Ristinmerkki

Ortodoksisessa (kuin myös roomalaiskatolisessa ja kreikkalaiskatolisessa sekä nykyään myös enenevässä määrin luterilaisessa) kirkossa käytettävä rukouksen muoto. Ristinmerkkiä käyttävät ortodoksisessa (sekä katolisessa ja luterilaisessa) kirkossa niin papit kuin kirkkokansakin rukouksena.

Ristinmerkillä rukoilija ristii ("ristiinnaulitsee") itsensä ja näin liittää itsensä osaksi Kristuksen elämää ja [Kirkko]a. Ristinmerkki toimii samalla rukoilijan ajatuksien ja toiminnan keskittämisen apuvälineenä, näin hänen ajatuksensa eivät lähde harhailemaan pois rukoilemisesta ja Jumalan ylistämisestä.

Ortodoksista ristimerkkiä tehtäessä yhdistetään tavallisimmin oikeasta kädestä kolme ensimmäistä sormea (peukalo, etusormi ja keskisormi) kuvaamaan Kolminaisuutta. Yhdisteyt kolme sormea kuvaavat pyhää, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta. Kaksi jäljelle jäävää sormea (nimetön ja pikkusormi) taivutetaan kämmentä vasten ja ne muistuttavat rukoilijaa Kristuksen täydellisyydestä ihmisenä ja Jumalana. Ristinmerkki on siis samalla eräänlainen henkilökohtainen uskontunnustus.

Näin yhdistetyin sormin kädellä tehdään ristinmerkki, jolloin kosketetaan ensin otsaa, sitten rintaa ja viimeisenä ensin oikeaa sitten vasenta olkapäätä. Ristinmerkki teko kuvaa ajatuksiemme ja aikeittemme (otsa), tunteittemme (rinta, sydän) ja kättemme töitten (olkapäät) siunaamista. Ristinmerkin teon jälkeen kumarretaan kevyesti eteenpäin kunnioittaen eteen muodostettua ristiä.

Ristinmerkkiin varustettu käsi ortodoksilla (Kuvateksti. Kuva lisätään, kun ehditään.)

Ortodoksisessa kirkossa ristinmerkki tehdään usein ja useissa eri yhteyksissä. Yksi "sääntö" on tehdä ristinmekki aina, kun kuulee palveluksessa mainittavan sanat "Jeesus Kristus", "Herra", "Herra armahda" tai "Kunnia olkoon Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle" tai oman tai itselleen läheisen pyhän henkilön nimen. Myös useimpien rukousten alussa ja/tai lopussa tehdään ristinmerkki. Ristinmerkki tehdään myös aina kirkkoon saapuessa ja sieltä lähtiessä, tuohusta sytyttäessä ja ikonin edessä rukoillessa. Kotona tai muualla kirkon ulkopuolella rukoushetki aloitetaan ja lopetetaan ristinmerkein. Näiden lisäksi ristinmerkin voi tehdä aina, kun itsestä siltä tuntuu ja haluaa ristinmerkin avulla esim.keskittyä rukoukseen tai torjua pahoja ajatuksia.

Staroverit eli vanhauskoiset ortodoksit Venäjällä tekevät ristinmerkin yhä vanhalla 1660-luvulla käytössä olleella tavalla, jossa pikkusormi ja nimetön yhdistetään peukaloon ja keskisormi ja etusormi ovat pystyssä. Symbolit näillä sormilla tarkoittavat samaa kuin nykyisessäkin ristinmerkissä, Kolminaisuutta ja Kristuksen kahta luontoa.

Staroverien ristinmerkkiin varustettu käsi (Kuvateksti. Kuva lisätään, kun ehditään.)

Ristinmerkki muissa kirkkokunnissa

Roomalaiskatolisilla ristinmerkki tehdään koskettamalla ensin otsaa, sitten rintaa ja seuraavaksi- toisin päin kuin ortodokseilla - ensin vasenta sitten oikeaa olkapäätä. Roomalaiskatolinen pitää käden kaikki sormet yhdessä ristinmerkkiä tehdessään. Rooman paavin alaisuuteen kuuluvissa kreikkalaiskatolisissa kirkoissa (ns. uniaattikirkoissa) ristinmerkki tehdään samoin kuin ortodoksit sen tekevät.

Luterilaisessa kirkossa ristinmerkkiä käyttävät tavallisimmin vain papit ja alttaripalvelukseen osallistuvat toimituksissa. Käytäntö on vielä vaihtelevaa, sillä aikaisemmin ristinmerkki liitettiin voimakkain tunnesitein roomalaiskatolilaiseen kirkkoon, josta luterilaisuus erkani mm. Martin Lutherin toimesta. Jopa 1900-luvun puoliväliin saakka ajateltiin, että luterilaisen tekemänä ristinmerkki on tekopyhää ja ulkokultaista menoa, johon vakavan luterilaisen ei pidä syyllistyä. Alkuaan Luther suositteli ristinmerkin käyttämistä, mutta se jäi pitkäksi aikaa pois yleisestä käytöstä. Nykyään ristinmerkki on palannut kirkolliseen käyttöön myös luterilaisilla, jolloin se tehdään roomalaiskatolisella tavalla koskettamalla ensin vasenta sitten oikeaa olkapäätä. Sormien asettelussa on vaihtelua, molemmat tavat (roomalaiskatolinen ja ortodoksinen) ovat käytössä. Käytöstä ei ole kuitenkaan olemassa selkeitä ohjeita ja sääntöjä.

Luterilaiseen jumalanpalvelukseen osallistuva tekee ristinmerkin alkusiunauksen yhteydessä, vastaanottaessaan synninpäästön, evankeliumin lukemisen alkaessa, vastaanottaessaan sakramentin ja kiittäessään siitä sekä Herran siunauksen yhteydessä. Nykyisin ristinmerkki voidaan tehdä myös aina kun Pyhä Kolminaisuus mainitaan palveluksessa. Jotkut edellä mainituista suosituksista eivät silti ole saavuttaneet laajaa käyttöä, mutta yleisesti ottaen ristinmerkin käyttö luterilaisessakin kirkossa on selvästi lisääntynyt.