Samarialaisen naisen sunnuntai

Kristus kohtaa samarialaisen naisen
(Kuva © Pyykkönen)

Pyhä marttyyri Fotine (Φφτεινή) (joskus myös Fotina, slaavilaisessa kulttuurissa: Svetlana / Светлана) oli samarialainen nainen, jonka kanssa Vapahtaja keskusteli Jaakobin lähteellä (Joh.4:5-42). Hänen poikansa olivat Viktor (myöhemmältä nimeltään Fotinus / tai Fotios) ja Joses ja hänen sisarensa Anatola, Fota, Fotis, Paraskeva, Kyriake. Pyhän Fotinen elämään liittyvät myös Neron tytär Domnina ja marttyyri Sebastian.

Neron vainot

Pyhän Fotinen / Fotinan alkuvaiheet ennen kristityksi tulemista on kerrottu artikkelissa Fotine Samarialainen.

Keisari Neron (54-68) hallitusaikana, joka ilmeni suurena julmuutena kristittyjä kohtaan, pyhä Fotine asui Karthagossa nuoremman poikansa Josesin kanssa ja pelottomasti saarnasi evankeliumia siellä. Hänen vanhin poikansa Viktor taisteli urheasti Rooman armeijassa barbaareja vastaan, ja hänet nimitettiin sotilaskomentajaksi Attalian kaupunkiin (Vähään-Aasiaan). Myöhemmin Nero kutsui hänet Italiaan pidättämään ja tuomitsemaan kristittyjä.

Sebastian ja Viktor

Sebastian, italialainen virkamies, sanoi pyhälle Viktor "Minä tiedän, että sinä, äitisi ja veljesi olette Kristuksen seuraajia. Ystävänä kehotan teitä nöyrtymään keisarin tahtoon. Jos kerrot kenestä tahansa kristitystä, saat heidän omaisuutensa. Kirjoitan äidillesi ja veljellesi, että he eivät saarnaisi Kristuksesta julkisesti. Anna heidän harjoittaa uskoansa salassa."

Pyhä Viktor vastasi: "Haluan olla kristinuskon saarnaaja kuten äitini ja veljeni." Sebastian sanoi: "Oi Viktor, me kaikki tiedämme, mikä suru odottaa sinua, äitiäsi ja veljeäsi." Sitten Sebastian yhtäkkiä tunsi voimakasta kipua silmissään. Hän oli mykistynyt, ja hänen kasvonsa synkkenivät.

Kolme päivää hän makasi siellä sokeana, sanomatta sanaakaan. Neljäntenä päivänä hän julisti: "Jumala on kristittyjen ainoa tosi Jumala." Pyhä Viktor kysyi, miksi Sebastian oli yhtäkkiä muuttanut mieltään. Sebastian vastasi: "Koska Kristus kutsuu minua." Pian hänet kastettiin, ja hän sai heti takaisin näkönsä. Pyhän Sebastianin palvelijat nähtyään tämän ihmeen kastettiin samalla.

Kertomukset tästä tapahtumasta kulkeutuivat Nerolle ja hän käski, että kristityt on tuotava hänen luokseen Roomaan. Sen jälkeen Herra itse ilmestyi tunnustajille ja Hän sanoi: "Älkää peljätkö, sillä minä olen kanssanne. Nero, ja kaikki jotka häntä palvelevat, on voitettu." Herra sanoi pyhälle Viktor "Tästä päivästä eteenpäin, nimesi on Fotinus (tai Fotios), koska sinun kauttasi monet ovat valistuneet ja uskovat minuun." Sitten Herra kertoi kristittyjen vahvistuvan ja kannusti pyhää Sebastiania kestämään loppuun asti.

Fotine tulee Roomaan

Kaikki nämä asiat ja jopa tulevia tapahtumia, paljastettiin pyhälle Fotinelle. Hän jätti Karthagon useiden kristittyjen seurassa ja liittyi tunnustajien joukkoon Roomassa.

Roomassa keisari määräsi pyhät tuotavaksi eteensä, ja hän kysyi heiltä, uskoivatko he todella Kristukseen. Kaikki tunnustajat kieltäytyivät luopumasta Vapahtajasta. Silloin keisari käski tuhota marttyyrien sormien nivelet. Piinaamisen aikana tunnustajat eivät tunteneet yhtään kipua ja kädet pysyivät vahingoittumattomina.

Kaikkia kidutetaan

Nero määräsi pyhät Sebastianin, Fotinuksen ja Josesin sokaistaviksi ja lukittaviksi vankilaan ja pyhä Fotine ja hänen viisi sisarta Anatola, Fota, Fotis, Paraskeva ja Kyriake lähetettiin keisarillisen hoviin Neron tyttären Domninan valvontaan. Pyhä Fotine käännytti sekä Domninan että kaikki hänen palvelijansa Kristuksen seuraajiksi. Hän myös käännytti kristityksi noidan, joka oli tuonut hänelle myrkyllistä ruokaa tappaakseen hänet.

Kolme vuotta kului ja Nero lähetti vankilaan yhden palvelijoistaan. Sanansaattajia ilmoitti hänelle, että pyhät Sebastian, Fotinus ja Joses, jotka olivat sokeutuneet, olivat toipuneet täysin ja että ihmiset vierailevat heidän luonaan kuullakseen heidän opetustansa, ja itse asiassa koko vankila oli muuttunut kirkkaaksi ja tuoksuvaksi paikaksi, jonka itse Jumala oli kirkastanut.

Miehet ristiinnaulitaan ja ruoskitaan

Silloin Nero käski ristiinnaulita pyhät ja hakata heidän alastomia ruumiita remmeillä. Neljäntenä päivänä keisari lähetti palvelijoitaan katsomaan, olivatko marttyyrit vielä elossa. Mutta lähestyessään kidutuspaikka, palvelijat sokeutuivat. Herran enkeli vapautti marttyyrit risteiltä ja paransi heidät. Pyhät säälivät sokaistuneita palvelijoita ja palauttivat heille näkönsä takaisin rukoilemalla sitä Herralta. Ne, jotka paranivat, alkoivat uskoa Kristukseen ja pian heidätkin kastettiin.

Fonita heitetään kaivoon

Voimattomana vihasta Nero käski ruoskia pyhää Fotine ja heittää marttyyri kaivoon. Sebastianilta, Fotinukselt ja Josesilta katkaistiin jalat poikki ja ne heitettiin koirille. Sen jälkeen heidän ihonsa vielä nyljettiin pois. Myös pyhän Fotinen sisaria kidutettiin. Nero käski katkaista heiltä rinnat ja sitten nylkeä iho. Julmuuden asiantuntijana keisari säästi ankarimman koettelemuksen pyhälle Fotikselle: he sitoivat hänet jalat yläosistaan taivutettuihin kahteen puuhun. Kun puita kallistavat köydet pantiin poikki, puut suoristuivat ja repivät marttyyrin halki. Keisari määräsi muut mestattaviksi. Pyhä Fotine otettiin pois kaivosta ja lukittiin vankilaan kahdeksikymmeneksi päiväksi.

Tämän jälkeen Nero käski tuoda hänet jälleen eteensä ja kysyi, josko hän nyt antaisi periksi ja uhraisi epäjumalille. Pyhä Fotine sylki keisarin kasvoille ja nauroi hänelle sanoen: "Oi sokea jumalaton, olet moraaliton ja typerä mies! Luuletko harhauttaneesi minua niin, että olisin luopunut Herrastani Kristuksesta, ja sen sijaan uhraisin epäjumalille sokeana kuin te?"

Fotinen marttyyrikuolema ja muistopäivä kreikkalaisessa traditiossa

Kuullessaan nämä sanat Nero määräsi marttyyrin heitettäväksi uudestaan kaivoon, missä hän antoi henkensä Herralle noin vuonna 66.

Kreikkalaisessa (ja myös suomalaisessa) kalenterissa pyhää Fotinea muistellaan helmikuun 26. päivänä.

HAP

Katso myös

• Fotine Samarialainen
• Samarialaisen naisen sunnuntaina (opetuspuhe)

Tropari

Samarialaisen naisen sunnuntain tropari

Kuultuaan enkelin riemuilmoituksen ylösnousemisesta ja päästyään vapaiksi esi-isäimme synnin tuomiosta pyhät naiset, Herran opetuslapset, kerskaten sanoivat apostoleille: Kukistettu on kuolema, ylösnoussut on Kristus Jumala, joka tekee maailmalle suuren laupeuden.