Valamon aarteet (näyttely)

Näyttely Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa 29.4.2012–21.4.2013

---

Kristuksen kirkastumisen kunniaksi pyhitetty Valamon luostari on uusimpien tutkimusten mukaan perustettu 1300-luvulla. Varhaisten vuosisatojen toiminnasta ei ole meidän päiviimme säilynyt esineellistä perintöä. Alkuaan puurakenteista ja rajaseudulla toiminutta luostaria ovat vuosisatojen saatossa tuhonneet ja hävittäneet niin tulipalot kuin sodatkin.

Pietari I:n valloitettua 1700-luvun alussa Karjalan osaksi Venäjää, luostarielämä Valamon saarilla käynnistettiin uudestaan. Silloin alulle pantu Kristuksen kirkastumisen luostarin toiminta on jatkunut tauotta jo liki kolme vuosisataa, ensin Laatokan saarilla ja sittemmin sodan seurauksena Etelä-Savossa. Aikojen saatossa ovat Venäjän keisarit, varakkaat luostarin ystävät, kauppiaat ja ulkomaiset vieraat muistaneet Valamoa monilla korvaamattoman arvokkailla lahjoilla. Myös veljestön käsillä on valmistunut esineitä ja teoksia, joilla on merkittävä kulttuurihistoriallinen arvo.

Luostarin kokoelmiin Heinävedellä kuuluu suuri määrä Laatokan Valamosta evakuoituja ikoneja, maisema- ja muotokuvia, jumalanpalveluspukuja ja muita kirkkotekstiilejä sekä tekstiilejä, käsikirjoituksia, rakennuspiirustuksia, harvinaisia julkaisuja ja grafiikanteoksia, valokuvia, sakraaliesineitä sekä muistoesineitä munkkien matkoilta Palestiinaan ja Athokselle. Valamon Kulttuurikeskuksen näyttelyssä esillä olevat teokset, esineet ja dokumentit ajoittuvat 1600–1900-luvuille. Ne antavat hyvän kuvan eri vuosisatojen tyylivirtauksista ja venäläisen kuvataiteen ja taideteollisuuden tasosta.

Pääosa Valamon aarteet -näyttelyssä esillä olevista teoksista ja esineistä on luostarin omista kokoelmista. Sen lisäksi näyttelyssä on nähtävänä myös osa Suomen ortodoksiseen kirkkomuseoon tallennettua Valamon luostarin esineistöä.

Maisemia Valamon luostarisaarilta

Vaikka ensimmäiset taiteilijat ilmaantuivat Laatokan Valamoon jo 1700-luvun lopulla, venäläiset taiteilijat alkoivat toden teolla kuvata sen luontoa ja luostarin elämää teoksissaan vasta 1800-luvun toisella kolmanneksella. He huomasivat, että aivan Pietarin lähellä oli ihmeellinen paikka, jossa luonnon villi kauneus liittyi harmonisesti Valamon kilvoittelijoiden hengelliseen elämään. Luostarin maisemamaalauskokoelma alkoi karttua noihin samoihin aikoihin, sillä taiteilijat, jotka otettiin luostarissa lämpimästi vastaan, lahjoittivat maalauksiaan Valamoon.

Kun 1850-luvulla höyrylaivayhteys Pietarin ja Valamon välillä tuli säännölliseksi, Valamo alkoi vetää taidemaalareita puoleensa. Valamossa oleskeli ja maalasi yksi 1800-luvun puolivälin lahjakkaimmista venäläisistä taidemaalareista, Ivan Davydov. Hän maalasi Valamossa vuosina 1852–53. Tässä näyttelyssä häneltä on vuonna 1853 maalattu Luostarinäkymä lounaasta -maalaus, jonka taiteilija lahjoitti igumeni Damaskinille.

Valamon luostarisaarilla työskenteli kesäaikaan 1850-luvun lopulla ja 1860-luvun alussa jo monta nuorta taiteilijaa: Ivan Šiškin ja hänen lähimmät ystävänsä Aleksandr Gine, Jegor Oznobišin, Pavel Džogin, Ivan Volkovski sekä Pjotr Balašov, Fjodor Bagantz, Juli Fedder, Lev Kamenev, Pjotr Suhodolski, Vladimir Orlovski, Vasili Voronkov, Dmitri Veležev, Pjotr Bruks, Pjotr Vereštšagin ja muutamat muutkin mestarit. Tämän kauden maalaukset olivat aikanaan Valamon luostarin taidekokoelman perusta, ja vielä nykyäänkin ne ovat Valamon kokoelman ydin: niihin kuuluu useille tuon ajan taidemaalareille tyypillisiä maalauksia, mm. Valamon taidehistorian kannalta tärkeimpiä teoksia.

Valamon maisemamaalausten kokoelma on määrältään melko vähäinen mutta ainutlaatuinen. Sitä tutkivalla on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä melkeinpä omin silmin, millainen Valamon saari oli igumeni Damaskinin ja Valamon renessanssin aikaan. Kokoelmasta myös näkyy, miten Valamon koulukunta kehitti realistista maisemamaalausta Venäjällä ja miten tärkeä Valamo oli innoittaessaan taiteilijoita.

Suomalaiselle yleisölle on kokoelman taiteilijoista tunnetuin Ivan Šiškin (1830–1898). Metsäaiheisista maalauksistaan tutun taidemaalarin teoksia on luostarin kokoelmassa kaikkiaan kolme, esillä olevan teoksen (Höyrylaiva Aleksandria ja keisarillinen perhe Niikkanan lahdella palaamassa luostarista Pietariin 28. kesäkuuta 1858) lisäksi vielä samana vuonna maalattu Veljestön hautausmaa ja vuonna 1859 valmistunut suurikokoinen Näkymä Valamon saarelle Laatokalta -maalaus. Viimeksi mainitusta on näyttelyssä esillä Sergei Ananinin 1900-luvun alussa Valamossa tekemä kopio.

Igumeni Damaskinin esillä oleva naiivi piirros (Suunnitelma puukujan istutukseen) on vaatimattomuudestaan huolimatta hyvin merkittävä. Sen on tehnyt luostaria yli 40 vuotta johtanut ja pääosasta Laatokan Valamon rakennushankkeista vastannut igumeni Damaskin. Luostarin kokoelmissa on tämän konservoidun ja ensimmäistä kertaa näytteillä olevan piirroksen lisäksi vielä kaksi hänen kynästään lähtenyttä luonnosta.

Muotokuvia

Igumenien muotokuvia

Valamon luostarin lähes 70 teosta käsittävään muotokuvakokoelmaan kuuluu piispoja, tsaariperheen jäseniä, igumeneja ja luostarikilvoittelijoita esittäviä maalauksia. Kokoelmalla ei kokonaisuutensa ja monipuolisuutensa tähden ole vertaistaan Venäjän museoissa eikä kirkkojen kokoelmissa.

Esillä oleva yhtätoista luostarin johtajaa esittävä sarja maalauksia on ollut esillä Valamon johtajan vastaanottotiloissa ja vasta nyt ensimmäistä kertaa nähtävillä näyttelyssä. Sarjan kolme viimeistä muotokuvaa igumeneista Mavriki, Pavlin ja Hariton maalasi Laatokan Valamon ikonimaalaamon viimeinen esimies, munkkidiakoni Dosifei. Hän kuoli syksyllä 1942 sieniretkellä luostarin metsään ja sai leposijan Uuden Valamon hautausmaalta.

Igumeni Jonafanin muotokuva on veljestön omaa työtä. Sen maalasi Aleksei Košelev -niminen talonpoika, joka myöhemmin vihittiin munkiksi Aleksandr-nimellä. Hän maalasi myös suurikokoisen muotokuvan Jonafanin seuraajasta, igumeni Gavriilista.

Valamon museon aarteita

Valamon luostarissa toimi vuosina 1911–1939 Valamon muinaismuistokokoelman nimeä kantanut museo. Alun perin päämääränä oli muodostaa hiippakunnallinen museo, mutta koska seurakunnat eivät lähettäneet Valamoon esineitään, siitä muodostui Valamon museo. Sodan kynnyksellä julkaistussa museon kolmannessa luettelossa on kaikkiaan 1600 nimikettä. Museossa oli esillä ikoneja, muotokuvia, maalauksia, keisarillisista vierailuista kertovia esineitä, luonnonoikkuja, jumalanpalveluspukuja, valokuvia, mitaleja, vanhoja rahoja, käsikirjoituksia ja Palestiinan pyhiltä paikoilta tuotuja muistoesineitä.

Näyttelyssä esillä olevat laatikkoon sommitellut materiaalikoosteet olivat suosittuja kotien koristeina 1800-luvun puolivälissä. Ne edustavat tyyliltään vallalla ollutta klassismia. Kirkollisille piireille tehtiin raamatunaiheisia sommitelmia ja kotien somistukseksi valmistettiin laatikoita, joissa oli pieniä laivoja tai romanttisia näkymiä.

Valamon rakennuskanta oli alkuaan puuta, ja vuosina 1748–1754 luostarissa riehui useita tulipaloja. Tuhoisin niistä oli vuoden 1754 pääsiäisenä tapahtunut palo. Tuolloin koko luostari vilja- ja puuvarastoineen tuhoutui, samoin kuin lähes kaikki irtaimisto. Näyttelyssä esillä oleva pyhittäjä Makari Zeltovodskin Ihmeidentekijän ikoni on tiettävästi ainoa palosta pelastunut ikoni.

1800-luvulla vain harvat venäläiset saattoivat tehdä pyhiinvaelluksen Pyhään maahan. Valamon luostarin pappismunkit Markian ja Gedeon saivat igumenin siunauksella käydä vuosisadan puolivälissä Palestiinassa. Muistona matkaltaan he toivat monia pieniä matkamuistoja, joita sittemmin oli esillä Valamon museossa. Yksi hellyttävimmistä Jerusalemista tuoduista muistoesineistä on Jeesuksen jalanjälki Getsemanesta, joka on leikattu kukikkaasta vaaleanpunaisesta kankaasta ja joka myös on esillä Valamon näyttelyssä.

Valamon sijainti kahden valtakunnan rajalla teki siitä alttiin hävityksille. Ruotsin ja Venäjän välillä 1500-luvulla käyty sota autioitti luostarisaaret, kun veljestö pakeni Staraja Ladogan Vasilin luostariin. Parinsadan vuoden päästä igumeni Damaskin kokosi tietoja Valamon historiasta sekä etsi luostarille mahdollisesti kuulunutta irtaimistoa. Vasilin luostarista Valamoon saatujen antikvaaristen esineiden joukkoon kuului mm. näyttelyssä esillä oleva kuparinen risti.

Valamolaisia ikoneja 1700-1800 -luvuilta

Jumalanäiti Sinun kohtusi tuli pyhäksi pöydäksi -ikoni. 1800-luvun alku. Temperamaalaus puulle.

Jumalanäidin Palava pensas -ikoni. 1800-luvun alku. Temperamaalaus puulle.

Igumeni Nazari johti Valamon luostaria vuosina 1781–1801. Hänen aikanaan rakennettiin paljon kirkkoja. Niihin tarvittiin runsaasti ikoneja, minkä johdosta luostari palkkasi töihin ikonimaalareita. 1700- ja 1800-lukujen taitteessa luostarissa työskennelleet maalarit olivat kotoisin pääosin Jaroslavlista tai ainakin työskennelleet siellä. Valamon 1800-luvun puolivälin ikonit ovat puolestaan joko oman veljestön tai pietarilaisen Vasili Pešehonovin verstaan työtä. Luostarin ikonimaalaamon toiminta kasvoi ja kehittyi 1800-luvun lopulla, ja 1890-luvun alussa Valamoon perustettiin ikonimaalauskoulu Pietarin Keisarillisen taideakatemian tapaan.

Tyypillistä Valamon ikonimaalaamossa valmistetuille ikoneille on runsas kultauksen käyttö, öljyväritekniikka ja akateemisesta maalaustaiteesta saadut vaikutteet. Esillä olevat ikonit ovat puolestaan temperaväreillä maalattuja ja pohjautuvat keskiaikaiseen kuvaperinteeseen.

Näyttelyssä on esillä ikoni, jonka nimi on Herran enkeli kirjoittaa niiden nimet, jotka ansaitsevat astua sisään ja Jumalan pelossa seisovat Herran temppelissä. Tämä aiheeltaan harvinainen ikoni on ollut alkuaan Laatokan Valamon 1794 valmistuneen ensimmäisen kivirakenteisen pääkirkon yläkirkkoon vievässä portaikossa. Ikonin pari on nähtävänä luostarin nykyisen pääkirkon pohjoisseinällä, ja sen ylälaidassa on slaavinkielinen otsikkoteksti: ”Herran enkeli kirjoittaa niiden nimet, jotka eivät ansaitse astua sisään ja Jumalaa pelkäämättä seisovat Herran temppelissä”.

Näyttelyssä esillä olevassa ikonissa Jeesus Kristus istui valtaistuimelle tuomitsemaan oikean tuomion näkyy kirkollisen ja maallisen välinen yhteys. Kristus on kuvattu valtaistuimelle päässään kruunu, joka muistuttaa Venäjän keisarin kruunua ja käsissään valtikka ja valtaomena, jotka ovat maallisen vallan symboleja. Kristuksen puku muistuttaa piispan käyttämää jumalanpalveluspukua ja hänen rinnallaan oleva riipus piispalle tunnusomaista panagia-riipusta.

Valamon luostarin perustajien, pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin vanhoja ikoneja ei tunneta. Heidät liitettiin Venäjän kirkon yleisesti muisteltavien pyhien kalenteriin vasta 1820. Vanhin tunnettu pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin kuva löytyy Valamon luostarin käsikirjoituskokoelmaan kuuluvasta vuodelta 1765 peräisin olevasta muistelukirjasta. Varhaisimmat säilyneet kankaalle tai puulle maalatut pyhittäjäisien ikonit ajoittuvat 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen.

Keisarillisia vieraita Valamossa

Keisari Aleksanteri I teki kaksipäiväisen vierailun Valamoon vuonna 1819. Sen seurauksena luostari kohotettiin kolmannesta luokasta ensimmäiseen luokkaan, mikä merkitsi tuntuvaa arvostuksen ja valtionavun kasvua.

Keisarin myötävaikutuksella ja valtion varoilla Valamolle hankittiin 1820 Pietarista kaupunkitalo. Sieltä käsin voitiin ylläpitää yhteyksiä luostarin tukijoihin ja viranomaisiin, kerätä lahjoituksia, rekrytoida veljestöä ja järjestää pääkaupungin asukkaille pyhiinvaellusmatkoja Valamoon.

Keisari Aleksanteri II teki perheineen matkan Valamoon kesäkuussa 1858. Vierailun aikana keisarilliset vieraat tutustuivat luostarin pyhäkköihin ja osallistuivat pyhittäjäisien Sergei ja Herman Valamolaisten juhlan palveluksiin.

Suuriruhtinaat Vladimir Aleksandrovitš ja Sergei Aleksandrovitš puolisoineen vierailivat usein luostarissa, ja heidän rippi-isänään ja hengellisenä ohjaajanaan toimi Valamon pappismunkki Georgi.

Näyttelyssä on esillä matto, jolla keisari Aleksanteri II perheineen seisoi jumalanpalveluksissa Valamossa. Maton takana olleessa kangaspalassa on venäjänkielinen teksti: Tällä matolla hänen keisarillinen korkeutensa tsaari Aleksanteri Nikolajevitš suvaitsi seisoa jumalallisen liturgian toimittamisen ajan Kristuksen kirkastumisen pääkirkossa hänen keisarillisen korkeutensa vieraillessa 28.6.1858 Valamon luostarissa.

Rakennuspiirustuksia ja tekstiilejä

Valamon luostarisaarille oli 1900-luvun alkuun tultaessa rakennettu 13 skiittaa eli sivuluostaria ja niihin kirkot, asuintalot, talousrakennukset ja tšasounat. Lisäksi oli toteutettu Pietarissa, Moskovassa, Käkisalmessa ja Sortavalassa luostarin kaupunkitalot arkkitehtonisina kokonaisuuksina. Rinnan rakennustoiminnan kanssa muodostui luostarin arkistoon merkittävä rakennuspiirustuskokoelma. Rakennuksia suunnitelleista arkkitehdeista voidaan mainita mm. Karl Brandt, T. S. Šelkovnikov, Aleksei Gornostajev, Grigori Karpov, Mihail Štšurupov, Aleksei Silin, Nikolai Prokofjev, Vasili Barankejev ja Nikolai Nikonov. Näyttelyä varten konservoidut rakennuspiirustukset ovat nyt ensimmäistä kertaa yleisön nähtävillä.

Valamon luostarissa on Suomen ortodoksisen kirkon hienoimmat kirkkotekstiilit: suuria pukusarjoja, runsaasti keisarillisia lahjoituksia sekä näyttäviä kulta- ja helmikirjontoja. Niitä on myös määrällisesti varsin runsaasti. Luostari on saanut runsaasti pukuja lahjoituksina kauppiailta ja myös keisarillisilta vierailta. Loistokkaiden kultabrokadipukujen ohella Valamossa on myös paljon vaatimattomia tekstiilejä, hellyttäviä käsin kirjottuja liinoja, yksinkertaisia jumalanpalveluspukuja, kauniisti kirjottuja koristetyynyjä ja erityisen monipuolinen ja ainutlaatuinen käspaikkakokoelma.

Valamon grafiikkakokoelma

Luostarin noin parisataa vedosta käsittävä grafiikkakokoelma on muotoutunut luostarin muiden kokoelmien tavoin sekä arvovaltaisten tukijoiden että tavallisten pyhiinvaeltajien lahjoituksista. Merkittävimmin kokoelman muodostumiseen vaikutti igumeni Damaskin. Hän laajensi huomattavasti luostarin kirjaston kokoelmaa, jonne grafiikkakin oli sijoitettuna. Arvokkaimmat grafiikanlehdet ovat vanhempaa kansainvälistä grafiikkaa 1600-luvun alkupuolelta 1800-luvulle saakka.

Pietarin Keisarillisen taideakatemian rehtorina toimineen Fedor Jordanin graafikkouran avaintyö on renessanssimaalari Rafaelin (1475–1564) Kristuksen kirkastus -maalauksesta tehty jäljennös. Vatikaanin museon kokoelmiin kuuluvasta teoksesta Jordan ryhtyi työstämään versiotaan vuonna 1835 ollessaan stipendiaattina Roomassa. Tämän teoksen ansiosta Jordanille myönnettiin korkeaa taiteellista asemaa osoittava professorin arvo.

Piispa Arseni

Katso myös

• Valamon luostarin aarteet (kirja)