AK1907: Igumeni Pafnuti kuollut

Aamun Koitossa 1907 numrrossa 7 / 1.7.1907 oli ilmoitus:

Aamn Koitto 1907 nro 7 kansilehden yläos

Igumeni Pafnuti arkussa valmiina hautaukseen
(kuva © VLKK / ON)

[Kuuntelulinkki tulee tähän myöhemmin]

Valamon luostarin igumeni eli johtaja Pafnutius kuoli v. k. 13 p:nä Sortavalan kaupungissa olevassa luostarin talossa, jossa hän sairautensa viimeisinä päivinä oleskeli, saadakseen mukavammin käyttää hyväkseen kaupungin lääkärin, tohtori Winterin hoitoa.

Vainajan oli luostarin veljestö valinnut iguumenikseen vajaata kaksi vuotta takaperin ja piispa Sergei oli vihkinyt hänet tähän virkaan, käydessään luostarissa luostarin perustajain Sergein ja Hermanin muistojuhlana heinäkuun 11 p:nä 1905.

Vainaja oli kotosin Novgorodin seuduilta ja on ollut Valamon luostarissa 38 vuotta. Täällä toimi hän monessa luostarin palveluksessa, alkaen aivan alhaisimmista aina ylhäisimpiin. Hän työskenteli esim. luostarin tervapolttimossa, rautapajassa ym.; sitten oli hän isäntänä luostarin rukoushuoneella ja talolla Kalashnikovan rannassa Pietarissa, sitten oli luostarissa perätysten kaluston hoitajana (risnitshij), vara-igumenina ja vihdoin igumenina.

Vainaja oli ankara munkki, ahkera ja säntillinen kaikissa toimissaan ja sitä hän tahtoi vaatia veljestöltäkin, itsensä suhteen hän oli aivan vaatimaton ja senpätähden vaikean sairautensa aikanakin hän usein sulki ovensa, jotta ei tulisi rasittaneeksi ketään hänen hoitamisella.

Veljestö häntä suuresti kunnioitti ja rakasti. Itseänsä ei hän suinkaan missään hemmoitellut: luostarin pitkällisissä jumalanpalveluksissa hän oli aina läsnä ja kaikkia luostarin harrastuksia ja toimia piti itse silmällä ja oli kaikessa säästäväinen. Viimeisenä harrastuksena oli vainajalla tutkia tarkoin luostarin laaja arkisto ja kirjasto ja saada suurempaa selvyyttä luostarin historiaan. Vainajan alotteesta on vielä rakennettu uusi kivitalo luostarin asunnolle Vasili-Ostrovalle Pietariin, jossa on luostarilla rukoushuone.

Mainitkaamme vielä siitä hänen vilpittömästä, yksinkertaisesta ystävällisyydestään, jolla hän kohteli luostariin kävijöitä vieraita.

Vainajan ruumis vietiin heti kuolinpäivänä luostariin, jossa se haudattiin 17 p. kesäkuuta.