Egyptiin paon muisto

(Matt.2:13):

Pako Egyptiin

Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet."

Tämän kuultuaan Joosef kokosi tavaransa ja aloitti perheensä kanssa pakomatkan kohti Egyptiä, joka tuohon aikaan oli vainottujen juutalaisten perinteinen pakopaikka. Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen on kirjoittanut tuosta tapahtumasta ja hän sanoo sen tapahtuneen maaliskuussa.

Paon symbolisia merkityksiä

Tällä tapahtumalla voidaan nähdä myös se merkitys, että Kristus tullessaan ihmiseksi, tuli ihmiseksi todellisesti ei vain harhaoppisten esittämänä illuusiona tai näennäisesti. Heti syntymästään alkaen Kristus kaikkien ihmisten tavoin kärsi nälkää, janoa, vilua ja kaiken lisäksi vielä vainoa ja pakolaisuutta. Tällä kaikella on myös erimerkillinen opetus Hänen seuraajilleen: Kristuksen esimerkin tavoin meidän kaikkien pitää oppia suhtautumaan tyynesti ja iloiten kaikkiin koettelemuksiin, joita elä meille eteemme tuo ja joita vuorollamme kohtaamme.

Yksi symbolinen merkitys löytyy myös itsestään Egyptistä, jota faaraoineen pidettiin epäjumalanpalvonnan ja synnillisyyden symbolina, jonne kuitenkin Herramme lähti pakolaisena viemään syntisille rakkauttaan ja anteeksiantamusta.

Matkareitti

Pyhä perhe kulki Aškelonin ja Gazan kautta Egyptiin, jonne he saapuivat kesäkuun alussa. Ennen Aleksandriaa perhe kääntyi etelään ja kulki Niilin vartta pitkin kohti Ylä-Egyptiä. Pyhien tarinoiden mukaan luonto tunnisti Luojansa ja saattoi moninaisin tavoin Häntä matkallaan: lauma leijonia saattoi seuruetta ja leikki mukana olleen karjan kanssa (kts. Jes.65:25).

Kun perhe oli saapunut Mallawin ja Asyutin puoliväliin, paikalle, missä nykyään on Dair al-Muharraqin luostari, enkeli ilmoitti heille vainoojien kuolleen ja käski heidän palata kotimaahansa Israeliin. Reitti kulki suunnilleen samaa tietä takaisin.

Siitä, kuinka kauan pyhä perhe vietti Egyptissä, on olemassa erilaisia arveluja. Yleisimmin ajanjakson arvellaan kestäneen noin kolme vuotta, mutta myös lyhyempiä ja pidempiä arveluja on aina muutamasta kuukaudesta viiteen vuoteen.

Ihmeitä ja ihmeellisiä tapahtumia

Useimmat kirkkoisät kertovat, ettei Kristus-lapsi tehnyt ihmeitä. Silti matkasta kerrotaan monia hurskaita tarinoita, joissa on mukana ihmeitäkin: mm.Jeesus käski taatelipuun kumartua, jotta Jumalansynnyttäjä sai siitä otettua hedelmiä ja puun suoristuessa maasta puhkesi vilvoittava lähde. Tälläkin haluttiin kuvastaa ympäröivän luonnon kunnioitusta Luojaansa kohtaan.

Toinen tarina liittyy myöhemmin ristinkuolemassa kohtaamiin ryöväreihin: Dimakseen ja Gestakseen, jotka Jeesus-lapsi kohtasi Tell al-Bastassa. Ryövärit aikoivat ryöstää perheen, mutta Dimas jäi ihailemaan lasta ja antoi Gestakselle 40 kolikkoa, jotta tämä jättäisi perheen rauhaan. Kiitollinen Maria sanoi kertomuksen mukaan Dimakselle, että lapsi olisi palkitseva Dimaksen avokätisesti myöhemmin. Näin sitten tapahtui 30.vuotta myöhemmin. (Kts.-> Dimas)

Eräs perimätiedon kertoma tarina liittyy Jumalansynnyttäjän vierailuun Hermopoliksen alueella Satinin kaupungissa. Kaupungin temppelissä epäjumalankuvat murskaantuivat palasiksi, kun Maria lapsensa kanssa tuli paikalle. Aiheesta löytyy Jesajan profetia Vanhasta testamentista (Jes.19:1).

Muitankin paikkoja on tradition mukaan Egyptissä, joihin liittyy vahvasti Jeesus-lapsen vierailun muisto. Tällaisia ovat mm. Ein Šams eli al-Matariya ja sen lähde Kairon koillispuolella ja Vanha Kairo, jossa Egyptin vanhin kirkko, Abu Sarga, on perimätiedon mukaan rakennettu perheen käyttämän luolan paikalle.

Israelissa

Palattuaan kotiin perhe ei mennyt liian lähellä Jerusalemia ja julman vainoojan poikaa Arkelaosta olevaa Betlehemiä, vaan siirtyi Galileaan ja asettui siellä pieneen Nasaretin kaupunkiin. Näin toteutui jälleen profeetan ennustus (Matt.2:23).

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhän perheen pakoa Egyptiin aina vuosittain joulukuun 26. päivänä.

HAP