Ero sivun ”Jefrem, skeemapappismunkki” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
Skeemapappismunkki '''Jefrem''' (''Grigori Hrobostov'', 1875-1947) oli yksi sotaa edeltävistä ja sodan jälkeisistä munkeita, joka tunnettiin laajalti niin Venäjällä kuin Suomessa. Hän oli tullut luostariin jo 12-vuotiaana ja pääsi veljestön jäseneksi 19-vuotiaana 1894. Munkkidiakoniksi hänet vihittiin 1897 ja pappismunkiksi pari vuotta myöhemmin.<br> |
Skeemapappismunkki '''Jefrem''' (''Grigori Hrobostov'', 1875-1947) oli yksi sotaa edeltävistä ja sodan jälkeisistä munkeita, joka tunnettiin laajalti niin Venäjällä kuin Suomessa. Hän oli tullut luostariin jo 12-vuotiaana ja pääsi veljestön jäseneksi 19-vuotiaana 1894. Munkkidiakoniksi hänet vihittiin 1897 ja pappismunkiksi pari vuotta myöhemmin.<br> |
||
[[Kuva:Smolenskin_skiitta1_hap.jpg|thumb|right|250 px|<center>Smelenskin skiitta Laatokan Valamossa</center>]] |
[[Kuva:Smolenskin_skiitta1_hap.jpg|thumb|right|250 px|<center>Smelenskin skiitta Laatokan Valamossa</center>]] |
||
Eniten kuuluisuutta hän saavutti ennen sotia toimiessaan keisarillisten suurruhtinaiden perheenjäsenten rippi-isänä. Laatokan Valamossa hän eli Smolenskin skiitan läheisyydessä olleessas erakkomajassaan ja vuosina 1927-47 niin Laatokan Valamossa kuin Heinävedellä hän toimi myös luostarin rippi-isänä. Heinäveden Valamossa hän toimitti joka päivä |
Eniten kuuluisuutta hän saavutti ennen sotia toimiessaan keisarillisten suurruhtinaiden perheenjäsenten rippi-isänä. Laatokan Valamossa hän eli Smolenskin skiitan läheisyydessä olleessas erakkomajassaan ja vuosina 1927-47 niin Laatokan Valamossa kuin Heinävedellä hän toimi myös luostarin rippi-isänä. Heinäveden Valamossa hän toimitti joka päivä liturgian yksin.<br> |
||
Hänet on haudattu Valamon hautausmaalle Heinävedelle. |
Hänet on haudattu Valamon hautausmaalle Heinävedelle. |
||
Nykyinen versio 15. helmikuuta 2021 kello 16.44
Skeemapappismunkki Jefrem (Grigori Hrobostov, 1875-1947) oli yksi sotaa edeltävistä ja sodan jälkeisistä munkeita, joka tunnettiin laajalti niin Venäjällä kuin Suomessa. Hän oli tullut luostariin jo 12-vuotiaana ja pääsi veljestön jäseneksi 19-vuotiaana 1894. Munkkidiakoniksi hänet vihittiin 1897 ja pappismunkiksi pari vuotta myöhemmin.
Eniten kuuluisuutta hän saavutti ennen sotia toimiessaan keisarillisten suurruhtinaiden perheenjäsenten rippi-isänä. Laatokan Valamossa hän eli Smolenskin skiitan läheisyydessä olleessas erakkomajassaan ja vuosina 1927-47 niin Laatokan Valamossa kuin Heinävedellä hän toimi myös luostarin rippi-isänä. Heinäveden Valamossa hän toimitti joka päivä liturgian yksin.
Hänet on haudattu Valamon hautausmaalle Heinävedelle.