Toiminnot

Polttava rukous

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 28. maaliskuuta 2009 kello 19.29 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)
Valamon luostarin kirkon sipuli.
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

Joskus tapahtuu, että armon liikehdintä tekee jonkun arvolliseksi saamaan polttavan rukouksen. Silloin hän saa rukouksiinsa lukemattomia tiheitä aaltoja. Rukoukset ovat tiheitä ja niin voimakkaita, että ne painavat päälle väkisin; ne ovat puhtaita ja kuumia kuin tuliset hiilet. Näiden aaltojen keskellä sydämen syvyyksistä nousee voimakas huokaus. Se sekoittuu nöyryyteen, joka on peräisin ilon voimasta ja sieltä mistä nämä kaikki ovat peräisin. Noina hetkinä hän saa rukouksesta kyseisten aaltojen kautta salaisesti tietynlaista apua, ja hänen sielussaan alkaa leiskua ilon sytyttämä polttava tuli, joka kestää aina siihen saakka, kunnes ihminen vajoaa ajatuksissaan syvyyksiin.

Näin siis nämä aallot kumpuavat ihmiselle, kun hän rukoilee, puhtaina rukouksina mutta valtavalla paineella, sillä ne ovat ikään kuin pusertuneet ryöpytäkseen sitten esiin raivoisalla voimalla. Ne ovat sydämen sisimmässä osassa, ja niihin liittyy harhailematon katse Herramme puoleen. Tämän kokevasta tuntuu siltä, että tuolla hetkellä hän pääsee aivan lähelle Herraamme jo ruumiissa ollessaan. Tämä johtuu hänen mieleensä nousevien rukouksellisten ajatusten aidosta vilpittömyydestä.

Mutta kun joku luetaan arvolliseksi saamaan tiedon rukouksen, tilanne on toinen. Kun hän kohtaa pienenkin rukoussanan, rukous kuivuu heti hänen huulilleen ja kaikenlaiset liikkeet hiljenevät häneltä välittömästi. Hän jää täysin liikkumattomaan hiljaisuuteen niin sielultaan kuin ruumiiltaankin.

Sellainen, jolla on kokemusta tällä tiellä kulkemisesta, tuntee kyllä näiden kahden mainitsemani rukouslajin piirteet.

Iisak Niniveläinen

(käännös syyriasta © munkki Serafim)


<- katso edellinen opetusteksti: Kristus meissä ~ katso seuraava opetusteksti: Täydellinen palvelus ->