Ero sivun ”Olavi Merras” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Isä Olavi on kirjoittanut muiden muassa teokset ''Pyhittäjäisien perintö, PSHV 100v'' (''1985'') ja lapsuuden muistelmansa Aili Palmenin toimittamassa teoksessa ''Lapsuuden kotini oli pappila'' (''1980''). Näiden lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleja eri medioihin, myös esimerkiksi tänne Ortodoksi.nettiin. |
Isä Olavi on kirjoittanut muiden muassa teokset ''Pyhittäjäisien perintö, PSHV 100v'' (''1985'') ja lapsuuden muistelmansa Aili Palmenin toimittamassa teoksessa ''Lapsuuden kotini oli pappila'' (''1980''). Näiden lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleja eri medioihin, myös esimerkiksi tänne Ortodoksi.nettiin. |
||
Hänen kolmasta lapsesataan yksi toimii myös pappina (''Teo'') ja yksi kanttorina (''Varvara''). |
|||
---- |
|||
(''tiedot julkaistu Ortodoksi.netissä ao. henkilön luvalla'') |
|||
[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko|Merras O]] |
[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko|Merras O]] |
Versio 10. tammikuuta 2009 kello 13.08
Rovasti Olavi Merras on vuonna 1943 syntynyt entinen, vuodesta 2008 alkaen eläkkeellä oleva Lahden ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra. Hän on vihitty diakoniksi vuonna 1968 ja papiksi vuonna 1972. Papillinen työura alkoi Helsingin ortodoksisen seurakunnan diakonina vv. 1969-72,sitten saman seurakunnan 4. pappina vv. 1972-82, josta tehtävästä hän siirtyi Lahden ortodoksisen seurakunnan kirkkoherraksi vuonna 1972 ja toimi siinä aina vuoteen 2008 saakka.
Isä Olavi on ollut perustajajäsenenä Naisyhteisösäätiön toiminnan aloittamisessa vuonna 1992 ja säätiön puheenjohtaja vuodesta 2001 alkaen.
Isä Olavi on kirjoittanut muiden muassa teokset Pyhittäjäisien perintö, PSHV 100v (1985) ja lapsuuden muistelmansa Aili Palmenin toimittamassa teoksessa Lapsuuden kotini oli pappila (1980). Näiden lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleja eri medioihin, myös esimerkiksi tänne Ortodoksi.nettiin.
Hänen kolmasta lapsesataan yksi toimii myös pappina (Teo) ja yksi kanttorina (Varvara).
(tiedot julkaistu Ortodoksi.netissä ao. henkilön luvalla)