Vanhemmille (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 6
Vuoden 1907 Aamun Koiton numerosta 6 löytyy seuraava artikkeli:
Vanhemmille
Kun minun tulee joskus kääntyä vanhempain puoleen, niin minun silmäni edessä aina herää kaksi henkilöä. Toinen niistä oli hyvin varakas. Kerran tuotiin tämän vanhin poika kotiin tunnottomuuden tilassa. Vanhemmat tekivät tietysti kaiken voitavansa, saadaksensa lapsen terveyden palautetuksi, mutta kaikki oli turhaa. Kun sitten heidän poikansa, pitkällisen odotuksen perästä tuli tuntoonsa, niin isä katsoi velvollisuudekseen sanoa hänelle: „Poikani, lääkäri pelkää, että sinä kuolet." - „Ah, Isäni," vastasi poika, „sinä et milloinkaan ole rukoillut minun edestäni; etkö tahtoisi vaikka nyt rukoilla, että Herra antaisi anteeksi minulle suuret syntini?"
Isän silmät tulivat täyteen kyyneliä; hän itki ääneen. Se oli totta, ettei hän milloinkaan ollut rukoillut lapsensa edestä, sillä hän oli uskomaton eikä tahtonut tuntea Jumalaa. Kohta sen jälkeen lapsen sielu meni ijankaikkisuuteen, mutta isä ei sittenkään kertaakaan hänen edestänsä rukoillut. Sittemmin isä puhui, että olisi mielellään antanut kaiken omaisuutensa, jos olisi voinut tehdä mitättömäksi sen tuskallisen tositapauksen, joka hänelle avautui kuolevan poikansa sanoissa.
Eräällä toisella isällä oli myös ihana poika, jonka hän kerran, tultuansa kotiin, tapasi kuolinvuoteella.
Isä tuli poikansa huoneeseen, pani kätensä kuolevan lapsen otsalle; kylmä hiki pojan otsassa todisti hänelle, että kuolema on jo nostanut jääkylmän kätensä hänen rakkaan lapsensa elämän ylitse.
„Tiedätkö, poikani, että sinä kuolet?" kysyi isä.
„Ihanko totta? Siis tämä on kuolema? Sinä todellakin luulet, että minä kuolen?"
„Niin, poikani, loppu on lähellä."
„Niin, minä jo tänä yönä tulen siis Herran tykö?"
„Niin, lapseni, sinä pian menet Vapahtajan luo."
„Isä," vastasi kuoleva, „älä itke! Kun minä kuolen, niin minä suoraan menen Vapahtajan eteen ja sanon Hänelle, että sinä olet koko elämäni ajan johdattanut minua Hänen tykönsä."
Minulle on antanut Herra kolme lasta, ja minä olen heitä nuoruudesta asti johdattanut Vapahtajan tykö, sen tähden, että minä pidän tärkeämpänä kaikkia maailman kruunuja sen, että he sanoisivat minusta Vapahtajalle sen, mitä tahtoi sanoa tämä kuoleva poika. Minä paremmin tahdon lapseni saattaa Kristuksen tykö, kuin hankkia heille kaikki maailman rikkaudet.
(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.6/1907, joka ilmestyi kesäkuussa 1907, sivulla 7)