Makari Roomalainen

Karjalan valistajiin luettava pyhä Makari Roomalainen (myös nimellä Makarios Roomalainen sekä Makarios Roomalainen Novgorodilainen) oli syntyjään roomalainen, aivan kuten nimikin kertoo. Hän syntyi roomalaiskatoliseen perheeseen joskus 1400-luvun loppupuolella. Vanhemmat kasvattivat häntä hurskaudessa ja antoivat hänelle hyvän koulutuksen. Makarios ei kuitenkaan välittänyt loistavasta urasta ja katoavasta kunniasta, vaan keskittyi siihen, miten hän voisi pelastaa sielunsa.

Pyhittäjä Makari Roomalaista Novgorodilaista ei pidä sekoittaa toiseen samannimiseen, joka oli erämaakilvoittelijoihin kuuluva pyhä Makarios Roomalainen Mesopotamialainen (muistopv. 23.10.).

Makari reformaation pyörteissä

Hän eli aikana, jolloin kristittyä länttä ravisteli protestanttinen reformaatio. Pyhittäjä Makari suri ympärillä näkemäänsä synnin pimeyttä ja turhuutta. Kyynelsilmin hän hän pyysi Jumalaa osoittamaan hänelle pelastuksen tien, mutta jäi ilman vastausta. Hiljalleen hän ymmärsi, että hän saattaisi löytää pelastuksen sataman ortodoksisesta kirkosta. Hän jakoi omaisuutensa köyhille, pukeutui yksinkertaisesti ja suuntasi kohti itää.

Pyhittäjä Makari jätti Rooman salaa ja asettui Venäjälle rahattomana ja vanhoihin vaatteisiin pukeutuneena. Koettelemusten jälkeen hän saapui Novgorodiin, missä hän iloitsi suuresti nähdessään paljon kirkkoja ja luostareita. Yhden näistä luostareista oli perustanut kolme vuosisataa aikaisemmin hänen maanmiehensä pyhittäjä Antoni Roomalainen (Novgorodilainen) (muistopv 3.8.).

Makari Syvärin luostarissa

Myöhemmin pyhittäjä Makari saapui Syväri-joen rannalle, mihin pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen (muistopv 17.4. ja 30.8.) oli perustanut Pyhän Kolminaisuuden luostarin. Pyhittäjä Aleksanteri otti vastaan Makarin liittäen hänet ortodoksiseen kirkkoon ja vihkien hänet munkiksi luostarissaan. Makari kuitenkin kaipasi yksinäisempää elämää ja siksi hän igumenin siunauksella muutti Lenza-joen saareen, lyhyen matkan päähän Novgorodista, missä hän ryhtyi viettämään ankaraa askeettista elämää.

Talvet olivat kylmiä ja kesät kuumia ja kosteita. Soinen seutu oli täynnä hyönteisiä, jotka kiduttivat pyhittäjää. Makari eli marjoilla, juurilla ja yrteillä. Joskus jopa karhut saattoivat tulla ruokailemaan samalle paikalle ja ne antoivat pyhittäjän helliä niitä.

Erämaan hengellinen valo

Tuollainen suuri hengellisen elämän lamppu ei voinut olla piilossa kauaa. Eräänä sateisena yönä joku koputti hänen oveensa ja pyysi päästä sisälle. Joitain ihmisiä, todennäköisesti metsästäjiä, tuli sisälle hänen keljaansa. Ihmetellen hänen olemustaan ja kasvoilta paistavaa jumalallista valoa, miehet pyysivät hänen siunaustaan. He kertoivat tulleensa metsään vain metsästämään, mutta pyhittäjän rukouksien ja Jumalan johdatuksesta he löysivät pyhittäjän.

”Ei se ollut minun rukousteni vuoksi”, sanoi pyhittäjä heille, ”vaan Jumalan armo johti teidät tänne”.

Ruokailtuaan ja juteltuaan sekä rukoiltuaan, pyhittäjä näytti miehille tien pois suoalueelta. Pyhittäjä aavisti oman rauhan katoavan nyt, kun asuinpaikka tuli tunnetuksi. Hänen tuskansa kuitenkin hieman lievittyi, koska useat ihmiset etsivät hänet käsiinsä kysyäkseen neuvoa ja rukoillakseen.

Pyhittäjä päätti kuitenkin vetäytyä syvemmälle erämaahan, vaihtaen ylevän paikkansa Lezna-joen vasemmalle rannalle. Mutta täälläkään hän ei kauaa saanut olla rauhassa, kun ihmiset jo löysivät hänen luokseen. Toisinaan tulinen patsas nousi ylös taivaalle yöllä hänen asuinpaikastaan, toisinaan päivisin Jumalan armo sai aikaan tuoksuvan savupilven. Näiden merkkien avulla paikallinen väestö löysi hänet kerta toisensa jälkeen.

Luostari saa alkunsa

Jotkut vierailijoista pyysivät saada jäädä asumaan pysyvästi lähelle pyhittäjää ja saada olla hänen ohjauksessaan. Kun Makari näki, että tämä oli Jumalan tahto, hän ei evännyt tätä näiltä pyytäjiltä. Hän antoi siunauksensa rakentaa keljat ja tämä oli hänen luostarinsa alku.

Vuonna 1540 he rakensivat puukirkon, joka omistettiin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumiselle. Pyhittäjä Makari vihittiin pyhään pappeuteen Novgorodin piispan, myöhemmin koko Venäjän metropoliitan, Makarin toimesta. Piispa määräsi pyhittäjä Makarin myös luostarin johtajaksi, igumeniksi.

Pyhittäjä Makari oli hyvänä esimerkkinä kaikessa muille ja hänelle Jumala oli antanut selvännäkemisen ja ihmeiden tekemisen lahjan. Vuosien kuluttua hän luovutti luostarin yhdelle oppilaistaan ja palasi asumaan saarelle, jossa oli aikaisemmin asunut. Siellä hän jätti henkensä Jumalan huomaan elokuun 15. päivänä 1550. Hänen opetuslapsensa hautasivat oppi-isänsä perustamansa Jumalansynnyttäjän luostarin kirkon vierelle.

Hengellinen luostari ja sen tuhoutuminen

Pyhittäjä Makarin luostari ei koskaan ollut varakas eikä veljestöltään suurilukuinen, mutta sen sijaan se oli kuuluisa korkeasta hengellisyydestään. 17. vuosisadalla useat Novgorodin alueen luostareista tuhottiin ruotsalaisten maahantunkeutujien toimesta. Myös pyhittäjä Makarin erakkola poltettiin vuonna 1615 ja joitakin munkkeja tapettiin miekoilla.

18. vuosisadalla luostarista tuli Pietarissa sijaitsevan pyhän Aleksanteri Nevskin lavran alusmaa. Keisarinna Katariina sulki sen vuonna 1764, kuten hän teki myös monelle muullekin luostarille ja siitä tuli seurakuntakirkko. Siitä huolimatta, että pyhiinvaeltajat tulivat paikalle kunnioittamaan pyhittäjän pyhäinjäännöksiä ja juhlistamaan hänen muistopäiväänsä, paikka raunioitui.

19. vuosisadan keskivaiheilla jotkut hyväntekijät kunnostivat kaksi kirkkoa ja ihmeitä tekevän lähteen, josta pyhittäjä itsekin oli juonut vettä. Tuohon aikaan vanha pappi asui paikalla ja toimitti jumalanpalvelukset kuolemaansa asti. Vuonna 1894 luostarissa aloitettiin jälleen toiminta pappismunkki Arsenin toimesta, joka otti käyttöön antiokialaisen typikonin. Luostari tuhottiin kuitenkin neuvostovallan aikana vuonna 1932.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Makari Roomalaista vuosittain elokuun 15. päivänä (ei suomalaisessa kalenterissa; päivä on siis hänen kuolinpäivänsä) sekä tammikuun 19. päivänä (hänen nimipäivänään). Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

Hannu Pyykkönen

Kirjallisuutta

• Munkki Serafim (toim.): Synaksarion - tammikuu
  • Pyhittäjä Makari Roomalainen, Karjalan pyhä s. 313-314