Toiminnot

Ero sivun ”Katumuksesta” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 31: Rivi 31:
'''[[Damaskinos Studionilainen]]'''
'''[[Damaskinos Studionilainen]]'''
----
----
<small>(''kreikasta suomentanut Jaakko Olkinuora'')</small>
<small>(''kreikasta suomentanut [[Jaakko Olkinuora]]'')</small>


[[Luokka:Pyhien isien kirjoituksia]]
[[Luokka:Pyhien isien kirjoituksia]]

Nykyinen versio 5. joulukuuta 2011 kello 15.06

Haluan kertoa rakkaudesta teihin, millaista katumus on ja miten ihmistä hyödyttää katua, jos haluaa Jumalan unohtavan kaikki ihmisen synnit. Jokainen jumalaapelkäävä kristitty hyötyy tekemänsä pahan katumisesta ja siitä ettei enää tee sitä pahaa: koska mikään ei ole katumusta suurempaa. Katumus pelasti publikaanin, syntisen naisen, ryövärin, Daavidin, apostoli Paavalin, joka oli ensin Kristuksen vainooja ja sitten katui ja tuli kristityksi: pyhittäjä Maria Egyptiläisen, joka oli prostituoitu ja avionrikkoja, mutta mikäs muu hänet pelastikaan kuin katumus? Aina kaikki apostolit saarnasivat katumusta, ja Johannes huusi:

“Katukaa, sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle.”

Ja mitä tämä katumus on? Kuuntele. Kun ihminen tekee kaikenlaista pahaa ja haluaa pelastua, ei hän voi pelastua jos hän ei jätä pahuutta taakseen ja kadu sitä kaikesta sielustaan ja kaikesta sydämestään ja itke sisimmässään ja sano:

“Herra, tein syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan, enkä ole arvollinen siihen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi”,

kuten tuhlaajapoika katui. Ensiksi hän tuhlasi kaiken isänsä perinnön siveettömyyksissä, juopumuksessa ja kaikessa muussa sopimattomassa: sitten hän meni itseensä ja sanoi:

“Voi minua kurjaa, kuinka monilla isäni palkkalaisista on runsaasti leipää syödäkseen ja he nauttivat herkkuja hänen pöydästään, mutta minä näivetyn nälässä? Aion palata armollisen isäni luokse, ja hän halua ottaa minut vastaan, koska hän on armollinen.”

Vain tätä asiaa hän ajatteli, ja heti Jumala armahti hänet ja unohti hänen syntinsä.

Pyhittäjä Maria oli prostituoitu ja eli synnissä 12-vuotiaasta lähtien ja oli prostituoituna seitsemäntoista vuotta. Eräänä päivänä kun kansaa kulki Aleksandriasta Jerusalemiin kumartamaan kunnioitettavaa ja eläväksitekevää Ristiä - sillä oli ristin ylentämisen juhla -, hän meni laivaan ja sanoi merimiehille:

“Ottakaa minutkin mukaanne pyhiinvaellukselle.”

Ja merimiehet sanoivat hänelle:

“Jos sinulla on jotain millä maksaa matkalippusi ja kulusi, mikään ei estä sinua tulemasta.”

Maria vastasi heille:

“Minulla ei ole matkalippurahaa, vaan kaunis vartalo, kuten näette, tehkää sille mitä tahdotte.”

Merimiehet iloitsivat kuultuan tämän, koska he olivat täysin täynnä saatanallista himoa ja ottivat hänet laivaan. Kukapa pystyisi kuvailemaan niitä asioita, joita hän teki laivassa? Muistiko hän mitään, joka ei olisi saastuttanut häntä?

Ja kun hän saapui Jerusalemiin ja meni kirkkoon, jossa on Herramme Jeesuksen Kristuksen hauta, kaikki menivät sisään ja kumarsivat, mutta häntä näkymätön voima esti menemästä sisälle. Ja hän kokeili kaksi, kolme, montakin kertaa, eikä millään voinut mennä sisään. Siellä missä hän seisoi oven ulkopuolella, hän näki Kaikkeinpyhimmän Jumalanäidin Marian ikonin ja muisti synnit, jotka hän teki, ja hänen mieleensä tuli, että synnit estävät häntä menemästä sisään kirkkoon, ja heti katui ja itki koko sielustaan ja sanoi Jumalansynnyttäjän ikonille:

“Valtiatar Jumalansynnyttäjä, joka synnytit Jumalan Pojan ja Sanan, pyydän sinua, tee minulle tämä palvelus: Anna minun astua sisään kirkkoon kumartaakseni minäkin kunnioitettavaa ristiä, ja minä lupaan, etten enää tee syntiä.”

Rukoiltuaan hän koetti astua sisään kirkkoon, ja hän astui sisään kenenkään estämättä. Ja niin hän kumarsi pyhiä paikkoja, astui ulos ja meni erämaahan ja pelastui.

Nähkää, veljet ja sisaret, millainen on katumus: Yhden ainoan sanan hän sanoi Kaikkeinpyhimmän Äitimme ja Valtiattaremme Jumalansynnyttäjän ikonin edessä, ja heti hänen syntinsä unohdettiin. Myös me, veljeni ja sisareni, voimme tehdä samalla tavalla: katua koko sielustamme. Loot ei tehnyt syntiä kahden tyttärensä kanssa, vaan katumuksen ja syntien itkemisen kautta hän pelastui. Jumala ei halunnut polttaa koko Niniven kaupunkia syntien takia, joita niniveläiset tekivät, ja Jumala lähetti profeetan sanomaan niniveläisille, että kolmen päivän päästä Jumala haluaa heidät hajottaa. Heti kun he kuulivat tämän, he katuivat ja Jumala armahti heitä - suuren hyveen takia vai vain siksi, että he katuivat koko sielustaan? Eikö profeetta Daavidkin armahdettu vain katumuksen takia? Eikö ryöväri armahdettu vain katumuksen takia? Minkä muun kautta apostoli Pietari, joka kielsi kolmesti Kristuksen, armahdettiin kuin katumuksen? Jumala pelasti hänet hänen katumuksensa ja kiihkeästi vuodattamiensa kyyneleiden takia.

Tämän takia mekin, rakkaat veljeni ja sisareni, katukaamme kaikki kuten Daavid ja lausukaamme kaikesta sydämestämme, kuten hänkin:

“Tein syntiä Herraani vastaan, tein syntiä, ja tiedän kaikki rikkomukseni”

ja kuten ryöväri:

“Muista minua, Herra, kun tulet valtakuntaasi”,

ja kuten Maria Egyptiläinen ja syntinen nainen, ja kuten monet muut syntiset jotka katuivat ja itkivät syntejään ja pelastuivat: älkäämme olko katumatta kuten Juudas, koska sitten perimme iankaikkisen helvetin, vaan katukaamme, kuullaksemme hänen autuaan äänensä:

“Tulkaa minun Isäni siunaamat, perimään teille valmistettu valtakunta. Amen.”

Damaskinos Studionilainen


(kreikasta suomentanut Jaakko Olkinuora)