Ero sivun ”Äiti ja nunna (väitös)” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
(Ak: Uusi sivu: ''' Äiti ja nunna - Kirkkojen maailmanneuvoston naisten vuosikymmenen ortodoksiset naiskuvat ''' <!--[[Kuva:Eeva_raunistola.jpg|thumb|<center>TL <!--(väit.)Eeva Raunistola-Juutinen...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
''' Äiti ja nunna - Kirkkojen maailmanneuvoston naisten vuosikymmenen ortodoksiset naiskuvat ''' |
''' Äiti ja nunna - Kirkkojen maailmanneuvoston naisten vuosikymmenen ortodoksiset naiskuvat ''' |
||
[[Kuva:Eeva_raunistola_juutinen.jpg|thumb|<center>TL <!--(väit.)-->Eeva Raunistola-Juutinen</center>]] |
|||
''Väitös systemaattisen teologian ja patristiikan alalta''<br> |
''Väitös systemaattisen teologian ja patristiikan alalta''<br> |
||
''Väittelijä: Eeva Raunistola-Juutinen''<br> |
''Väittelijä: Eeva Raunistola-Juutinen''<br> |
||
''Väitösaika ja –paikka: 12.12.2012, klo 12 sali AT100, Agora (teologian siipi), Yliopistokatu 4, Joensuun kampus, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu'' |
''Väitösaika ja –paikka: 12.12.2012, klo 12 sali AT100, Agora (teologian siipi), Yliopistokatu 4, Joensuun kampus, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu'' |
||
Naisen asemaa eri kirkkokunnissa koskevasta keskustelusta on muodostunut viime vuosikymmenten aikana kiinteä osa ekumeenisen liikkeen toimintaa. Myös ortodoksinen kirkko on joutunut vastaamaan sille esitettyihin kysymyksiin ja haasteisiin. |
|||
| ⚫ | [[Teologian lisensiaatti]] |
||
[[Teologian lisensiaatti]] '''Eeva Raunistola-Juutinen''' selvitti tutkimuksessaan, millainen naiskuva on ortodoksisen teologisen ajattelun taustalla. Lähteenä hän käytti [[Kirkkojen maailmanneuvosto]]n järjestämän naisten ekumeenisen vuosikymmenen (1988–1998) aikana pidettyjen ja siihen kiinteästi liittyneiden edeltävien kokousten ortodoksista kirkkoa koskevaa materiaalia. |
|||
Väitöksestä tulee lisätietoja tänne hieman myöhemmin, kun yliopisto niistä tiedottaa. |
|||
Aineistossa tulevat esille naisen asemaan ja naiskuvaan vaikuttaneet kulttuuriset tekijät, kuten sukupuoleen perustuva erottelu, johon periaatteessa suhtaudutaan jyrkän kielteisesti. Naisen asemaa koskevan keskustelun lähtökohtaisena ajatuksena on, että kyse on ulkopuolisten tahojen, kuten protestanttisten kirkkojen ja feministisen liikkeen ortodoksiselle kirkolle tarjoamista ongelmista, jotka eivät kirkon sisällä muutoin olisi nousseet esille. |
|||
<!--== Perustamisajankohta == |
|||
== Traditio ja käytäntö osin ristiriidassa == |
|||
Valamon luostarin perustamisajankohdasta on kiistelty pitkään, koska sen varhaisvaiheista ei ole juuri säilynyt lähteitä. Nykytiedon valossa näyttää siltä, että luostari perustettiin 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa osana laajempaa pohjoisten erämaiden ”luostarikolonisaatiota”. Valamo kuitenkin autioitui 1600-luvun alussa Ruotsin ja Moskovan välisten rajasotien seurauksena. Uudelleen se perustettiin sata vuotta myöhemmin. Valamon kehittymistä varakkaaksi ja tunnetuksi luostariksi pohjustivat sen sijainti lähellä uutta pääkaupunkia Pietaria sekä johtajien hyvät suhteet valtapiireihin, niin metropoliittoihin kuin tsaareihinkin. |
|||
Ortodoksinen kirkko vastaa esille tuleviin haasteisiin vetoamalla [[Traditio]]on. Kirkon Traditio on ortodoksien ajattelun mukaan Jeesuksen apostoleille antama uskon takaus, joka kulkee kirkon piirissä sukupolvelta toiselle muuttumattomana. Traditioon viitataan usein silloin, kun naisen asemaa kirkossa perustellaan. Traditioon vedotaan juuri sen muuttumattomuutta ja pysyvyyttä korostavan ominaisuuden vuoksi. Sillä on kuitenkin ortodoksisen teologian mukaan myös muita ominaisuuksia, kuten elävyys ja vaikeneminen. On asioita, joista se vaikenee kokonaan tai jättää avoimiksi, kuten naisten pappeus. |
|||
Valamon kasvava maine loi 1700-luvun lopulta alkaen paineita kirjoittaa luostarille historia, joka vastaisi sen vahvistuvaa asemaa. Ongelmaksi nousi Valamon varhaishistoriaa koskevan lähdemateriaalin vähäisyys. Parppein väitöstutkimuksen lähtökohtana onkin mielenkiintoinen ristiriita: vaikka lähteitä oli vähän, alkoi 1800-luvulla ilmestyä toinen toistaan värikkäämpiä ja yksityiskohtaisempia kuvauksia rajaseutuluostarin menneisyydestä. Kuka niitä kirjoitti ja miksi? Millaista materiaalia niiden koostamiseen käytettiin, kun historiallisia dokumentteja luostarin varhaishistoriasta ei juuri ollut? |
|||
Tutkimus osoitti, että kirkon Traditio ja käytäntö eivät ole yhteneviä kaikilta osin. Ristiriidat tai jännitteet, jotka toisinaan vallitsevat niiden välillä, eivät kokonaan kantaudu loppuasiakirjoihin. Niinpä Traditio ja tutkittu aineisto ovat yksimielisiä sen suhteen, miten suhtaudutaan naisen epäpuhtauteen esimerkiksi kuukautisiin ja synnytykseen liittyen. Kirkon nykyisissä käytännöissä toimintamalli kuitenkin usein poikkeaa Tradition linjauksista. |
|||
== 1800-luvulla hahmoteltu historia == |
|||
Naisen fysiologiaan liittyvät rituaalit saattavat edelleen olla vahvistamassa käsitystä naisen ensisijaisesta roolista äitinä ja samalla käsitystä naisen ja aineellisen maailman yhteen mieltämisestä vastakohtana hengellisyydelle. Myös naisen moraalista ylivertaisuutta korostetaan samalla kun vahvistetaan asetelmaa, jossa mies toimii naisen päänä. Naisten tehtävien nykyinen monipuolisuus kirkossa ja niille annettava arvo tuodaan esille. Hengellinen äitiys sekä luostaritoiminnan kehittäminen ja sen kasvatuksellinen ja opetuksellinen tehtävä korostuvat. |
|||
Parppein tutkimus osoittaa, että Valamolle hahmoteltiin 1800-luvun aikana vaikuttava historia, joka vastasi sekä luostarin että kirkollisten ja maallisten valtapiirien tarpeisiin. Sen luomiseen ajan kansallisromanttisessa hengessä osallistuivat niin akateemiset historiantutkijat kuin innokkaat harrastelijatkin. Historiakuvausten kokoamiseen käytettiin sangen kirjavaa materiaalia: mainintoja kronikoissa, pyhimyselämäkertoja, paikallisia legendoja ja jopa asiakirjaväärennöksiä. Jälkimmäisten taustalta löytyy pietarilainen amatöörihistorioitsija ja kuuluisa väärentäjä A. I. Sulakadzev (1771-1830). Hänen keksimänsä yksityiskohdat – esimerkiksi idea muinaisessa Valamossa sijainneesta slaavivaltakunnasta – vaikuttavat mielikuviin luostarin historiasta vielä tänäkin päivänä. |
|||
Naisten pappeuden esteenä ikonisuuden vaatimus |
|||
Naisten pappeuskysymys rajautui naisten vuosikymmenen agendan ulkopuolelle, mutta se nostettiin kuitenkin käsiteltäväksi. Esteeksi naisen pappisvihkimykselle esitetään papin ja Kristuksen ikonisuuden vaatimusta, joka tulkitaan miessukupuolen vaatimukseksi. Tätä ikonisuuden näkemystä ei esiinny vanhemmassa kanonisessa traditiossa, jossa kirkon palvelutehtävissä painottuu eri lähestymistapa. |
|||
Luostarin oman julkaisutoiminnan aloittaminen 1860-luvulla vakiinnutti Valamon kunniakkaasta historiasta kuvan, joka on sittemmin elänyt omaa elämäänsä populaarihistoriallisissa teoksissa, tietosanakirjoissa ja matkaoppaissa. Tuolloin vakiintuneet, yhä toistettavat käsitykset ovat heijastuneet vahvasti myös suomalaiseen Valamo-perinteeseen. |
|||
Tradition mukaista naisdiakonaatin uudelleen käyttöön ottamista kannatetaan aineistossa yksimielisesti, vaikka tehtävän varsinainen luonne ja sen sijoittuminen pappeuden hierarkiassa jääkin avoimeksi. Naisdiakonin tehtävä on siten esimerkki unohdetusta traditiosta. Päinvastaisesta liikkeestä esimerkkinä on pyrkimys luoda uutta traditiota esitettäessä pappien puolisoille erityistä asemaa, joka vahvistettaisiin siunauksella. |
|||
== Sergein ja Hermanin alkuperä == |
|||
Niinpä esimerkiksi ajatus luostarin perustajina kunnioitettujen [[Sergei Valamolainen|Sergein]] ja [[Herman Valamolainen|Hermanin]] kreikkalaisesta alkuperästä on jäljitettävissä kreikkalaisen askeettisuuden korostamiseen Venäjän kirkollisessa kulttuurissa 1700-luvun lopulla. Suomessa ajatus omaksuttiin innolla, koska se sopi [[Suomen ortodoksinen kirkko|Suomen ortodoksisen kirkon]] kreikkalaispainotuksiin 1920-luvulta alkaen. Usein Herman esitetään suomalaisessa perinteessä karjalaisena, mikä puolestaan viittaa Sulakadzevin esittämään ideaan Hermanista paikallisena slaavina.--> |
|||
== Väitöskirja == |
== Väitöskirja == |
||
| ⚫ | [[Teologian lisensiaatti]] Eeva Raunistola-Juutisen [[Systemaattinen teologia|systemaattisen teologian]] ja [[Patristiikka|patristiikan]] alaan kuuluva väitöskirja ''Äiti ja nunna - Kirkkojen maailmanneuvoston naisten vuosikymmenen ortodoksiset naiskuvat'' tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Risto Saarinen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori [[Serafim Seppälä]] Itä-Suomen yliopistosta. |
||
<!--Parppein väitöskirja on tapaustutkimus aatteiden, arvojen ja politiikan heijastumisesta kulloisenkin ajan historiankirjoitukseen. Valamon aseman vahvistaminen kietoutui ajan suuriin aatteisiin ja poliittisiin linjoihin, jotka koskettivat sekä Venäjää että Eurooppaa laajemminkin. Sellaisia olivat muun muassa kansallishengen luominen ja rajaseutukysymykset. |
|||
FL (väit.) Kati Parppein yleisen historian väitöskirja ''”Pyhimyksiä, legendoja ja väärennöksiä. Valamon luostarin historiografisen kuvan muotoutuminen”'' (''Saints, Legends and Forgeries. The Formation of the Historiographical Image of Valaam Monastery'') tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä oli professori Ludvig Steindorff (''Historisches Seminar der Christian-Alberts-Universität, D - 24098 Kiel'') ja kustoksena professori Jukka Korpela Itä-Suomen yliopistosta.--> |
|||
== Väittelijä == |
== Väittelijä == |
||
'''Eeva Raunistola-Juutinen''' on kirjoittanut ylioppilaaksi Hämeenlinnan yhteiskoulusta vuonna 1977. Hän on valmistunut teologian maisteriksi vuonna 1984 Helsingin yliopistosta ja teologian lisensiaatiksi vuonna 2004 Joensuun yliopistosta. Nykyisin hän toimii amanuenssina ortodoksisen teologian oppiaineessa Itä-Suomen yliopistossa. |
|||
| ⚫ | |||
<!--Kati Parppei on kirjoittanut ylioppilaaksi Joensuun Normaalikoulun lukiosta vuonna 1994. Hän on valmistunut Joensuun yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2002 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 2009. Hän työskentelee tällä hetkellä projektitutkijana Itä-Suomen yliopistossa ja asuu Riihimäellä. |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
== Katso myös == |
|||
<!--* Kati Parppei: [[Valamon historiakuvan muotoutuminen 1800-luvulla]]--> |
|||
| ⚫ | <small>([http://www.uef.fi/uef/vaitostiedotteet1?p_p_id=101_INSTANCE_iQ9J&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-2&p_p_col_pos=1&p_p_col_count=14&_101_INSTANCE_iQ9J_struts_action=%2Fasset_publisher%2Fview_content&_101_INSTANCE_iQ9J_urlTitle=20121212-vaitos-raunistola-juutinen&_101_INSTANCE_iQ9J_type=content&redirect=%2Fuef%2Fvaitostiedotteet Itä-Suomen yliopiston väitöstiedote])</small> |
||
== Muualla internetissä == |
|||
| ⚫ | |||
<!--* YLE Areena: [http://areena.yle.fi/audio/1387522 Laatokan Valamon historia on 1800-luvun luomus/ Kati Parppein haastattelu 25.10.2010]--> |
|||
[[Luokka:Väitöskirjat]] |
[[Luokka:Väitöskirjat]] |
||
Versio 8. joulukuuta 2012 kello 12.40
Äiti ja nunna - Kirkkojen maailmanneuvoston naisten vuosikymmenen ortodoksiset naiskuvat
Väitös systemaattisen teologian ja patristiikan alalta
Väittelijä: Eeva Raunistola-Juutinen
Väitösaika ja –paikka: 12.12.2012, klo 12 sali AT100, Agora (teologian siipi), Yliopistokatu 4, Joensuun kampus, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
Naisen asemaa eri kirkkokunnissa koskevasta keskustelusta on muodostunut viime vuosikymmenten aikana kiinteä osa ekumeenisen liikkeen toimintaa. Myös ortodoksinen kirkko on joutunut vastaamaan sille esitettyihin kysymyksiin ja haasteisiin.
Teologian lisensiaatti Eeva Raunistola-Juutinen selvitti tutkimuksessaan, millainen naiskuva on ortodoksisen teologisen ajattelun taustalla. Lähteenä hän käytti Kirkkojen maailmanneuvoston järjestämän naisten ekumeenisen vuosikymmenen (1988–1998) aikana pidettyjen ja siihen kiinteästi liittyneiden edeltävien kokousten ortodoksista kirkkoa koskevaa materiaalia.
Aineistossa tulevat esille naisen asemaan ja naiskuvaan vaikuttaneet kulttuuriset tekijät, kuten sukupuoleen perustuva erottelu, johon periaatteessa suhtaudutaan jyrkän kielteisesti. Naisen asemaa koskevan keskustelun lähtökohtaisena ajatuksena on, että kyse on ulkopuolisten tahojen, kuten protestanttisten kirkkojen ja feministisen liikkeen ortodoksiselle kirkolle tarjoamista ongelmista, jotka eivät kirkon sisällä muutoin olisi nousseet esille.
Traditio ja käytäntö osin ristiriidassa
Ortodoksinen kirkko vastaa esille tuleviin haasteisiin vetoamalla Traditioon. Kirkon Traditio on ortodoksien ajattelun mukaan Jeesuksen apostoleille antama uskon takaus, joka kulkee kirkon piirissä sukupolvelta toiselle muuttumattomana. Traditioon viitataan usein silloin, kun naisen asemaa kirkossa perustellaan. Traditioon vedotaan juuri sen muuttumattomuutta ja pysyvyyttä korostavan ominaisuuden vuoksi. Sillä on kuitenkin ortodoksisen teologian mukaan myös muita ominaisuuksia, kuten elävyys ja vaikeneminen. On asioita, joista se vaikenee kokonaan tai jättää avoimiksi, kuten naisten pappeus.
Tutkimus osoitti, että kirkon Traditio ja käytäntö eivät ole yhteneviä kaikilta osin. Ristiriidat tai jännitteet, jotka toisinaan vallitsevat niiden välillä, eivät kokonaan kantaudu loppuasiakirjoihin. Niinpä Traditio ja tutkittu aineisto ovat yksimielisiä sen suhteen, miten suhtaudutaan naisen epäpuhtauteen esimerkiksi kuukautisiin ja synnytykseen liittyen. Kirkon nykyisissä käytännöissä toimintamalli kuitenkin usein poikkeaa Tradition linjauksista.
Naisen fysiologiaan liittyvät rituaalit saattavat edelleen olla vahvistamassa käsitystä naisen ensisijaisesta roolista äitinä ja samalla käsitystä naisen ja aineellisen maailman yhteen mieltämisestä vastakohtana hengellisyydelle. Myös naisen moraalista ylivertaisuutta korostetaan samalla kun vahvistetaan asetelmaa, jossa mies toimii naisen päänä. Naisten tehtävien nykyinen monipuolisuus kirkossa ja niille annettava arvo tuodaan esille. Hengellinen äitiys sekä luostaritoiminnan kehittäminen ja sen kasvatuksellinen ja opetuksellinen tehtävä korostuvat. Naisten pappeuden esteenä ikonisuuden vaatimus
Naisten pappeuskysymys rajautui naisten vuosikymmenen agendan ulkopuolelle, mutta se nostettiin kuitenkin käsiteltäväksi. Esteeksi naisen pappisvihkimykselle esitetään papin ja Kristuksen ikonisuuden vaatimusta, joka tulkitaan miessukupuolen vaatimukseksi. Tätä ikonisuuden näkemystä ei esiinny vanhemmassa kanonisessa traditiossa, jossa kirkon palvelutehtävissä painottuu eri lähestymistapa.
Tradition mukaista naisdiakonaatin uudelleen käyttöön ottamista kannatetaan aineistossa yksimielisesti, vaikka tehtävän varsinainen luonne ja sen sijoittuminen pappeuden hierarkiassa jääkin avoimeksi. Naisdiakonin tehtävä on siten esimerkki unohdetusta traditiosta. Päinvastaisesta liikkeestä esimerkkinä on pyrkimys luoda uutta traditiota esitettäessä pappien puolisoille erityistä asemaa, joka vahvistettaisiin siunauksella.
Väitöskirja
Teologian lisensiaatti Eeva Raunistola-Juutisen systemaattisen teologian ja patristiikan alaan kuuluva väitöskirja Äiti ja nunna - Kirkkojen maailmanneuvoston naisten vuosikymmenen ortodoksiset naiskuvat tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Risto Saarinen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Serafim Seppälä Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijä
Eeva Raunistola-Juutinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Hämeenlinnan yhteiskoulusta vuonna 1977. Hän on valmistunut teologian maisteriksi vuonna 1984 Helsingin yliopistosta ja teologian lisensiaatiksi vuonna 2004 Joensuun yliopistosta. Nykyisin hän toimii amanuenssina ortodoksisen teologian oppiaineessa Itä-Suomen yliopistossa.