Siunattu lähde

Hän hengitti näkyväiseen olentoon näkymättömän hengen.
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

Siunattu on se lähde, joka virtasi Jordaniin,

josta Aadam joi, ja hänen janonsa sammui!

Luoja tahtoi Aadamin saavan tiedostavan hahmon,

niin Hän sekoitti tämän alhaisiin savisiin väreihin hengen.

Hän muotoili ensin tomusta savisen maljan

ja voiteli sen hengellä,

ja siitä tuli kokonaisuudessaan elävä olento.

Hän piirsi jäsenet näkyväiseen, värilliseen saveen,

Hän hengitti näkyväiseen olentoon näkymättömän hengen.

Oi maalaria, joka on kätkenyt parhaan luomisvoimansa

upottamalla savitauluun herkimmän kuvansa kauneuden!

Sillä kuolevaisessa taiteessa viehätyksen luo ulkonainen,

joka näyttää katsojille muotojen kauneuden,

mutta jumalaisessa taiteessa viehätyksen tuo sisäinen,

ja luomukset ovat vain sisäisyyden peitteenä.

Kaksinkertaisen astian on kaikkeuden koostaja tehnyt luonnollemme:

näkyväisen ruumiin ja salaisen sielun – yhden ihmislapsen.

Ulkoisen Luoja teki tomusta, joka on alhaista katsottavaksi,

sisäisen Hän muovasi voimasuuruutensa salaisuuksista.

Arvokkaimman osan, joka sisältää elämän,

Hän asetti kuolevaiseen ja alhaiseen,

antaakseen kuolevaisuudelle elämän omasta elinvoimastaan.

Niin sisäisyys, johon äly sisältyy, alkoi värähdytellä kehon kieliä,

tomu kaunistui elävän hengen sointuvasta äänestä.

Kun tuo uusi eläväinen savitemppelissään

alkoi kaiuttaa ylistyksen riemulaulua,

niin henkiset ja hengettömät kerääntyivät

ihmissävelten tenhon ympärille.

Niin kuolevainen seisoi kuin patsas keskellä palatsia,

ja hänen piirteidensä ympärillä ihmetellen riemuitsivat

niin hengelliset kuin ruumiilliset.

Narsai

<- katso edellinen opetusteksti: Silmä ja mieli kulkivat ~ katso seuraava opetusteksti: (julkaistaan myöhemmin) ->