Maksimos Tunnustaja
Ortodoksi.netista
Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja (n. v. 580 – 662) oli ortodoksinen munkki ja askeettinen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti vahvasta taistelustaan monotelistisiä harhaoppeja kohtaan. Häntä muistellaan ortodoksisessa kirkossa vuosittain hänen kuolinpäivänään, elokuun 13. päivänä, sekä tammikuun 21. päivänä. Pyhittäjä Maksimos tunnetaan eri puolilla maailmaa myös nimillä Maksimos Teologi tai Maksimos Konstantinopolilainen.
Elämä
Maksimos syntyi vaikutusvaltaiseen, sivistyneeseen perheeseen Konstantinopolin alueella ja hän oli hyvin koulutettu. Hän oli jonkin aikaa poliittisella uralla valtion palveluksessa ennen ryhtymistään munkiksi. Hän kuului bysanttilaiseen aristokratiaan ja hänellä oli keisarillisen sihteerin (asekretis) vakanssi keisari Herakleioksen (v. 575 – 641) hovissa. Noin vuonna 614 hänet vihittiin munkkeuteen Kalkedonissa (nykyinen Kadiköy) Krysopoliksen luostarissa (sijaitsi silloisessa Krysopoliksessa, ”kultakaupungissa”, nykyisessä Üsküdarin kaupunginosassa nimeltä Skutari), myöhemmin hänestä tuli vielä luostarin johtaja, igumeni. Persialaisten invaasion (v. 614) aikana hän pakeni ensin Kreetalle ja sieltä Kyproksen kautta Afrikkaan erääseen luostariin lähelle Karthagoa.
Noin vuoden 640 tienoilla hänestä tuli monotelitismin määrätietoinen vastustaja. Harhaoppinen monotelitismi (kreikaksi: mónos ~ yksi, thélisis ~ tahto) väitti Kristuksella olevan kaksi luontoa, mutta vain yksi jumalinhimillinen tahto. Tässä torjuntatyössään hän seurasi pyhän Sofroni (Σωφρόνιος) Jerusalemilaisen (v. 560 – 638) esimerkkiä, kun hän ensimmäisenä aloitti harhaopin vastustuksen jo vuoden 634 tienoilla. Monotelitismiä levittivät voimakkaasti muiden muassa Konstantinopolin patriarkka Sergius Konstantinopolilainen (v. 610 – 638) ja hänen jälkeensä patriarkaksi valittu Pyrros.
Maksimos tukeutui taistelussaan läntiseen ortodoksiseen uskoon ja hänen sanotaan huudahtaneen:
- ”Minulla on latinalainen usko, mutta kreikkalainen kieli.”
Hän väitti duotelitismin, ortodoksisen opetuksen Jeesuksesta Kristuksesta mahdollistavan kaksi tahtoa (jumalallisen ja inhimillisen), mitä monotelitismi ei mahdollista.
Sen jälkeen kun poliittisista syistä väliaikaiseksi jäänyt Konstantinopolin patriarkka Pyrros Konstantinopolilainen (v. 638 - 641) oli julistanut tappionsa (v. 645), Maksimos sai aikaiseksi useita kyseisen harhaopin tuomitsemisia paikallisissa kirkolliskokouksissa Afrikassa. Hän työskenteli voimakkaasti, että se tuomittaisiin myös vuoden 649 Lateran kirkolliskokouksessa. Maksimos saapui Konstantinopoliin vuonna 653 ja häntä painostettiin liittymään keisari Konstans II:n (v. 630 – 668) laatiman Typos-tekstin (Typos tes pisteos) kannattajiin, mutta hän kieltäytyi. Sen vuoksi hänet karkotettiin nykyisen Georgian alueelle Egrisiin (kreikkalaisille Lazica) tai Kolkhisiin. Samoin ja samaan aikaan kävi myös paavi Martinus I:lle, joka karkotettiin Krimille.
Vuonna 661 Maksimos palasi jälleen keisarilliseen pääkaupunkiin ja kyseenalaisti jälleen asioita, vaikka häneltä oli revitty kieli suusta ja oikea käsi katkaistu ja näin yritetty estää häntä saarnaamasta ja kirjoittamasta oikeasta uskosta. Hänet karkotettiin uudestaan, nyt Kaukasukselle, jossa hän sitten kuoli Skhemarionin linnoituksessa Muris-Tsikhessä (nykyisen Tsagerin lähistöllä) melko pian elokuun 13. päivänä vuonna 662.
Loppujen lopulta Maksimoksen maine palautettiin ja hänet vapautettiin aikaisemmista syytteistä kuudennessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa (v. 680 . 681) ja hänet on sen jälkeen laskettu kuuluvaksi kirkkoisien joukkoon. Hänelle annettiin lisänimi Tunnustaja hänen sankarillisesti kärsimiensä kidutuksien takia.
Kirjoituksia
Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja jätti jälkeensä lukuisia kirjoituksia, joista osa on kerätty myös Filokaliaan ja jotka yhä nykyäänkin ovat laajalti luettuja teologisia tekstejä. Jotkut kirjoitukset ovat opillisia, useat kirjoituksista kuvaavat mietiskelyä ja tarjoavat hengellisiä neuvoja. Maksiomos kirjoitti myös laajalti liturgisista ja eksegeettisistä, Raamattua selittävistä aiheista. Hänen teologista työtänsä ovat myöhemmin jatkaneet muiden muassa pyhä Simeon Uusteologi ja pyhä Gregorios Palamas.
Hänen kirjoituksiaan ovat muiden muassa
- Quaestiones ad Thalassium – 65 kysymystä ja vastausta Raamatun vaikeisiin jakeisiin
- Ambigua – eksegeettinen julkaisu
- Scholia - Dionysios Areopagitan töiden parafraasi (vaikkakin useat Maksimoksen nimiin merkityt osat on kirjoittanut Johannes Skytopolis jo noin 100 vuotta ennen Maksimosta 500-luvulla)
- Useita dogmaattisia tutkielmia monotelitismia vastaan
- Liber Asceticus
- Capita de Caritate
- Mystagogia – jumalallisen [liturgia]]n mystinen tulkinta