Pyhästä houkkuudesta (opetuspuhe)

Pyhä autuas
Ksenia Pietarilainen,
Krisruksen tähden houkka
muistopäivä 24.1.
(Kuva © Pyykkönen)

Kristuksen tähden houkka
autuas
Taddeus Petroskoilainen
muistopäivä 21.8.
Petroskoin pyhän Aleksanteri Nevskin kirkon ikonissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Ortodoksinen kirkko muistelee lokakuun 2.päivänä konstantinopolilaista Kristuksen tähden houkkaa Andreasta (k. 930-luvulla), joka eli yli 1000 vuotta sitten. Bysanttilaisessa kristillisyydessä on tuskin ristiriitaisempaa hahmoa kuin Kristuksen tähden houkan osa, pyhän hullun kutsumus. Bysanttilaisen perinteen mukainen houkka on kulkuri ja vieras. Hän on täysin vapaa tavanomaisista perhesiteistä - “ei kenenkään poika, ei kenenkään veli, ei kenenkään isä” - koditon ja usein karkotettu vaeltaja. Yleensä hän ei ole erakko, vaan elää ihmisten keskellä. Silti houkka pysyy jotenkin vieraana, maanpakolaisena järjestäytyneen yhteiskunnan reunamilla, maailman keskellä olematta siitä kotoisin. Houkka on vapaa ihminen ja juuri tämän vuoksi hän kykenee täyttämään profeetallisen tehtävän.

Moniselitteinen ja arvoituksellinen

Houkka on moniselitteinen ja arvoituksellinen ihminen, levottomuutta herättävä kysymysmerkki. Miten erottaa pyhä viaton epäpyhästä teeskentelijästä, Jumalan mies lainsuojattomasta tai anarkistista?

Kutsumus houkkuuteen Kristuksen tähden on luonteenomainen piirre bysanttilaiselle ja syyrialaiselle kristillisyydelle 300-luvulta eteenpäin. Houkka on yleismaailmallinen hahmo. Eräs varhaisimmista, jollei jopa ensimmäinen esimerkki houkasta Bysantin kristillisyyden piiristä on nainen. Ylä-Egyptissä vaikutti 300-luvun lopulla Pakomioksen luostarisääntöä noudattaneessa naisyhteisössä elänyt nimetön nunna, josta kirkkohistorioitsija Palladios (k. 431) kertoo keisari Teodosios II:n kamariherralle Lausiokselle omistamassaan historiateoksessa.

Houkka nunna, yksi ensimmäisistä

Nunna työskenteli keittiössä. Hän teeskenteli mielenvikaisuutta ja oli kietonut luostariviitan sijasta päänsä ympärille rääsyjä. Hän otti hoidettavakseen kaikki luostariyhteisön palvelutehtävät ja muut nunnat potkivat ja pilkkasivat häntä. Päivänä muutamana kuuluisa askeetti Pitiorom vieraili yhteisössä. Muiden nunnien tyrmistykseksi Pitiorom polvistui nunnan eteen ja pyysi häneltä siunauksen. Muut nunnat huusivat kilvoittelijalle: Miksi otat häneltä siunauksen, etkö tiedä, että hän on hullu! Askeetti vastasi heille: Te tässä hulluja olette, hän on teidän ja minun amma (hengellinen äiti). Muutaman päivän kuluttua nunna katosi yhteisöstä, välttääkseen nyt osakseen saamaansa kunnioitusta, eikä hänestä kuultu sen koommin.

Epätavallisen nunnan tai munkin käytös järkytti “kunniallisia” ja tärkeileviä ihmisiä. Mutta köyhät ja yhteiskunnan hylkäämät alkoivat pitää häntä todellisena ystävänään ja kohtelivat häntä, eivät pelkästään huvittuneella ja hyväksyvällä ylenkatseella, vaan monesti aidolla kiintymyksellä.

Houkkuuden rajat

Niin anarkistiselta kuin houkan käytös vaikuttaakin, on sillä kuitenkin asetetut rajat. Ollessaan julkisesti esillä houkka hylkää paastosäännöt, mutta yksinäisyydessä hän noudattaa niitä suuren paaston aikana paljon määräyksiä ankarammin. Houkka on Kirkon uskollinen lapsi. Houkka pilkkaa maailmaa. Houkka etsii nöyryyden ja nöyryytyksen tietä. Houkka haluaa pelastaa toiset myötätunnolla.

Kristuksen tähden houkka ilmaisee olennaisesti tarvetta paljastaa radikaali ristiriita kristillisen totuuden ja maailman terveen järjen ja moraalisen tunteen välillä. Tässä piilee houkan tarkoitus hänen pilkatessaan maailmaa. Kristuksen tähden houkka pilkkaa sisäisen vapauden hyveen ja leikkimielisyyden sekä naurun metodein maailmaa. Hän asettaa kyseenalaiseksi jokaisen pyrkimyksen typistää kristillinen elämä vastaamaan kunniallisuuden ja tavanomaisten moraalikäsitysten esikuvia. Houkan pilkka kohdistuu kaikkeen, joka muuttaa kristillisyyden säännöiksi ja lainkirjaimiksi.

Houkka asettuu kärsivän ihmisen rinnalle

Houkka uskaltaa huomauttaa keisarin puuttuvista vaatteista. Houkasta tulee langenneessa maailmassa tienviitta, joka osoittaa Kristuksen valtakunnan tuonpuoleisuutta. Pyhässä houkassa on eheytyneenä se osa joka meissä useimmissa muissa on kuollut kasvatuksessa ja kasvamisessa ja joka olisi löydettävä ja herätettävä henkiin. Vaikka houkka leikkii, häilyy hänen naurunsa myös itkun rajalla, sillä hän on herkkä tunnistamaan ulkoisessa koomisuudessaan tämän maailman tragedian. Hänen elämäänsä kuvastaa terapeuttisuus lähimmäistä kohtaan. Hän asettuu kärsivän ihmisen rinnalle ja jakaa hänen kärsimyksensä.

Langenneen maailman ihmisiä ympäröivät kivut, rikkomukset ja synnit. Maailman ihanuudet ovat unennäköä. Meidän tulee pyytää Kristukselta, että hän antaisi meille pyhien houkkien tavoin sisäistä elämän viisautta. Jumalallinen viisaus opettaa, että kaikki ulkoinen katoaa. Pyhät houkat olivat sisäistäneet tämän hengellisen näkökyvyn viisauden. He olivat oppineet, että synti on pohjimmiltaan ihmiselämässä Jumalan ja lähimmäisen pelkäämistä. Synti on pelkäämistä ja hylkäämistä. Paha toimii ainoastaan ihmisen tahdosta. Sillä ei ole sijaa ihmisessä, jos ihminen ei sitä halua.

Nöyryyden vapaaehtoista etsimistä

Toinen houkkakutsumuksen piirre liittyy pyrkimykseen nöyryyden säilyttämiseen nöyryytyksen vapaaehtoisessa hyväksymisessä. Pyhä houkkuus varmistaa ihmisten halveksunnan ja toimii näin nöyryyden vartijana. Nöyryytysten vapaaehtoisessa etsimisessä piilee kuitenkin syvempikin motiivi. Houkka haluaa tulla yhdistetyksi niin pitkälle kuin mahdollista Kristuksen nöyryytykseen, sillä “hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma”(Jes. 53:3). Kieltäytymällä poliittisen liikkeen johtajuudesta ja hylkäämällä tietoisesti ihmisten kunnianosoitukset ja maallisen vallan mahdollisuudet, valitsemalla ristin tien, Kristus toimi tavalla, jota eivät useimmat hänen seuraajistaan voineet pitää muuna kuin ehdoin tahdoin hulluutena.

Tässä piilee Vapahtajan ja houkan samankaltaisuus. Houkka hyväksyy ristin paradoksin ja hullutuksen, mikä on samalla todellinen viisaus (1. Kor. 1:23-24). Houkka kuolee päivittäin ja koska ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus muodostava yhden tapahtuman, hän myös nousee kuolleista päivittäin. Koska pyhä houkka on alentuneen Kristuksen ikoni, on hän myös Kristuksen riemullisen kirkastumisen ikoni.

Isä Jarmo Hakkarainen

Katso myös

• Kristuksen tähden houkka
• Andreas Konstantinopolilainen