AK1929: Serbialaisista vanhoista pääsiäistavoista
Ortodoksi.netista
Etsiessäni tietoa puhtaasta maanantaista, löysin aikanaan 1920-30 luvulla Belgradin - silloisen Jugoslavian pääkaupungin – yliopiston professorin, rovasti F. Titoffin tekstin. Sen ohessa oli enemmänkin serbien ortodoksisen pääsiäisen viettoa koskevaa tietoutta, joka ainakin minulle oli ihan uutta. Laitan siksi tähän osan tuosta vuoden 1929 Aamun Koitossa julkaistusta professori F. Titoffin tekstistä. Jos joku tunnistaa moisia tapoja tai niiden jonkinlaisia muunnoksia olleen joskus Suomessa, vaikkapa vanhassa Karjalassa, olisi hyvä kuulla niistä. Joten jos tiedät jotain, laita siitä tietoa sähköposiin info@ortodoksi.net tai somessa kommentteihin.
Hannu Pyykkönen
---
(AK 1929, nro 15-16 / 20.8.1929, s. 8-16)
---
…
Näiden ulkonaisten havaintojen perusteella ei kumminkaan pidä vielä tehdä ratkaisevaa johtopäätöstä. Syventyessä tarkempaan tutkimukseen huomaa, että Serbian kansa on omalla tavallaan syvästi ja vakavasti uskonnollinen. Tämä on sanottava varsinkin maalaisväestöstä, mikä muodostaa Serbian väestön valtavan enemmistön. Serbian kansan uskonnollisuus ilmenee etupäässä koti-, perhe-, jopa joskus yhteiskunnallisissakin tavoissa. Nämä tavat ja niihin yhtyvät perimätiedot ovat läpeensä uskonnollista jopa omituistakin laatua.
…
Pääsiäistä edeltää 40 päivää kestävä paasto, jota serbialaiset tavallisesti nimittävät »rehelliseksi paastoksi». Paaston alkajaispäivinä, meidän lihapaasto- ja laskiaispäivinä, joita täällä nimitetään »lisäpäiviksi» järjestetään kaupungeissa monenlaisia karnevaalihuveja, joilla ei luonnollisestikaan ole kansallista vielä vähemmän uskonnollista leimaa. Mutta vanhoissa kaupunkilaisperheissä sekä kaikkialla maaseudulla vietetään paastonalkajaispäiviä perinnäistapojen mukaisesti: Näinä päivinä valmistetaan mitä runsaslaatuisimpia ja vaihtelevaisimpia päivällisiä. Sitä paitsi »lihapaastopäivinä» valmistetaan erikoisruokia piiraita ja paistettuja kanoja jaettavaksi naapureille vainajien muistoksi.
Päivällisen jälkeen nuoriso tanssii »kolo»-nimistä tanssia ja leikkii iltaan saakka. Heti auringon laskettua joku perheen pojista täyttää korin oljilla, sytyttää ne ja kantaa koria luumutarhassa puhuen samalla erikoisia loitsusanoja, että luumut kesällä hyvin kasvaisivat ja että toukat eivät niitä turmelisi. Samaan aikaan lapset sytyttävät nuotioita ja hyppivät niiden yli pysyäkseen terveinä.
Sitten seuraa koti-illallinen, jossa on runsaasti ruokaa, ja johon ottaa osaa koko kotijoukko, myöskin
palvelusväki. Illallisen aikana ripustetaan kovaksi keitetty muna riippumaan alas katosta istujain päitten tasalle. Kaikki koettavat kaakottaen ottaa munan kiinni hampailla, ja se, joka siinä onnistuu, syö munan. Tämä tehdään sitä varten, että talon nauta- ja siipikarja hyvin lisääntyisi.
Samaa sitten tehdään palavalle päreelle, jonka kukin koettaa sammuttaa henkäyksellä pysyäkseen terveenä. Lopuksi isäntä sytyttää itse nuoran. Jos nuora palaa loppuun aina kattoon saakka, niin isäntä elää seuraavaan laskiaiseen saakka. Epäonnistuessa koe suoritetaan kolme kertaa.
Koti-illallisen jälkeen järjestetään yhteinen ateria ulkona suuren nuotion valaistuksessa. Kukin emäntä tuo siihen omia ruokiaan (köyhät hunajaa, maitoa ja keitettyjä munia) ja isäntä viiniä ja viinaa. Kaikki tarjoilevat toisilleen omia ruokiaan ja samalla pyytävät keskinäistä anteeksiantoa loukkauksista ja mielen pahoittamisesta. Tulen ja hiilien välityksellä yritetään povata. Nuoriso tanssii ja laulaa. Päivänkoittaessa hajaannutaan. Tytöt poimivat nuotiosta hiiliä, että pojat kokoontuisivat heidän ympärilleen kuten koko yleisö oli kokoontunut nuotion ympärille.
---
Sitten seurasi tekstissä tuo jo aikaisemmin kirjoitamani osa puhtaasta maanantaista, jolloin tehtiin siis sekä sisäistä että ulkoista suursiivousta.
---
”... maanantaita nimitetään puhtaaksi maanantaiksi. Naiset toimittavat talossa yleisen siivouksen ja erittäin huolellisesti pesevät astiat, ettei niihin jäisi mitään arkiruokien jätteitä, varakkaat taas ottavat esille ne astiat, joita ei paaston edellä oltu yhtään käytetty. Äidit pesevät lapsiaan ja miehet ajavat partansa ja leikkaavat tukkansa siinä uskossa, että se, joka on sinä päivänä puhdas, tulee pysymään koko vuoden puhtaana. Koko päivänä ei oteta mitään suuhun ja vasta illalla sitten syödään suolan kanssa keitettyä nokkoskeittoa tahi muuta saatavissa olevaa vihannesruokaa.”
---
…
Koko paastoajan kuluessa noudatetaan ankaraa paastoa. Aikuisille on sen kestäminen helppoa, lapsia taas äidit peloittelevat saduilla ilkeästä, pitkästä akasta, joka tulee taloon savutorven kautta ja pysyy sitten näkymättömänä katsoen, ettei kukaan söisi arkiruokaa. Toisessa kädessään hänellä on keppi, jolla hän kipeästi lyö arkiruokaa syöviä aikuisia ja toisessa kädessään hän pitää säkkiä, jonne pistää levottomat ja tottelemattomat lapset vieden heidät luolaan ja palauttaen heidät heidän vanhemmilleen pääsiäiseksi munia vastaan, joiden puutteessa hän syö silloin lapset.
Tällä akalla on suussaan seitsemän suurta hammasta, joka viikko putoaa yksi hammas pois ja pääsiäisenä hän on hampaaton ja häviää jonnekin jäljettömiin. Lapset suuresti pelkäävät tätä akkaa ja siksi karttavat kaikkea arkiruokaa, etenkin munia, joita emännät alkavat koota pääsiäisen varalle aina ensimäisestä paastopäivästä alkaen.
Ruokana käytetään paaston aikana tavallisesti varakkaissa taloissa siemennestettä (toim. huom: lienee sanan muusta mielleyhtymästä huolimatta erilaisista kasvien siemenistä uutettua nestettä) ja vihanneksia, jotka valmistetaan puuöljyllä, köyhissä taloissa taas ilman öljyä vain suolan ja pippurin kanssa, enimmäkseen vain suolan kanssa.
Paaston kestäessä ei järjestetä mitään illanviettoja eikä kuulu laulujakaan. Poikkeuksena ovat vain 40 marttyyrin päivä, Neitsyt Marian ilmestyspäivä ja palmusunnuntai. Maallisten laulujen sijaan äidit opettavat nyt lapsilleen uskonnollisia lauluja ja rukouksia. Melkein joka talossa silloin luetaan rukouksia, kuka minkä taitaa, toimittaen samalla maahankumarruksia. Jokainen käy paaston aikana pyhällä Ehtoollisella, milloin hänelle vaan parhaiten sopii. Paaston kuluessa maalaisväestö toimittaa erikoisella innolla koti- ja maatöitään, istuttaa ja puhdistaa viinitarhat, karsii öljypuita ym. hedelmäpuita, kuokkii maata ja kyntää viljapeltoja.
Ensimäisen paastoviikon lauantaita nimitetään kansan keskuudessa »suureksi hevospäiväksi». Sinä päivänä paistetaan hevosen terveydeksi erikoisia leipiä (sämpylöitä), joiden keskelle jätetään aukko. Leipä otetaan vasempaan käteen ja hevosilla ratsastetaan jonkun aikaa, minkä jälkeen niitä ruokitaan tällä leivällä. Silloin myöskin puhdistetaan talot ja ruiskutetaan ne suolavedellä, etteivät kärpäset pääsisi lisääntymään.
Maaliskuun 9 päivää, jolloin muistellaan 40 sebastialaista marttyyria, nimitetään »pienokaisiksi», kuten Serbiassa yleensä nimitetään vastanaineita. Uskonnollisten ja perinnäistapoihin kuuluvien nimitysten sekoitus tulee ilmi päivän tavoissa. Vanhemmat, joilla edellisenä vuonna oli vastanaineita lapsia, sekä heidän sukulaisensa ja kaikki tuttavansa vievät vastanaineille kaikenlaisia lahjoja, pääasiassa taloustarpeita. Nuoriso polttaa maaliskuun 9 päivää vasten nuotioita, joiden ääressä se tanssii ja laulaa. Nuoret tytöt illalla kuuluttavat tästä laulamalla koko kylälle. Nuotioiden ääressä iloitaan aina aamun valkenemiseen saakka, jolloin kaikki laulaen kulkevat »keritsemään pajuja». Pajunoksia kiedotaan vyötäisille ja lyödään toisiaan puhuen samalla: »Ole terve niinkuin turve, nopea, niinkuin peura, lihava kuin sika ja kasva kuin paju!»
Palatessaan kotiinsa tytöt tuovat raitista vettä, jolla pirskoittavat kotiväkeään vanhimmasta alkaen puhuen samalla kaikille samat sanat. Tänä päivänä naiset paistavat erikoisia puoliympyrän muotoisia leipiä, mikäli mahdollista 41 kappaletta. Niitä sanotaan »pienokaisiksi» ja ne jaetaan naapureille vainajien sielunrauhan tähden, loput syödään itse. Leivät sivellään päältäpäin hunajalla, että lampaat suojelisivat karitsoitaan. Erikseen paistetaan vielä 2 leipää, jotka lammaspaimen syötyään ensin itse palasen kustakin leivästä, antaa lampaille. Jotkut puhuvat, että tänä päivänä on juotava 40 pikaria viiniä »marttyyrien sielun rauhan tähden». Naisten on tänä päivänä kammattava hiuksensa ennen auringon nousua, että lampailla kasvaisi puhdas ja tasainen villa.
Päivällisen jälkeen tytöt kokoontuvat jonkun toverinsa luo ja kiikkuvat verasta tehdyssä keinussa. On vallalla sellainen usko, että millainen ilma on »pienokaisten» päivänä, sellaisena se pysyy koko kevään.
Keskiviikkona keskellä paastoa ei tehdä mitään työtä, ettei tulisi kaatumatautia tahi mielenhäiriötä. Emännät laskevat munia, jotka on koottu »valkoisista alkajaisista» saakka.
Neitsyt Marian ilmestyspäivän vastaisena yönä järjestetään leikkejä nuotioiden ympärillä, ja ne kestävät aamuun saakka. Naiset eivät tänä päivänä saa ollenkaan kampautua, ettei käärme purisi heitä kesällä. Lapset lyövät pihdeillä hiilikoukkua, juoksevat talon ympäri ja manaavat sitä käärmeitä vastaan huutaen: »Paetkaa, käärmeet ja sisiliskot!» Ennen päivänkoittoa pitää kiikkua nuorassa, että liina kasvaisi. Päivällisen jälkeen nuoriso tanssii ja vanhempi väki istuu ja keskustelee.
Lasaruksen lauantaina kansan uskon mukaan heräävät käärmeet ja sisiliskot talviunestaan. Aamulla ihmiset käyvät joella peseytymässä huutaen ääneen nimensä, ja lausuen erikoisia sanoja heittävät kiven jalkoihinsa manaten siten itsensä käärmeiden ja sisiliskojen puremilta. Muutamissa paikoissa käyvät ns. latsarittaret, enimmäkseen mustalaisnaiset talosta taloon. Heillä on mukanaan pieni tyttö, joka tanssii koristettuna pajuilla. He laulavat erikoisia lauluja, joissa toivottavat isäntäväelle onnea, mistä viimemainitut antavat heille lahjoja.
Illalla kaupungeissa ja maalla järjestetään juhlakulkueita, joissa lapset, puettuina parhaimpiin vaatteisiinsa, etupäässä valkoisiin, kulkevat parittani pajun oksia kantaen ja soitellen pieniä kelloja, laulaen samalla troparia: »Sinä kärsimyksiesi edellä vahvistaen uskoa yleiseen ylösnousemukseen, herätit kuolleista Lasaruksen». Uskotaan, että tästä päivästä lähtien alkaa käki kukkua (serbialainen sana kukkua merkitsee itkeä, valittaa). Kansa uskoo, että käet ovat kuuluisan Serbian keisari Lasaruksen tyttäriä, jotka itkevät isänsä ja kaikkien niiden serbialaisten puolesta, jotka traagillisesti kaatuivat kesäkuun 15 päivänä v. 1389 taistelussa turkkilaisia vastaan, minkä jälkeen Serbia oli pitkäksi aikaa menettänyt itsenäisyytensä. Toisen perimätiedon mukaan oli Kristus betanialaisille sisarille, jotka veljensä Lasaruksen kuolemasta herättyä joutuivat ymmälle, koska olivat vannoneet itkevänsä häntä kuolemaansa saakka, lohdutukseksi luonut linnun, joka täyttää heidän lupauksensa ja tulee »kukkumaan» tuomiopäivään saakka.
Pahnusunnuntaita serbialaiset nimittävät kukkaissunnuntaiksi. Kuten Neitsyt Marian ilmestyspäivänä, niin palmusunnuntainakin sallitaan syödä kalaa. Ennen päivän koittoa poltetaan niinkuin »pienokaisten» ja »Neitsyt Marian ilmestyspäivää» vasten kaikki rikkaläjät pihoilla suojeluskeinona käärmeitä vastaan.
Tytöt kylvävät pellavaa ja varsinkin kukkia, että ne hyvin kasvaisivat pitkin kesää. Sekä vanhat että nuoret kiinnittävät tänä päivänä itseensä jonkun kukan koristukseksi. Tytöt kokoavat varhaisesta aamusta mahdollisimman paljon kukkia, joilla koristavat kotiväkeään, loput taas vievät kirkkoon. Emäntä panee illalla kukat vedellä täytettyyn astiaan, ja seuraavana päivänä on kaiken talonväen peseydyttävä sillä vedellä säilyttääkseen terveytensä.
Suurena torstaina loppuu kaikki tavallinen työ. Kansa uskoo, että sinä päivänä aukeavat taivaan paratiisin portit, jotka voi nähdä se, joka sinä päivänä on tehnyt jotakin vainajain hyväksi. Naiset värjäävät munia auringon laskuun saakka. Ensimäiseksi värjätty muna kaivetaan viinitarhaan, että raesade ei hävittäisi viinirypäleitä. Jäännös värjäysaineesta sekä 1-2 kuorimatonta munaa sekoitetaan jauhoilla ja paistetaan leipä (kalatsi), mikä säilytetään ja sitten syötetään sairastaville sioille. Munat värjätään yksinomaan punaisiksi. On olemassa taru, että Herran Äiti oli pannut Kristuksen haudalle muutamia valkoisia munia, jotka Kristuksen ylösnousemisen hetkellä tulivat punaisiksi.
Suuri perjantai vietetään kaikella ankaruudella. Vigiliapalvelukseen menevät kirkkoon naiset ja lapset, mutta miehet jäävät kotiin. Palveluksen aikana rukoilijat pitävät kädessään kynttilää »suurena perjantaina kuolleen Kristuksen sielun kunniaksi». Palveluksen ajaksi tuodaan kirkkoon sairaita, jotka makaavat siellä toivoen parannusta. Naiset eivät sinä päivänä koske neulaan, sillä muuten ihoon ilmestyy pahoja paiseita. Uunia ei lämmitetä, ruokaa ei keitetä eikä leipiä paisteta. Tätä päivää pidetään sopivimpana hedelmäpuiden oksastamiseen. Niitä, jotka kärsivät pistoksista rinnassa ja kyljissä, kehoitetaan tappamaan jänis suurena perjantaina ja panemaan sen nahan kipeille paikoille. Naimisissa olevien hedelmättömien naisten pitää juoda sinä päivänä tapetun jäniksen verta, minkä jälkeen he tulevat hedelmällisiksi. Sinä päivänä ei syödä viholaista, mikä kansan uskon mukaan silloin on myrkyllinen.
Pääsiäistä serbialaiset nimittävät ylösnousemukseksi ja suurpäiväksi. Joulun jälkeen pidetään pääsiäistä suurimpana juhlapäivänä ja sitä vietetään kolme päivää. Mutta pääsiäistä vietetään vähemmän juhlallisesti ja vähemmillä menoilla kuin joulua. Serbialaiset kyllä tunnustavat, että pääsiäinen on vuoden suurin kirkkojuhla, mutta toiselta puolen heidän sananlaskuissaan sanotaan; »Vaikka ylösnousemus onkin kirkolle suurin juhla, niin meille se on kumminkin nälkäjuhla» tahi; »Ylösnousemuksena on päivällinen ilman illallista, päivällisellä on jotakin, illallisella ei ole mitään, seuraavana päivänä haetaan vihanneksia veitsen avulla.»
Tavatessaan toisiaan pääsiäisenä kodeissa tahi ulkona serbialaiset tervehtivät toisiaan sanoilla: »Kristus nousi ylös!» ja »Totisesti nousi!» Suurin osa kansaa uskoo, että vainaja, joka kuolee kolmen ensimmäisen pääsiäispäivän kuluessa, menee paratiisin avoimesta portista sisään, koska helvetti on silloin lukittu. Tämä usko johtuu kirkollisesta tavasta, minkä mukaan näinä päivinä pidetään alttarin kuninkaan ovi auki.
Kolmena päivänä peräkkäin liturgian loputtua aina iltapalvelukseen saakka soittavat lapset lakkaamatta kirkonkelloja. Pääsiäistä vastaan lämmittää emäntä varhain aamulla veden erilaisten ruohojen kanssa ja kylvettää siinä kaikki lapset. Kirkkoon menee välttämättömästi isäntä. Hänen palattuaan sieltä käyvät kaikki syömään päivällistä. Ensimäiseksi kaikki, lapset mukaanluettuina, juovat punaista viiniä pysyäkseen vuoden kuluessa terveinä ja punaposkisina. Sitten syödään turvetta ollakseen yhtä vahvoja kuin se. Sitten seuraa juusto, munat ja muut ruuat. Koska Yrjön päivästä lähtien ei syödä lampaanlihaa, niin pääsiäisenä paistetaan porsaita, kalkkunoita, hanheja, kanoja ym.
Muutamissa paikoissa kumminkin suurena lauantaina illalla teurastetaan lammas tuvan oven kynnyksellä seuraavan päivän varalle. Uskotaan, että tämä tapa johtuu Mooseksen pääsiäiskaritsaa koskevasta laista, mutta luultavinta on, että tämä tapa on peräisin pakanuuden ajalta, jolloin vainajat, varsinkin lapset haudattiin kynnyksen alle, minkä vuoksi kynnystä pidettiin pyhänä. Muutamissa paikoissa vielä äidit, joilla on lapsia, jotka eivät pitkään osaa puhua, kulottavat riisitautista lasta pääsiäiskellojen soidessa aamupalvelukselle kolme kertaa talon ympäri säkissä puhuen määrättyjä sanoja; tuodessaan lapsen sisään, ottavat hänet säkistä ja lausuvat: »Mykkyys jääköön säkkiin, ja sinun kielellesi puhe».
Pääsiäisjuhlan huomattavin erikoisuus on värjättyjen munien monipuolinen käytäntö. On olemassa erikoinen sananlasku, joka sanoo: »Yrjön päivänä vihreä ruoho, ylösnousemuksena värjätyt munat». Joka talossa on aina laskiaispäivistä alkaen koottu huolellisesti munia. Varsinkin sen talon, mistä kuluneena vuonna oli tytär mennyt naimisiin, on koottava erikoisen paljon munia. Äidin on aamulla suurena lauantaina lähetettävä naimisiin menneelle tyttärelleen 200 tai vähintäin 100 munaa. Sukulaiset ja tuttavat avustavat tällaista taloa munien kokoamisessa.
Värjättyjä munia käytetään eri tavoilla: Ensiksikin kaikki syövät niitä. Ainoastaan paimenet, jotka eivät ensimäisenä pääsiäispäivänä saa syödä mitään arkiruokaa, eivät koskekaan muniin; ettei karjaan tulisi paiseita. He syövät pääsiäisenä ainoastaan siemennestettä, että karja tulisi hedelmälliseksi.
Munien kanssa myöskin leikitään, nimittäin säretään niitä, ja voittaja saa särjetyn munan. Leikin alkaa isäntä »siunatulla» so. kirkosta tuodulla munalla, jonka muu kotiväki koettaa särkeä. Pidetään huonona enteenä, jos siunattu muna heti särkyy. Lapset särkevät munia pitkin päivää. Tämän yhteydessä käytetään petostakin (munat laitetaan keinotekoisesti ehjiksi), minkä johdosta syntyy riitaa ja tappelua.
Päivällisen jälkeen nuoriso leikkii, tanssii ja laulaa. Yleisin leikki on ns. »Чубро мирза» (Chubro Mirza ), jolloin povataan ja arvaillaan ketkä tytöistä pääsevät ensiksi naimisiin.
Pääsiäismaanantaina on kaikkien miesten mentävä kirkkoon. Miehiä, jotka nukkuvat yli kirkkoajan, valellaan vedellä. Heitä nimitetään uimareiksi ja ylösnousemukselaisiksi ja yksikertalaisiksi, mikä tarkoittaa, että he käyvät kerran vuodessa kirkossa ja sitten sanovat itsestään: »Kun tulemme kirkkoon, niin lauletaan aina: 'Kristus nousi kuolleista’.»
Rovasti F. Titoff
Belgradin yliopiston professori
---
Tämä teksti julkaistaan Ortodoksi.netin perussivujen lisäksi Ortodoksi.netin some-sivuilla Facebookissa.