Pavlin (igumeni)
Ortodoksi.netista
Viimeisiä Laatokan Valamon saarella toimineita Valamon luostarin igumeneja oli, igumeni Pavlin (siviilinimeltään Petr Mešalkin). Hän syntyi Tverin läänissä 1865 ja kuoli Laatokan Valamon saarella 1935.
Petr Mešalkin tuli Laatokan saarella sijainneeseen Valamon luostariin 1893 kahdenkymmenen kahdeksan vuoden ikäisenä. Hänet vihittiin munkiksi nimellä Pavlin 1898 ja pappismunkiksi pari vuotta myöhemmin 1900. Luostarin varajohtajaksi hänet valittiin 1908 ja viimein igumeniksi, aiemman igumeni Mavrikin (Mihail Baranov) kuoleman jälkeen 1918.
Luostarin ja Suomen valtion välillä syntyneen kalenterikiistan aikaan, hän luostarin johtajana joutui vaikeaan välikäteen hyväksyessään pakon edessä uuden kalenterin käyttöön oton luostarissa ehtona luostarin säilymiselle Suomessa. Tämä sen aikaisten ulkoisten ja sisäisten paineiden vuoksi syntynyt tilanne aiheutti laajalti riitaisuutta ja eripuraa veljestön kanssa ja häntä kutsuttiin jopa "petturiksi ja luostarin kavaltajiksi".
Valamon tilanne oli vaikea Venäjän rajan sulkeutuessa, armeijapalvelukseen Venäjälle määrättyjen veljestön jäsenien jäädessä pääosin palaamatta luostariin ja venäläisen taloudellisen tuen loppuessa. Kun samaan aikaan sattunut ajanlaskuriita lisäksi repi yhteishenkeä, huolien ja murheiden väsyttämä igumeni Pavlin pyysi eroa luostarin johtamisesta.
Eron saadessaan hänelle myönnettiin samalla arkkimandriitan arvo ja hän vetäytyi hiljaisuuteen vihkiytyen pian myös ns. suureen skeemaan, jolloin hän sai uuden nimen: Paavali. Marraskuussa 5. päivän aamulla vuonna 1935 hän kuoli rakastamassaan luostarissa Valamon saarella.
HAP,
21.9.2021
AK 1935 nro 31 s.244
Luostarit.
Sunnuntaina, elokuun 4 päivänä, vihittin Valamon luostarissa säädetyin menoin suureen skeemaan sanotun luostarin entinen johtaja, arkkimandritta Pavlin. Vihkimisen toimitti luostarin johtaja, igumeni Hariton, varajohtajan, pappismunkki lisakin, rippi-isän, skeemapappismunkki Jefremin, kirkkopuvustonhoitajan, pappismunkki Fotijn, pappismunkkien Tarasijn ja Feoktistin sekä munkkidiakonien Viktorin ja Antonijn avustamana.
Vihittävän johtivat vihkimistilaisuuteen entinen Petsamon luostarin johtaja, igumeni Iakinf, nykyisin skeemaigumeni Johannes, ja skeemapappismunkki Herman. Tilaisuuteen oli saapunut runsaasti kirkkokansaa, joka hartaana seurasi erittäin vaikuttavaa ja harvinaista vihkimistä. Skeema-arkkimandriitalle, joka sai vihkimyksessä nimen Paavali, puhui lämpimästi igumeni Hariton, minkä jälkeen luostarin veljestö esitti hänelle onnittelunsa.
AK 1935 nr 44 s. 353
Valamossa kuoli jonkun aikaa sairastettuaan marraskuun 5. paivänä luostarin entinen johtaja, skeema-arkkimandritta Paavali (Pavlin) 70-vuotiaana.
Skeema-arkkimandriitta Paavali oli syntynyt Venäjällä Tverin läänissä talonpojan poikana. Käytyään kansakoulun hän tuli jo vuonna 1893 Valamon luostariin, jonka noviisiksi hänet otettiin seuraavana vuonna. Täällä hän edistyi nopeasti, tullen vihityksi munkiksi v. 1898, munkkidiakoniksi v. 1899 ja pappismunkiksi v. 1900.
Vuonna 1901 hänet komennettiin Moskovaan, missä paraikaa luostari rakennutti taloa, tämän talon rakennustoimikunnan sihteeriksi. Luostariin palattuaan hän toimi talouskonttorissa ja kansliassa, kunnes v. 1906 määrättiin Suomen hiippakunnan pispan piispantalon isännöitsijäksi.
Seuraavana vuonna hän kuitenkin palasi takaisin luostariin, tällä kertaa jo luostarin valvojaksi ja johtokunnan jäseneksi. Vuonna 1908 hänet nimitettiin varajohtajaksi ja vuonna 1918 hänet valittin suurella ääntenenemmistöllä luostarin johtajaksi, mihin virkaan hänet vahvistettiinkin v. 1921, jolloin hän sai igumenin arvon Toista vuosikymmentä hän tarmokkaasti hoitikin luostaria, kunnes v. 1933 sai pyynnöstään eron toimestaan ja vihittiin arkkimandriitaksi, jolloin hän jäi luostariin ansaitsemaansa vanhuuden lepoa nauttimaan. Kuluvan vuoden keväällä hän vihkiytyi suureen skeemaan.
Ansiokkaan toimintansa vuoksi luostarin hyväksi sai arkkimandriitta Paavali joukon palkintoja. V. 1901 hänelle suotiin arkkipiispan siunauskirja, v. 1908 p. synodin siunauskirja ja kultaristi, v. 1912 p. Annan 3. luokan ja v. 1916 2. luokan ritarimerkit, ja v. 1930 piispa Platonin 2. luokan ansiomerkki.
Saata lepoon, Herra, palvelijasi sielu!