Laupias samarialainen (opetuspuhe)

Sunnuntai 12.11.2006 / 23. helluntainjälkeinen sunnuntai (Luuk. 10:25-37)

Laupias samarialainen

25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" 26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" 27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."

29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

30 Jeesus vastasi hänelle näin:

"Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"

37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."

Päivän evankeliumi tuo meidän eteemme Kristuksen vertauksen Laupiaasta Samarialaisesta. Tämä vertaus on vastaus siihen Kristukselle esitettyyn kysymykseen, että "kuka on meidän lähimmäisemme"?

Jeesuksen aikaan opetus usein tapahtui vertausten avulla. Ihmiset kuuntelivat mielellään sellaista käytännönläheistä opetusta, joka liittyi suoraan jokapäiväiseen elämään.

Tässäkin tapauksessa vertaus Laupiaasta Samarialaisesta olisi voinut tapahtua tosielämässä. Nuo kaupungit Jerusalem ja Jeriko ovat oikeita kaupunkeja, eikä ole mitenkään ihmeellistä, että teiden varsilla väijyi rosvojoukkoja.

Myös vertauksen henkilöt pappi, leeviläinen ja samarialainen olivat kaikki oikeasta elämästä. Ainoa asia, mikä teki tästä Kristuksen vertauksesta jossain mielessä oudon, oli se, että tuo läheistään auttamaan jäänyt henkilö oli juuri samarialainen.

Pappi ja leeviläinen kumpainenkin edustivat uskoa, lakia ja kaikkea sitä, mikä liittyi hyvään elämään. Sen sijaan tuo samarialainen edusti naapurikansaa, jota israelilaiset eivät todellakaan arvostaneet. Siksi Kristuksen vertaus olikin äärimmäinen, koska hyvät, omaa kansaa edustaneet henkilöt olivatkin välinpitämättömiä ja auttajaksi nousi halveksittu samarialainen.

Tämän äärimmäisen vertauksen opetuksena olikin se, että apu ei välttämättä tule omilta lähimmäisiltämme ja vaan ventovierailta. Kenties jopa sellaisilta ihmisiltä, joita me pidämme vihamiehinämme.

Ja toisaalta, meidän ei tulisi rajoittaa sitä apua, jota annamme muille pelkästään ystävä- ja lähipiiriimme. Meidän tulisi pystyä osoittamaan rakkautta kaikkia kohtaan; myös vihamiehiämme. Ottakaamme siis vakavasti Kristuksen lainopettajalle antama kehotus: "Mene ja tee sinä samoin". (Luuk. 10:37)

Pyhä apostoli Paavali puhuu lähetyskirjeessään efesolaisille tästä samasta aiheesta. Alkukirkon aikaan monelle oli vaikeaa hyväksyä seurakuntaan pakanoita ja vierasheimolaisia. Samalla tavoin kun samarialaisia oli halveksittu Jeesuksen aikaan, niin nyt alkukirkossa vieroksuttiin pakanoita, jotka halusivat liittyä seurakuntaan.

Valitettava tosia asia on se, että ihmiset eivät ole paljoa muuttuneet alkukirkon päivistä. Ortodoksisessa kirkossakin on aikojen saatossa viljelty sitä virheellistä käsitystä, että "syntyperäiset ortodoksit" ovat jotenkin muita parempia.

Ketkä ovat "syntyperäisiä ortodokseja"? Ei kukaan ole syntynyt mihinkään uskoon, vaan hänet on kasteen ja mirhalla voitelun kautta liitetty Kristuksen kirkkoon. Jotkut sylilapsena; ja jotkut myöhemmin. Mutta tämä ei varmastikaan tee kenestäkään eriarvoista.

Ylpeys ja tätä kautta toisen ihmisen väheksyminen saa aikaan ihmisessä tällaisia ajatuksia. On aina hyvä muistaa, että kaikki seurakuntaan kuuluvat, ovat kuin yhtä ja samaa perhettä.

Tästä apostoli Paavali puhui myös kaikille Efeson seurakuntalaisille:

"Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostoli ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidät Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen." (Ef.2:19-22)

isä Andrei Verikov