Pääsiäisen ajankohta: Päämäärä ja väline

Emme erehdy siksi, että totuutta on vaikea nähdä. Totuus näkyy yhdellä silmäyksellä. Erehdymme, koska erehtyminen on mukavampaa. - Alexandr Solzhenitsyn

Suomalaisen ortodoksisen kalenterin kansi

Suomen ortodoksien parissa keskustellaan toisinaan Pääsiäisen ajankohdasta, sillä Suomen arkkipiiskakunta viettää Pääsiäistä ajallisesti muusta Ortodoksisesta Kirkkoruumista erillään. Oleellinen kysymys jää usein esittämättä: Mikä on pääasia ja mikä väline? Miksi Pääsiäisen ajankohdasta säädettiin?

Varhaisessa Kirkossa Pääsiäistä vietettiin eri puolilla eri aikoihin. Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen isät vuonna 325 säätivät Pääsiäiselle yhteisen ajankohdan. Heitä ei askarruttanut Pääsiäisen teologinen sisältö, joka oli kaiketi selvä. Lähtökohtana ei ollut Pääsiäisen suhde kuutamoon eivätkä tähtitieteelliset syyt. He halusivat Kirkon viettävän Pääsiäistä yhdessä, ja valitsivat määritelmän. Tähtitietelijät laskivat, mitä se tarkoittaa päivämäärien suhteen.

Miksi Nikean isät näkivät hajanaiset käytännöt ongelmana ja valitsivat yhteisen aikamääritelmän? Pääsiäinen on ortodoksisen identiteetin ilmaus vailla vertaa. Olemme kastetut Kristukseen, liitetyt hänen elämäänsä ja ylösnousemiseensa. Tämä on Kirkon elämän ydin, sen lähde. Suuren paaston matka Pääsiäiseen on ikoni Kirkosta tienä ajasta iankaikkiseen elämään, ikoni Kirkosta Pääsiäisenä, sillä sen elämän lähde, Kristus, on iankaikkinen Pääsiäinen.

Ketä me olemme, sen kertoo Pääsiäinen. Tämä näyttäisi olevan vanhojen kirkolliskokousten Pääsiäisen viettoa koskevien kanonienkin taustalla. Ne kieltävät Pääsiäisen vieton juutalaisten kanssa. Miksi? Vanhan testamentin Pääsiäinen on uuden varjokuva. Kristityn ei enää kuulunut identifioitua lain varjon alla peite silmillä kulkevaan kansaan. Siksi isät määrityksessään ottivat yhdeksi lähtökohdaksi suhteen juutalaiseen Pääsiäiseen: täyttymys tulee ennustuksen jälkeen. Oleellista tässä on se, että kenen kanssa Pääsiäistä vietät, kertoo kuka olet.

Jos on päätetty matkustaa yhdessä perheen kanssa laivalla, niin mihin laivaan pitää mennä? Siihen, mihin muukin perhe. Laivan valinta on ilmaus yhteydestä, osoitus rakkaudesta. On hassua huudella toisessa laivassa yksinään: "Minä olen oikeassa, tämä on parempi laiva! Insinööritkin ovat sitä mieltä! Eikä laivalla ole väliä, koska tärkeintä on rakkaus!" Tai toivoa, ettei omaa poissaoloa huomattaisi...

Jos olisi yhdentekevää, milloin Pääsiäistä viettää, etenkin suhteessa muuhun Kirkkoruumiiseen, Nikeassa ei olisi asiasta tarvinnut päättää mitään. Ekumeeniset kirkolliskokoukset ovat Kirkon uskon ja elämän tukipylväitä. Ortodoksi ei voi sanoa, että niillä ei ole väliä. Synodien ja kanonien "keskiaikaisuus" on halpa heitto. Kun Jumalakin on lähes kivikautinen puuseppä...

"Jos Kirkon täydellisyydestä puuttuu vähänkin, niin kuin muuten kauniilla kasvoilla olisi täplä, koko kauneus on pilalla. Ei pieni ole pientä, jos sillä on suuria seurauksia", kuvaa pyhä Johannes Damaskolainen ikonien merkitystä. Koostumukseltaan ikoni on puuta, liitua, liimaa ja väriä. Se on vain kuva, mutta kenen kuva? Suureksi sen tekee suhde Kristukseen. Kalenteri on vain ajanlaskua, "maallista materiaalia", mutta merkitykselliseksi sen tekee suhde Pääsiäiseen, Kirkon ikoniin. Ei ole "vähäpätöinen se naarmu, joka kumoaa Kirkon entisen perimätiedon", sanoo pyhä Damaskolainen.

Pienten traditiosta peräisin olevien asioiden kumoaminen johtaa lopulta dogmien täydelliseen halveksuntaan. - Pyhä Fotios Suuri

Heikki Alex Saulamo