Emilianos Bulgarialainen
Ortodoksi.netista
Pyhä marttyyri Emilianos Bulgarialainen (nimestä käytetään joskus myös muotoa Emilianos Durostorumilainen, romaniaksi: Sfântul Emilian de la Durostorum tai Emilianos Silistralainen, englanniksi Emilianos of Silistra) kärsi marttyyrikuoleman Kristuksen tähden keisari Julianos Apostatan eli Julianos Luopion (361-363) hallitusaikana vuonna 362.
Rankat vainot alkavat
Sen jälkeen, kun Konstantinos Suuri vuonna 313 oli myöntänyt kristityille vapauden harjoittaa uskoaan Rooman valtakunnassa, Julianos halusi palauttaa Rooman valtakuntaan pakanallisen jumalakultin ja antoi käskykirjeen hallitsemalleen alueelle, jonka mukaan kaikki kristityt tulee tappaa. Konstantinos Suuri oli Julianoksen isän velipuoli ja Konstantinoksen pojan Constantios II:n myöhemmät teot ja eritoten joukkomurha, jossa hän tapatti lähes kaikki miespuoliset sukunsa jäsenet, vaikuttivat myöhemmin Julianoksen arvomaailmaan ja siihen, että hänestä tuli kristittyjen vainoaja.
Myös Tonavan varrella Traakiassa, Romanian rajalla nykyisessä Bulgariassa sijaitsevassa pyhän Emilianoksen asuinkaupungissa Durostorumissa (kreikaksi: Δουρόστολον / Dorostolon, nyk. Silistra) virkamies nimeltään Capitolinus luki kaupungin torilla tuon keisari Julianoksen käskykirjeen. Durostorumin ihmiset sanoivat kuitenkin, ettei kaupungissa ollut kristittyjä.
Emilianos tuhoaa pakantemppelin
Pyhä Emilianos oli erään kaupungin paikallisen johtohenkilön, roomalaisen prefektin, Sabbatianuksen poika, joka oli valinnut elämänurakseen sotilasuran Rooman armeijassa. Hän oli kuitenkin salaa myös kristitty. Ärsyyntyneenä käskykirjeestä pyhä Emilianos hiipi salaa pakanatemppeliin ja tuhosi vasaralla epäjumalien patsaat, kumosi alttaripöydän ja kyntteliköt. Pian pakanat tietysti huomasivat särjetyn temppelinsä. Vihainen väkijoukko alkoi syyttää teosta sattumalta paikalle tullutta erästä toista kristittyä ja he alkoivat hakata tätä kovakouraisesti. Pyhä Emilianos huusi silloin kovaa, että he ovat käyneet viattoman ihmisen kimppuun ja samalla hän kertoi ihmisille tuhonneensa itse pakanatemppelin.
Emilianos kärsii marttyyrikuoleman
Raivostunut ihmisjoukko raahasi pyhän Emilianoksen Capitolinuksen luo tuomittavaksi. Tämä tapahtui heinäkuun 16. päivänä vuonna 362. Viranomaisen määräyksellä pyhää Emilianosta pahoinpideltiin armottomasti ja lopulta hänet tuomittiin poltettavaksi roviolla Tonavan rantapenkalla. Liekeistä huolimatta hän ei vahingoittunut tulessa, sen sijaan rovion liekit polttivat useita ympärillä seisovia pakanoita. Kun rovio oli palanut loppuun, pyhä Emilianos astui alas hiillokselta ja rukous huulillaan antoi henkensä Herran haltuun. Konstantinopoliin rakennettiin myöhemmin kirkko pyhän marttyyri Emilianoksen muistolle ja hänen reliikkinsä siirrettiin tähän kirkkoon.
Pyhää Emilianos Bulgarialaista ei pidä sekoittaa toiseen saman nimiseen pyhään, pyhittäjä Emilianos Tunnustajaan, Kyzikosin piispaan, jonka muistopäivä on elokuun 8. päivä.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää marttyyri Emilianos (Silistrialaista) Bulgarialaista vuosittain aina heinäkuun 18. päivänä.
Tropari ja kontakki
Tropari, 4.sävelmä
- Tulessa sinut uhrattiin Herralle | ja niin toit meille ilon tulviessasi meille armoa. | Sinä kannoit itsessäsi taivaallista tulta | ja otit vastaan maallisen tulen kasteen lailla. || Suojele aina niitä, jotka sinua kunnioittavat, oi marttyyri Emilianos.
Toinen tropari, 4.sävelmä
- Marttyyrisi Emilianos, oi Herra, | on kärsimyksissään saanut Sinulta, meidän Jumalaltamme, kuihtumattoman voittoseppeleen, | sillä omistaen Sinun antamasi voiman | hän voitti julmat vaivaajat ja kukisti pahojen henkien voimattoman röyhkeyden. || Hänen rukouksiensa tähden pelasta meidän sielumme.
Kontakki, 3.sävelmä
- Palaen innosta Jumalaan, | sinä et pelännyt marttyyriuden tulta, | ja niin sinä vapaasti ja iloiten annoit itsesi Hänelle polttouhriksi. | Oi kunniakas marttyyri, Emilianos, || ano Kristukselta, meidän Jumalaltamme meille suurta armoa.
Minea
- Minea ko. päivälle (vanhemmassa käännöksessä nimestä käytetään kreikankielistä muotoa Aimilianos)
