Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlana 2

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen
(kuva © Pyykkönen)

Elokuun 15. päivänä on Jumalansynnyttäjän kuolon uneen nukkumisen juhla. Raamatulliset tekstit eivät viittaa Jumalansynnyttäjän kuolemaan. Sen sijaan juhlan ehtoo- ja aamupalveluksen hymnit avaavat meille tämän pyhän juhlan erityismerkityksen. Ehtoopalveluksen avuksihuutostikiiroissa lauletaan:

Elämän lähde pannaan hautaan ja hautakammio tulee taivaan portiksi.

Maria rukoile meidän kanssamme!

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen ei ole pelkästään Neitsyt Marian, vaan koko inhimillisen luontomme juhla. Jumalansynnyttäjässä inhimillinen luonto saavutti päämääränsä. Jumalan Äiti on luonnollisessa kuolemassaan siirtynyt jo siihen kirkastettuun todellisuuteen, jota kohti me pyrimme Kirkon jäseninä.

Jumalansynnyttäjä on koko ihmiskunnan Äiti, joka ilmaisee olemuksessaan Kirkon nöyryyden. Pyhän Johannes Damaskolaisen (k. noin 750) mukaan Jumalansynnyttäjän uskollisuus ja nöyryys kasvavat hänessä vaikuttavasta Jumalan Rakkaudesta. Jumalan Äiti on meille uskoville esikuva rukouksesta, nöyryydestä ja rakkaudesta. Hän ei ole taivaan kuningatar, vaan kanssarukoilijamme. Pyhän Agneksen katakombissa Roomassa Italiassa on fresko, jossa on teksti:

Maria, rukoile meidän kanssamme!

Toisella vuosisadalla elänyt Kirkon uskon ja elämän ja merkittävä kirjallinen puolustaja pyhä Justinos Marttyyri (k. 165) korottaa Neitsyt Marian erityisasemaan naisten joukossa kutsumalla häntä ”ensimmäisen naisen eli Eevan vastakohdaksi”. Ensimmäisten ihmisten synti rikkoi ja vääristi Jumalan ja maailman suurenmoisen suhteen. Siksi juuri Mariassa, naisessa, neitseessä ja äidissä, ja hänen vastauksessaan Jumalalle Kirkko saa elämänsä ja oman alkunsa.

Jumalansynnyttäjän kunnioitus liittyy pyhien isien opetuksessa kiinteästi raamatulliseen Kristuksen lihaksitulemiseen pyhään salaisuuteen. Kirkon isät ja opettajat tunsivat suurta vastuuta jumalallisen totuuden säilyttämisestä ja eteenpäin viemisestä. Pyhien isien terapeuttisessa teologiassa Jumalansynnyttäjä ei ole irrallinen osa Kirkon elävää uskonkokemusta. Hänet liitetään ihmiskunnan pelastamiseen synnin ja kuoleman vallasta.

Pyhä Nikolaos Kavasilas (k. noin 1390) kirjoittaa:

Kristuksen syntyminen ihmiseksi ei ollut vain Isän, Hänen voimansa ja henkensä toimintaa, vaan ilmaisi myös Jumalansynnyttäjän vapaan tahdon ja uskon. Ilman puhtaan Neitseen myötävaikutusta olisi pelastussuunnitelma ollut yhtä kuin ilman jumalallisia persoonia. Vasta sen jälkeen, kun Jumala oli opettanut häntä ja saanut häneen vakaumuksen, Kristus otti hänet äidikseen ja lainasi häneltä lihan, minkä Neitsyt Maria oli valmis Hänelle lainaamaan. Kuten Kristus syntyi ihmiseksi vapaaehtoisesti, hän myös toivoi, että Neitsyt Maria kantaisi Hänet täysin tietoisena kutsumuksestaan.

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhla on tärkein Neitsyt Marialle omistetuista juhlista. Juhlaa edeltää kaksiviikkoinen paasto. Monet juhlan yksityiskohdat ovat sisällöltään samankaltaisia kirkkovuoden muiden Jumalan Äidin juhlien kanssa. Aamupalveluksen evankeliumi kertoo Marian vierailusta Elisabetin luona (Luuk. 1:39-49, 56). Liturgian epistola (Fil. 2:5-11) ja evankeliumi (Luuk. 10:38-42, 11:27-28) ovat samat kuin Neitsyt Marian syntymäjuhlana syyskuun 8. päivänä.

Kaikkein pyhimmästä Jumalansynnyttäjästä säteilee meille Jumalan rauhaa, hiljaisuutta ja iloa. Jumalan Valtakunta on oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (Room. 14:17).

Jumalansynnyttäjä rukoilee lakkaamatta meidän syntisten puolesta. Hän vierailee luonamme ja jos käännymme sydämessämme hänen puoleensa, hän on läsnä. Pyhä Jumalan Äiti osoittaa meille esimerkillään, että Jumala on jokaisen ihmispersoonan elämän keskus. Jumala antaa meille rauhan, hiljaisuuden ja ilon. Sen vuoksi meidän tulee katua ja kääntyä katumuksessa Hänen puoleensa.

Katumus merkitsee himojen ja halujen hylkäämistä

Mitä on katumus? Katumus on elämän muutos. Se merkitsee vanhan ihmisen hylkäämistä kaikkine himoineen ja haluineen. Kirkon uskollisen jäsenen hengellisenä päämääränä on kukistaa ihmistä vainoava itserakkauden himo ja hankkia sen sijaan Jumalan Rakkaus. Rakkauden äiti on sielun himottomuus, himottomuuden lähde on toivo Jumalaan ja kristillinen toivo kasvaa kärsivällisyydestä ja pitkämielisyydestä. Kirkon uskollinen jäsen ammentaa Jumalan Viisautta näistä kolmesta lähteestä: Jumalan pyhistä käskyistä, Kirkon puhtaasta opista ja uskosta. Käskyt vapauttavat mielen himoista, oppi johdattaa sen luotujen tuntemiseen ja usko vie mielen Pyhän Kolminaisuuden näkemiseen.

Katumus estää itserakkauden kasvamisen ihmissielussa. Katumuksen merkitys alkaa siitä, että ihminen on avoin Kirkon tarjoamalle terapeuttiselle hoidolle. Konstantinopolin pyhä patriarkka Fotios Suuri (k. noin 891) kysyy, miten voi katua syntejäni? Hän vastaa: olemalla armahtavainen köyhille ja kerjäläisille ja antamalla anteeksi lähimmäisteni pahat teot. Sillä sanotaanhan:

”Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden” (Matt. 5:7).

Pyhä Jumalansynnyttäjä opettaa meille elämällään, että joka rakastaa Jumalaa, rakastaa jokaista ihmistä niin kuin itseään, vaikka kärsiikin niiden ihmisten himoista, jotka eivät ole vielä puhdistuneet.

Kun ihminen hylkää Jumalan, hänelle syntyy tarve luoda Luojan korvikkeita. Kun ihminen kehittelee sydämessään kuvitteellisen kuvan pyhästä, hän ajautuu epäjumalanpalvelukseen. Pahan herättämä nautinto aiheuttaa ihmiselle suurta kärsimystä ja surua. Nautinnon mielihyvä ei liity pelkästään sielun epäpuhtauteen ja lihallisiin himoihin, vaan myös harhaoppiin, vihaan, kiittämättömyyteen, lähimmäisen mustamaalaamiseen ja ateismiin. Kaiken pahuuden alkuperä on ihmisen halussa sulkea elämästään pois Jumala ja lähimmäinen.

Pyhän kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän kunnioittaminen on ortodoksisen terapeuttisen teologian sielu. Jumalan Äiti on koko kirkkoruumista elävöittävä sydän. Hänen muistamisensa Kirkon yhteisessä rukouksessa antaa meille virikkeitä kristillisen rakkauden ilmentämiseen arkisessa elämässä. Jumalansynnyttäjän tavoin meidänkin tulee kasvaa Jumalan armon terapeuttisina hedelminä rakastamaan ja antamaan anteeksi.

Pyhä Isämme Gregorios Palamas (k. 1359) opettaa juhlapäivän saarnassaan: Pankaa merkille kuinka koko luomakunta ylistää Neitsyt Mariaa, eivät pelkästään ne, jotka elivät menneinä aikoina, vaan kaikki ihmiset iankaikkisesti. Siitä voimme nähdä, ettei hän koskaan lakkaa tekemästä hyvää koko luomakunnalle, ei pelkästään ihmisille, vaan myös aineettomille ja yliluonnollisille enkelijoukoille. Oi pyhä ja nyt taivaallinen Neitsyt, kuinka voi täysin kuvailla sinua? Kuinka voin ylistää kirkkautesi aarretaloa? Suo meille apusi ja paranna meidät meitä ympäröivistä himoista ja anna sielullemme ja ruumillemme sen tarvitsema armon runsaus.

Isä Jarmo Hakkarainen

Katso myös

• Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen
• Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlana (1)
• Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen tropari ja kontakki
• Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä (ikoni)
• Jumalansynnyttäjän ikonit
• Pendelin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen luostari
• Kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän kuolinuneen nukkuminen (kirja)