Toiminnot

Leo Kasanko

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 21. heinäkuuta 2022 kello 06.40 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Ylidiakoni Leo Kasanko, s. 5.3.1906, k. 26.7.1973.

Ylidiakoni Leo Kasanko Aamun Koiton (17/1973) kuvassa
Ylidiakoni Leo Kasanko Aamun Koiton (18/1950) kuvassa

Aamun Koitto nr. 21 / 1973 kirjoitti:

Leo Kasanko kuollut

Heinäkuun 26. päivänä kuoli kotonaan Kuopiossa eläkkeellä oleva arkkipiispan sihteeri, ylidiakoni Leo Kasanko. Hän oli syntynyt Stutgartissa 5.3.1906. Ortodoksisen pappisseminaarin tutkinnon hän suoritti 31.5.1927 ja nimitettiin arkkipiispan kanslian ylidiakonin virkaan 1.10.1927, missä virassaan hän toimi – viran tultua muutetuksi arkkipiispan sihteerin viraksi 1.3.1966 – sairauden takia eläkkeelle siirtymiseensä 31.3.1967 saakka. Virkansa ohessa hän toimi kirkkokunnan kirkollisten esineiden varaston hoitajana, ortodoksisen kirkkomuseon hoitajana 1958 - 11.3.1969. Kirkkokunnan jälleenrakennuskaudella hän toimi 1.2.1954 - 25.1.1963 jälleenrakennustoimikunnan kutsumana asiantuntijana jälleenrakennettavien kirkkojen ja rukoushuoneiden sisustamisessa. Talvisotaan hän osallistui sotilaspastorina ja tulkkina, jatkosotaan sotilaspastorina ja valistusupseerina.

Taiteellisesti lahjakkaana ja hyvän piirustus- ja suunnittelutaidon omaavana hänen kykyjään käytettiin kirkkokunnassa mitä moninaisimpiin kirkkojen kirkollisten esineiden sekä jumalanpalveluspuvuston suunnittelutehtäviin. Hänen käsialaansa ovat useimmat jälleenrakennettujen kirkkojen ja rukoushuoneiden ikonostaasien piirustukset ja alttarikaluston piirustukset. Kasanko suunnitteli monien kirkollisten esineiden malleja kuten lampatkoille, käsiristeille, vihkivesimaljoille ja ehtoolliskalustoille. Kirkkopuvuston osalta ovat hänen luovan kykynsä näytteinä nykyisin käytössä olevat piispanhiipat ja paimensauvat. Jälleenrakennusvaiheen aikana hän suunnitteli kirkkopukukankaiden ja nauhojen mallit, joiden mukaan nämä kankaat valmistettiin Tikkurilassa. Hänen laatimiensa luonnosten pohjalla on valmistettu Pyhän Karitsan Ritarikunnan kunniamerkit sekä aikaisemmin käytössä olleet ritarikunnan luovutusdiplomit ja piispallisten siunauskirjojen kaavakkeet. Erikoisen suurella rakkaudella hän omistautui kehittämään ortodoksista kirkkomuseota ensin sen ollessa sijoitettuna Kuopion Ortodoksisen seurakunnan virkataloon ja kirkkokunnan talon valmistuttua sen tiloihin.

Ansioistaan häntä oli palkittu seuraavilla kunniamerkeillä:

  • VR 4 s.a. 8.7.1943
  • PKRJ 2 19.3.1947
  • PKRJ 1 26.11.1952
  • ONL:n ansiomerkki 24.3.1953


Lienee Korkeimman johdatusta, että rakkaan vainajamme parhaat ja työntäyteisimmät elinvuodet sattuivat juuri kirkkokuntamme jälleenrakentamiskaudeksi. Hänen luovan työnsä tuloksia saavat kirkkokuntamme jäsenet nähdä monien sukupolvien ajan.

Vainajaa jäivät omaisten ohella kiitollisena muistelemaan ortodoksinen kirkollishallitus, siellä työskentelevät ja jo eläkkeellä olevat työtoverit sekä lukuisa ystävä- ja tuttavapiiri. – Ollos iäti muistettu Sinä autuuteen kutsuttu ja aina muistettava veljemme.

Mauri Kononen