmista luostarisäännöistä on "ora et labora" eli rukoile ja tee työtä. Tästä on tullut niin läntisen kuin itäisen luostarilaitoksen yksi perussäännöistä. Ruumiillisen luostarityön lisäksi myöhempinä vuosisatoina munkit alkoivat muun muassa opettaa, viljellä maata ja tehdä käsitöitä.

Benedictuksen luostarisäännöt otettiin käyttöön keskiajalla useimmissa Länsi-Euroopan luostareissa. Tämän takia häntä pidetään läntisen luostarilaitoksen perustajana. Luostarit olivat aluksi jokseenkin eristäytyneitä ja ne pyrkivät pitkälle menevään autonomiaan. Benedictiläiset veljestöt ja sisaristot ovat sosiaalisia kilvoitteluyhteisöjä. Toisin kuin esimerkiksi fransiskaanisessa järjestyksessä, benedictiinikilvoittelijat eivät kilvoittele yksin, vaan yhteisesti luostarin johtajan ohjeistuksessa.

Benedictus Nursialainen kuoli vuonna 543. Hänet kanonisoitiin vuonna 1220. Ortodoksinen ja katolinen kirkko muistelee Benedictus Nursialaista 14.3.

Petja Pyykkönen