Emilianos Bulgarialainen
Ortodoksi.netista
(kuva: Romanian kirkko)
(kuva: Romanian kirkko)
Pyhä Emilianos Bulgarialainen (nimestä käytetään joskus myös muotoa Emilianos Durostorumilainen, romaniaksi: Sfântul Emilian de la Durostorum) kärsi marttyyrikuoleman Kristuksen tähden keisari Julianos Apostatan eli Julianos Luopion (361-363) hallitusaikana vuonna 362. Sen jälkeen, kun Konstantinos Suuri vuonna 313 oli myöntänyt kristityille vapauden harjoittaa uskoaan Rooman valtakunnassa, Julianos halusi palauttaa Rooman valtakuntaan pakanallisen jumalakultin ja antoi käskykirjeen hallitsemalleen alueelle, jonka mukaan kaikki kristityt tulee tappaa. Konstantinos Suuri oli Julianoksen isän velipuoli ja Konstantinoksen pojan Constantios II:n myöhemmät teot ja eritoten joukkomurha, jossa hän tapatti lähes kaikki miespuoliset sukunsa jäsenet, vaikuttivat myöhemmin Julianoksen arvomaailmaan ja siihen, että hänestä tuli kristittyjen vainoaja.
Myös Tonavan varrella Traakiassa, Romanian rajalla nykyisessä Bulgariassa sijaitsevassa pyhän Emilianoksen asuinkaupungissa Durostorumissa (kreikaksi: Δουρόστολον / Dorostolon, nyk. Silistra) virkamies nimeltään Capitolinus luki kaupungin torilla tuon keisari Julianoksen käskykirjeen. Durostorumin ihmiset sanoivat kuitenkin, ettei kaupungissa ollut kristittyjä.
Pyhä Emilianos oli erään kaupungin paikallisen johtohenkilön orja ja hän oli salaa myös kristitty. Ärsyyntyneenä käskykirjeestä pyhä Emilianos hiipi salaa pakanatemppeliin ja tuhosi vasaralla epäjumalien patsaat, kumosi alttaripöydän ja kyntteliköt. Pian pakanat tietysti huomasivat särjetyn temppelinsä. Vihainen väkijoukko alkoi syyttää teosta sattumalta paikalle tullutta erästä toista kristittyä ja he alkoivat hakata tätä kovakouraisesti. Pyhä Emilianos huusi silloin kovaa, että he ovat käyneet viattoman ihmisen kimppuun ja samalla hän kertoi ihmisille tuhonneensa itse pakanatemppelin.
Raivostunut ihmisjoukko raahasi pyhän Emilianoksen Capitolinuksen luo tuomittavaksi. Tämä tapahtui heinäkuun 16. päivänä vuonna 362. Viranomaisen määräyksellä pyhää Emilianosta pahoinpideltiin armottomasti ja lopulta hänet tuomittiin poltettavaksi roviolla Tonavan rantapenkalla. Liekeistä huolimatta hän ei vahingoittunut tulessa, sen sijaan rovion liekit polttivat useita ympärillä seisovia pakanoita. Kun rovio oli palanut loppuun, pyhä Emilianos astui alas hiillokselta ja rukous huulillaan antoi henkensä Herran haltuun. Konstantinopoliin rakennettiin myöhemmin kirkko pyhän marttyyri Emilianoksen muistolle ja hänen reliikkinsä siirrettiin tähän kirkkoon.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää marttyyri Emilianosta vuosittain aina heinäkuun 18. päivänä.
Katso myös
- Minea ko. päivälle (vanhemmassa käännöksessä nimestä käytetään muotoa Aimilianos)
- Pyhän Emilianoksen ikoni internetissä
Tropari
- Pyhitetyn veresi virroilla Sinä, Aimilianos, sammutit jumalankieltämisen tulen. Sen tähden Sinusta kumpusi ihmeitten lähde, joka tekee lopun himojen järvistä, peittää sairaudet ja hukuttaa pahat henget.
- Vihollinen käski sitoa Sinut piestäväksi, ja liha silvottuna ja kidutusten haavoittamana Sinä, taistelija, kuvastit ristillä haavoitetun autuasta kärsimystä.
- Täynnä Hengen lahjoja Sinä, ylistettävä, parannat parantumattomia tauteja, teet lopun sairauksien helteestä, karkotat pahoja henkiä ja autat kaikkia ahdistettuja.