Piispa Arsenin opetuspuhe kirkonvihkimisjuhlan liturgiassa
Ortodoksi.netista
(Matt.23:1-12)
- Itsensä korottamisesta
- Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
- "Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
- "Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.
Opetuspuhe Savonlinnan kirkon vihkimisliturgiassa 5.9.2009
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Tälle päivälle määrätty evankeliumijakso koskettaa meitä kaikkia, eikä vähäisimmin meitä papiston jäseniä, jotka mielellämme istumme pidoissa kunniapaikalla ja puhumme yhtä mutta teemme toista. Päivän evankeliumijakso, kuten hyvät isät, veljet ja sisaret kuulitte, puhuu meille itsensä korottamisesta ja sen seurauksesta. Tämän päivän keskeisin juhlan aihe on juuri vihityn Sakariaksen ja Elisabetin kirkon pyhien muisto ja temppelijuhla. Mutta miten nämä kaikki asiat liittyvät toisiinsa; päivän evankeliumi, ja vanhoilla päivillään lapsen saaneiden profeetta Sakarian ja vanhurskaan Elisabetin elämävaiheet ja vielä tämän pyhäkön kirkoksi vihkiminen?
Kun ryhdymme valmistamaan tai rakentamaan jotakin, tarvitsemme suunnitelman ja työntekijät. Tällöin ei toimita umpimähkään, vaan menettelemme ennakolta laaditun suunnitelman ja budjetin mukaan. Niinpä kun on tehtävä rakennus, ei saa alkaa pystyttää seiniä suoraan maan päälle, vaan on kaivettava perustus valmiiksi, muuten koko rakennus sortuu ja silloin emme ole ainoastaan epäonnistuneet pyrkimyksissämme, vaan vieläpä saaneet aikaan paljon aineellista vahinkoa. Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, että on suhtauduttava hyvin perusteellisesti työhön silloinkin, kun rakennusaineina ei käytetä tiiliä, puuta ja metallia, vaan luodaan hengellisistä rakennusaineista.
Päivän pyhien muisto välittää meille kuvan kahdesta vanhuksesta, ylipappi Sakariasta ja hänen vaimostaan Elisabetista. He olivat hurskaita, rakastivat Herraa ja noudattivat kaikkia Hänen käskyjään, mutta he olivat pysyneet lapsettomina vanhuuteensa saakka. Jumalan armosta näiden vanhusten häpeä pyyhkäistiin pois, ja he saivat lapsen Johanneksen, josta tuli Herran Edelläkävijä ja Kastaja. Inhimillisesti katsoen heille oli jo mahdotonta saada jälkeläistä ja Sakariaksen uskon vähäisyyden vuoksi enkeli ottikin Sakariaan puhekyvyn pois aina Johanneksen syntymään saakka opettaakseen häntä olemaan epäilemättä luonnonjärjestyksen ylittäviä jumalallisia lupauksia. Saatuaan puhekykynsä takaisin Sakarias ylisti Jumalaa ja profetoi pojastaan seuraavasti:
- ”Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksi antamiseksi.” (Luuk.1:76-77)
Rakentaminen niin aineellinen kuin hengellinenkin vaatii hyvän perustan ja lopulta kulmakiven. Psalmien kirjassa sanotaan
- ”Kivi, joka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.” (Ps.118:22)
Kulmakivi, jonka Jumala on ihmisten erehdyksistä huolimatta asettanut niin hengellisen kuin aineellisenkin hyvinvointimme perustaksi, on Jeesus Kristus ja hänen opetuksensa.
Mitä tämä merkitsee? Pyrkiessämme hyvinvointiin saatamme unohtaa Jumalan ja ryhtyä tavoittelemaan yksinomaan aineellisia ja ajallisia hyvyyksiä. Silloin toiminnaltamme puuttuu oikea perusta. On muistettava, että korkein onni ja hyvinvointi ovat saavutettavissa ainoastaan yhteydessä Jumalaan ja että tämä yhteys on Jeesuksen kautta tullut mahdolliseksi. Jos me tämän yhteyden saavuttamiseksi pyrimme noudattamaan toiminnassamme Jeesuksen opetusta, ennen kaikkea rakkauden käskyä, niin silloin Jeesus on päämääriemme kulmakivenä ja silloin rakennuksemme saa oikean ja lujan perustuksen. Silloin rakennamme kalliolle eikä rakennuksemme sorru, sillä se on tarkoitettu kestämään yli tämän ajan iankaikkiseen elämään.
Pyhien Sakariaksen ja Elisabetin hurskas esimerkki uskosta ja toivosta sekä päivän evankeliumin opetus nöyryyden merkityksestä hengellisen kasvun pohjana ja perustana olkoot meille kaikille tähän vasta vihittyyn kirkkoon kokoontuneille esimerkki, jota noudattaen voimme rakentaa omaa hengellistä elämäämme pitäen uskomme kulmakivenä Kristusta Jeesusta, meidän Vapahtajaamme. Päivän epistolaa lainaten:
- ”Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet”. (1.Kor.4:1)
Aamen.