Kiitosrukoukset (opetuspuhe)

Ortodoksinen kirkkomme on ennen kaikkea eukaristinen kirkko. Eukaristia, kiitosuhri, ehtoollinen on kirkon kulmakivi. Kirkko ja seurakunta on Kristuksen ruumis ja me olemme sen jäseniä. Kirkon ja seurakunnan jäsenyys on osallisuutta Kristuksen ateriapöydästä. Kirkkomme opetuksen mukaan ehtoolliseen kiteytyy kaikki olennainen.

Vanhan perinteen mukaan ehtoollisella käytiin vain muutaman kerran vuodessa, yleensä ennen joulu- ja pääsiäisjuhlaa. Muistan vielä itsekin, että olin laulamassa joskus palveluksessa, jossa kukaan paikallaolijoista papistoa lukuun ottamatta ei osallistunut ehtoolliseen. Tuolloin oli myös luonnollista, ettei ehtoolliseen osallistuttu käymättä sitä ennen aina säännönmukaisesti katumuksen sakramentilla.

1970-luvulla kirkkomme piispat antoivat julkilausuman, jossa he kehottivat ja rohkaisivat seurakuntalaisia osallistumaan Herran pyhään ehtoolliseen useammin. Tämä kuitenkin edellytti sitä, että ehtoolliseen valmistaudutaan asianmukaisesti rukouksin ja katumuksen aidossa hengessä. Kunkin seurakuntalaisen tuli sopia rippi-isänsä kanssa, ettei säännöllistä katumuksen sakramentilla käyntiä laiminlyötäisi.

Tämä käytäntö toi esiin uudestaan vanhat niin ehtoollista edeltävät rukoukset kuin myös sen jälkeen luettavat ns. kiitosrukoukset. Arkkipiispa Paavalin johdolla erityisesti Uuden Valamon luostari luostarissa pyhiinvaeltajia opetettiin kädestä pitäen lukemaan rukoukset ennen ja jälkeen ehtoollisen. Myös monissa kirkkokunnan yhteisissä juhlissa juhlavigilia päättyi siihen, että arkkipiispan itsensä johdolla luettiin vielä ennen nukkumaan menoa ehtoolliseen valmistavat rukoukset.

Arkkipiispa piti huolen myös siitä, ettei juhlaliturgia päättynyt yleiseen hälinään ja puheensorinaan, vaan että niin papisto kuin kirkkokansa keskittyi vielä kuuntelemaan tarkkaavaisesti ja koko sydämellään ehtoollisen jälkeiset kiitosrukoukset.

Nyttemmin ehtoolliseen valmistavien rukouksien lukeminen on itse kunkin omalla vastuulla. Niitä ei voi pitää pakollisina, mutta kylläkin suositeltavina. Lampukassa on saatavilla uusia rukouskirjoja, joista ne vaivatta löytyvät. Jo muutamankin rukouksen lukeminen joko edellisenä iltana tai aamulla ennen liturgiaa auttaa meitä virittäytymään siihen oikeaan katumuksen henkeen, jolla ehtoollisella tulisi käydä.

Kreikankielisessä perinteessä valmistusrukouksia kutsutaan rukouspalvelukseksi ennen ehtoollista. Siihen kuuluu psalmeja, tropareja ja yhdeksän eri kirkkoisän kirjoittamaa rukousta. Niistä tärkein ja tutuin luetaankin yhteisesti ääneen juuri ennen ehtoolliseen osallistumista. Rukous osataankin yleensä ulkoa. (kts. rukous ehtoollisen edellä)

Kiitosrukouksien lukeminen ääneen ja yhteisesti liturgian jälkeen on tullut jo vakiintuneeksi tavaksi monessa seurakunnassa. Niitä on yhteensä viisi ja muutaman kirjoittajan nimikin tunnetaan. Lisäksi heti ehtoollisen nauttimisen jälkeen papisto lukee jo alttarissa kiitosrukouksina pääsiäisjuhlan tärkeimmät veisut.

Kiitosrukoukset pysäyttävät meidät kiireen keskellä tuntemaan mitä olemme kokeneet: Mitä on tulla Herran eläväksi temppeliksi! Mitä on ottaa vastaan aineeton polttava tuli! Niissä käytetään myös erittäin konkreettisia ja koskettavia ilmauksia: Herra, mene kaikkiin jäseniini, niveliini, sisääni, sydämeeni! Älä polta minua, vaan puhdista, pese ja kaunista minut… Tee minut hyväksi ja ymmärtäväiseksi! Tee minut henkesi asunnoksi! Kreikankielisessä perinteessä kiitosrukouksia kutsutaankin ehtoollisen jälkeiseksi eukaristiaksi.

Kiitosrukoukset päättyvät kolmeen tropariin. Innostuin kerran laulamaan niistä ensimmäisen Lintulan luostarissa Vanhan Valamon luostarin sävelmällä, kun palvelin yhdessä arkkipiispa Paavalin kanssa. Niinpä hän päätti suositella tätä tapaa muillekin julkaisemassaan liturgiakirjassa. Perinnettä jatketaan nykyisin ainakin Uspenskin katedraalissa.

Tunnen useita seurakuntalaisia, jotka ovat opetelleet kiitosrukoukset ulkoa. Kun toisinaan on pakko kiirehtiä enkä voi jäädä niitä kuuntelemaan, voin lukea ne mielessäni työmatkallani ja tuntea minkä aarteen ja lämmön olenkaan saanut rintaani ja sisääni. Suosittelen tätä muillekin.

isä Mitro Repo

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestin numerossa 5/2005. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.

Katso myös

• Ehtoollinen
• Herran Pyhä Ehtoollinen (isä Andrei Verikov)
• Katumuksen sakramentti