Lampukka

Lampukka on ikonin edessä poltettava öljylamppu. Lampukka voi olla joko ylhäältä, esimerkiksi katosta tai jostain telineestä riippuva tai kiinteästi lattialla omalla jalustallaan seisova tai seinätelineeseen kiinnitetty. Usein lampukan sisässä on lasinen pieni kuppi, astia öljylle. Irtonainen lasiastia on tyhjetessään helpompi täyttää.

Lampukoita käytetään ortodoksisessa kirkossa kaikissa jumalanpalveluksissa sekä ortodoksien tai muiden ihmisten kotona kotialttarin ikonien edessä. Lampukan valo kuvaa taivaallista, jumalallista valoa, jonka Kristus toi synnin pimentämään maailmaan.

Lampukassa poltetaan kasvispohjaista ns. lampukkaöljyä, jota voi ostaa esimerkiksi kirkollisten tavaroiden kaupoista. Öljynä voidaan käyttää myös puhdasta parafiiniöljyä, jota saa muun muassa apteekeista. Lampukassa käytetään nykyään usein myös tuikkukynttilää, vaikkakaan se ei oikein ole ortodoksisen perinteen mukainen, koska lampukassa ei saisi polttaa mitään eläinkunnasta saatavaa tuotetta, esimerkiksi eläinrasvapohjaista steariinia.

Lampukassa on (silloin kun käytetään öljyä) reunoihin kiinnittyvä tai öljyssä kelluva sydänlangan pitäjä ja siinä luonnonmukainen esimerkiksi puuvillainen sydänlanka, jonka alaosa on öljyssä ja joka on imenyt itseensä öljyä koko pituudeltaan.

Serbilalainen Ohridin ja Zichan piispa, pyhä Nikolai Velimirovic (muistopv 18.3. ja 13.5.) on luetellut syitä, miksi lampukkoihin pitää laittaa tuli palamaan valoksi.

• Ensinnäkin siksi, koska uskomme on valo. Kristus sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh.8:12). Lampukkojen valo muistuttaa meitä tuosta valosta, jonka Kristus tuo sieluumme.
• Toiseksi jotta se muistuttaisi meitä sen pyhän kirkkaasta luonteenlaadusta, jonka edessä valo palaa, sillä pyhiä kutsutaan "valon lapsiksi" (kts. Luuk.16:8).
• Kolmanneksi siksi, jotta se toimisi ikään kuin moitteena pimeille teoillemme, pahoille ajatuksillemme ja himoillemme ja jotta se kutsuisi meitä evankeliumin valon tielle; ja niin että voisimme kiihkeästi yrittää täyttää Vapahtajamme käskyt: "Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa." (Matt.5:16)
• Neljänneksi niin, että lampukka olisi meiltä pieni uhrilahja Jumalalle, joka antoi itsensä täydellisenä uhrina puolestamme ja pienenä merkkinä suuresta kiitollisuudestamme ja kirkkaasta rakkaudestamme Häntä kohtaan, jolta me rukoilemme elämää, terveyttä ja pelastusta sekä kaikkea sitä, mitä vain äärettömiin ulottuva rakkaus voi suoda.
• Viidenneksi jotta kauhu iskisi pahoihin voimiin, jotka joskus hätyyttävät meitä jopa rukouksen aikana ja johtavat ajatuksemme pois Luojasta. Pahat voimat rakastavat pimeyttä ja vapisevat kaikesta valosta, erityisesti niistä valoista, jotka kuuluvat Jumalalle ja jotka miellyttävät Häntä.
• Kuudenneksi niin, että tämä valo nostaisi meidät epäitsekkyydestä. Aivan kuin öljy ja lampukan sydänlanka palavat lampukassa, nöyränä tahdollemme, niin antakaamme sielummekin palaa rakkauden liekillä myös kaikissa kärsimyksissämme, ollen aina nöyrä Jumalan tahdolle.
• Seitsemänneksi siksi, jotta opettaisimme itsellemme, että lampukka ei voi palaa ilman käsiemme apua, niin myös sydämemme, sielumme lampukka, ei voi palaa ilman Jumalan armon pyhä tulta, vaikka se olisi täynnä kaikkia hyviä tekoja. Kaikki nämä hyveet ja hyvät tekomme, kaiken kaikkiaan ovat [vain] tulenarkaa materiaalia, mutta tuli, joka sytyttää ne, on lähtöisin Jumalalta.
• Kahdeksanneksi siksi, jotta se muistuttaisi meitä, että ennen muita maailman Luoja loi valon ja sen jälkeen kaiken muun yhden kerrallaan: "Jumala sanoi: 'Tulkoon valo!' Ja valo tuli." (1.Moos.1:3). Ja niin täytyy olla myös hengellisen elämämme alussa, niin että ennen kaikkea muuta Kristuksen valon totuus pitää loistaa sisällämme. Tästä Kristuksen totuuden valosta on sitten jokainen hyvä teko luotu, juontanut juurensa ja kasvanut suuremmaksi meissäkin.

Tulkoon Kristuksen valo myös sinun osaksesi.