Titos Ihmeidentekijä

Pyhittäjä Titos Ihmeidentekijällä (Titus, kreikaksi: Τίτος ο Θαυματουργός) oli into luostarielämään jo varhain nuoruudessaan. Hän kilvoittelikin sitten askeettisesti 700-luvun lopulla, 800-luvun alussa munkkina Studionin luostarissa lähellä Konstantinopolia. Hän oli tunnettu paastoamisestaan, puhtaasta elämästään ja lempeästä luonteestaan ja siksi luostarin veljestö piti hänestä ja heidän pyynnöstään Titos vihittiin papiksi ja myöhemmin igumeniksi.

Ikonien puolustaja

Uskon kiihkeydellä pyhittäjä Titos puolusti ikonoklasmin vainojen aikana ortodoksista kunnioitusta ikoneille. Hänen hyveellisen ja puhtaan elämänsä johdosta Jumala oli suonut tälle evankeliumin mukaisen elämän elävälle ikonille ihmeiden tekemisen armon ja tästä juontuu hänen lisänimensä ”Ihmeidentekijä”. Pyhä Titos kuoli luonnollisesti iäkkäänä.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko viettää pyhittäjä Titos Ihmeidentekijän omaa muistopäivää aina vuosittain huhtikuun 2. päivänä.

Tropari ja kontakki

Tropari, 4.säv.

Lapsuudestasi saakka sinä omistit itsesi Herralle, | ja elit maailmassa enkelin tavoin | sekä sait Jumalalta armon tehdä ihmeitä. | Sinä olit munkkien ohjaaja ja viisas taloudenhoitaja, oi Tiitus. || Rukoile lakkaamatta Kristusta, meidän Jumalaamme, maailman puolesta.

Kontakki, 4.säv.

Sinä puhdistit itsesi rukouksella ja itsekieltäymyksellä | ja loistit armon kirkkaudessa ja hyveissä | ilahduttaen niitä, jotka laulavat sinulle: | Iloitse, oi Tiitus, || isien kaunistus.

Kontakki, 8.säv.

Hyläten maailman sekasorron ja eläen viisaasti hiljaisuudessa sinä ilmestyit Jumalan eteen, oi kunnioitettu isämme Titos.

Minea

• Minea 2.4.