Iisakij arkkimandriitta

Arkkimandriitta Isaakij (siviilinimeltään Ivan Trofimoff), s. 20.11.1878 Inkerissä, k. 5.6.1952 Heinäveden Valamon luostarissa.

Valamon luostarin arkkimandriitta Iisakij Aamun Koiton kuvassa

Valamon luostarin arkkimandriitta Iisakij (oik.) igumeni Haritonin kanssa
(Kuva © Valamon luostarin kuvakokoelmat

KESKEN

Arkkimandriitta Iisaakij kuollut

Tk. 5. pnäi [1952] kuoli Heinäveden Papinniemessä Valamon luostarin varajohtaja arkkimandriitta Isaakij, maallikkonimeltään Ivan Romaninpoika Trofimoff.

Hän oli syntynyt Inkerin ja Viron rajamailla 20.11.1878 talonpoikaisista vanhemmista ja käynyt kotiseudullaan alkeiskoulun. Valamoon saapui hän 26.6.1899 ja suoritettuaan harrastustehtävät hyväksyttiin hänet noviisiksi v. 1904. V:na 1904-07 Isaakij opiskeli luostarin jumaluusopillisessa koulussa ja v. 1908 määrättiin hänet katekeettatyöhön. Tavalliset kuuliaisuustehtävänsä hän suoritti luostarin hotellissa, kansliassa ym., toimien yli 4 vuotta taloudenhoitajan apulaisena ja siinä ominaisuudessa joutui paljon matkustelemaan sekä Suomessa että Venäjällä. Munkiksi Isaakij vihittiin 14.3.1908, munkkidiakoniksi 12.7.1908, minkä jälkeen hänet määrättiin lähetyssaarnaajaksi 1909. Pappismunkiksi Isaakij vihittiin 11.12.1910. V. 1925 määrättiin Isaakij luostarin kanslian hoitajaksi, 1927 johtokunnan jäseneksi, 1934 luostarin varajohtajan toimen hoitajaksi ja 1935 varsinaiseksi varajohtajaksi, jota tointa hän hoiti kuolemaansa saakka. V. 1929 Isaakij suoritti Sortavalan opettajaseminaarin harjoituskoulussa pätevyysnäytteet uskonnonopetuksessa kansakouluissa, tutkinnon suomenkielen täydellisestä hallitsemisesta sekä Oy Systeman järjestämät kurssit konekirjoituksessa.

Varajohtaja Isaakij oli tämän vuosisadan huomatuimman Valamon luostarin johtajan igumeni Haritonin lähin ja uskotuin apulainen. Hänen merkityksensä luostarin hyväksi oli varsin suuri, sillä suomenkielen taitoisena sekä muuten ymmärtäväisenä ja oloihimme sopeutuvana hän menestyksellisesti toimi keskeisenä välimiehenä luostarjn ja sieIlä kävijäin niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten kesken. Hän edusti luostaria myös yleiskirkollisissa asioissa, toimien vuodesta 1927 alkaen useiden kirkolliskokousten jäsenenä; samoin luostaritoimikunnassa ja Petsamonkomiteassa. Kirkollishallitus käytti hänen taitoaan myös puhtaasti seurakunnallisissa tehtävissä. Niinpä Isaaklj v 1916-17 toimi papillisissa tehtävissä Palkalan, Pitkärannan ja Kitelän seurakunnissa sekä v. 1931-32 Turun ja Kyyrölän seurakunnissa. Myös kunnallisella alalla oli hänellä oma työmaansa Sortavalan maalaiskunnassa, toimien monissa luottamustehtävissä kansanvalistus- ym. aloilla. Suomen luostarien veljestö ja sisaristo osoittivat myös luottamustaan varajohtaja Isaakiijn, sillä hänet valittiin munkkineuvostoon sekä v 1936 Konevitsan ja 1938 toisten luostarien valvojaksi, jota tointa hän hoiti viime vuosiin saakka ja vain sairauden takia oli se jätettävä pois.

Kaikki hänelle uskotut tehtävät varajohtaja Isaakij hoiti ahkerasti ja tunnollisesti, voimiaan ollenkaan säästämättä. Ja velvollisuuksiaan täyttäessä tapasikin hänet sairaus, joka vuosikausia on häntä vaivannut ja lopulta vienyt hautaan.

Tunnustuksen toiminnastaan on Isaakijlle myönnetty arkkipiispan siunauskirja v. 1911 ja 1921, kuvevaate v. 1912, oikeus kantaa kultaristiä v. 1915 sekä 70 vuotta täytettyään arkkimandriitan arvo (vastaa hiippaa kantavaa rovastia), joka on korkein arvo, mitä luostariveli voi piispaltaan saada.

Ihmisenä oli varajohtaja Isaakij herttainen ja auttavainen. Suuri on se ystävien joukko, jonka hän on jättänyt jälkeensä ympäri Suomea, ei vain ortodoksisessa, vaan myös maamme toisten uskontokuntien piirissä. (AK 15/1952)