Toiminnot

Hariton Tunnustaja

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 21. syyskuuta 2011 kello 13.28 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Pyhittäjä Hariton Tunnustaja (kreikaksi: Χαρίτων ο Ομολογητής) eli 200-luvulla Vähän-Aasian Ikonionissa (nykyisin: Konya Turkissa). Keisari Marcus Aureliuksen (270-276) aloitettua kristittyjen vainoamisen, hurskaudestaan ja evankeliumin levittmisestä kuuluisaksi tullut Hariton vangittiin, häntä lyötiin ja kidutettiin momella tapaa. Vaikka Hariton itse toivoi marttyyrikuolemaa, sitä ei tullutkaan, sillä vainot päättyivät ja muutaman vuoden kuluttua siitä kristinuskosta tuli (v. 313) valtionuskonto. Hariton onkin siksi saanut arvonimen "Tunnustaja".

Erämaahan kilvoittelemaan

Kidutettu ja arpinen Hariton päätti jatkaa elämäänsä kilvoittelemalla askeettina. Hän matkusti Jordanin erämaahan, mutta rosvot ottivat hänet kiinni ja kiduttivat häntä. Ihmeen kautta rosvot kuolivat kyykäärmeen myrkkyyn, minkä käärme oli vuodattanut rosvojen juomaan. Hariton jäi asumaan rosvojen luolaan ja jakoi heiltä luolaan jääneet rahat ja omaisuuden köyhille. Osalla rahoja hän rakennutti luolan kirkoksi ja perusti ensimmäisen lavran (lauran), joka tuli tunnetuksi nimellä Faranin laura. Lauran kirkko vihittiin käyttöönsä Jerusalemin pyhän piispa Makarioksen (muistopv. 16.8. piispana 314-333) toimesta.

Laurojen perustaja

Haritonin laura poikkesi samaan aikaan eläneen pyhittäjä Hilarion Suuren Egyptistä tuomasta laura-järjestyksestä. Haritonin keljat, vaikkakin olivat hajallaan, olivat yhden hallinnon alaisia, joskin hallinto tuohon aikaan oli melko ohutta ja alkeellista.

Pelättyään maineensa kasvamista ja sen vahingollista vaikutusta kilvoitteluun, hän jätti lauran johtamisen toiselle ja vetäytyi itse Jerikon alueelle Sarantarion vuorelle Duk-kukkalalle syöden erämaan villiyrttejä ja vältellen ihmisiä. Jumalalle oli kuitenkin otollisempaa, että Hariton saarnasi evankeliumia ja siksi Hän salli ihmisten löytää hänet.

Jälleen hänen luokseen tulleille uusille kilvoittelijoille Hariton rakensi uuden lauran, nyt sen nimi oli Dukas. Jonkin ajan kuluttua hän vetäytyi jälleen omaan rauhaansa ja meni etsimään hiljaisuutta Thekoen luoliin, mutta sama toistui jälleen. Hänet löydettiin, hän perusti jälleen lauran, nyt sen nimeksi tuli Sukan laura, joka tunnettiin myös nimellä Vanha laura erotuksena Sabbas Pyhitetyn perustamasta Uudesta laurasta.

Kuolema

Vielä täälläkin, Sukan laurassa, Hariton yritti vetäytyä omaan rauhaansa ja hiljaisuuteen tikapuilla mentävään ns. riippuvaan luolaan, suuren jyrkönteen reunalle. Hänen siellä ollessaan hän sai Jumalalta tiedon kuolinpäivästään ja meni heti takaisin ensimmöiseen lauraansa, Faraniin, jossa kokosi ympärilleen veljiä ja hengellisiä oppilaitaan ja jätti heille hengellisen testamenttinsa.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muitelee pyhittäjä Hariton Tunnustajaa aina vuosittain hänen omana muistopäivänään syyskuun 28. päivänä.

HAP

Tropari ja kontakki

Tropari, 8.säv.

Kyyneltesi virta teki erämaan hedelmälliseksi ja Jumalan etsiminen toi itsekieltäymyksen hedelmät. Ihmeittesi säteilyllä valaisit koko maailman. Pyhä isä Hariton, rukoile Kristusta Jumalaa pelastamaan meidän sielumme.

Kontakki, 2.säv.

Sinä löysit ilon luostarielämässä, oi jumalmielinen Hariton. Sinä voitit lihasi intohimot ja kasvatit uskoa kukoistaen kuin elämän puu keskellä paratiisia, oi siunatuin ja pyhä isämme.

Kontakki, 2.säv.

Nauttien pidättäytymisestä ja hilliten lihasi pyyteet | sinä, Jumalassa viisas, osoittauduit uskon kasvattamaksi kilvoittelijaksi ja kukoistit niin kuin elämän puu paratiisin keskellä, || oi ylen autuas Hariton, pyhä isämme.

Minea

Katso myös