Apostolien paasto

Apostolien paaston kesto ortodoksisessa kirkossa riippuu kunakin vuonna vietettävän pääsiäisen ajankohdasta. Se alkaa aina viikko helluntain (Pyhän Hengen päivän) jälkeen ja päättyy 29.6. apostolien muistopäivään.

Viidenkymmenen päivän kuluttua pääsiäisestä, Jeesuksen ylösnousemuksesta, apostolit alkoivat valmistautua Jerusalemista lähtöön levittääkseen Kristuksen sanomaa. Perimätiedon mukaan osana valmistautumista he aloittivat paaston rukoillen Jumalaa vahvistamaan heitä ratkaisuissaan ja olemaan heidän kanssaan lähetystyötä tekemässä.

Raamatullista perustaa apostolien paaston löytyy ns. synoptisista evankeliumeista, kun fariseukset arvostelivat apostoleja siitä, etteivät he paastoa. Jeesus sanoi heille:

”Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin he paastoavat.” (Matt.9:15 sekä Mark.2:19-20, Luuk.5:34-35)

Välittömässä mielessä Kristus viittasi tällä omaan ristiinnaulitsemiseensa, mutta laajemmassa mielessä se on ymmärretty suhteessa hänen taivaaseen astumiseensa ja hänen tehtäväänsä saarnata evankeliumia, joka voidaan saavuttaa vain rukouksella ja paastolla.

Apostolisen paaston perinne on ollut olemassa ainakin paavi Leo I:n (461 jKr) ajoista, mistä on todisteena hänen opetuspuheensa, vaikka se on myöhemmin unohdettu länsimaissa. Paaston uskotaan saaneen alkunsa kiitoksena Jumalalle Kristuksen apostolien todistuksista. Tällä paastolla uskovaiset ilmaisevat kiitoksensa apostolien vainojen aikana tekemälle työlle.

HAP

Katso tarkemmin: -> Paastoajat

Katso myös

• Paastosäännöt ortodoksisessa kirkossa