Toiminnot

Muistelukirja

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 14. elokuuta 2008 kello 19.01 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: '''Muistelukirja''' eli '''sinodika''' (kreikaksi: ''συνοδικόν, sinodikon'', venäjäksi: ''синодик, sinodik'') on yleensä pieni vihko tai kirjanen, johon on merkitty...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Muistelukirja eli sinodika (kreikaksi: συνοδικόν, sinodikon, venäjäksi: синодик, sinodik) on yleensä pieni vihko tai kirjanen, johon on merkitty ensin elävien ja sitten edesmenneiden nimiä. Muistelukirja annetaan kirkon vahtimestarille tai papille, joka toimittaa sen jumalanpalvelukseen. Muistelukirjasta muistellaan sitten ortodoksisissa jumalanpalveluksissa tai yksityisissä rukouksissa näitä eläviä ja edesmenneitä.

Muistelukirjaa pitää siis yksittäinen seurakuntalainen, mutta myös esimerkiksi luostarit ja seurakunnat voivat pitää omaa muistelukirjaansa. Näissä yhteisöjen muistelukirjoissa olevia henkilöitä on sitouduttu muistelemaan palveluksissa jonkin tietyn ajan.

Muistelukirjaan riittää, että laittaa muisteltavien etunimet. Jumala tietää ketä tarkoittaa. Ortodoksisessa kirkossa on muistelukirjan käytöstä kahta eri perinnettä, jotka molemmat ovat hyvin perusteltuja:

  1. Ensimmäisen mukaan muistelukirjaan voi mainita niin ortodokseja kuin ei-ortodokseja. Pappi muistelee rukouskirjan ihmisiä liturgiassa proskomidin yhteydessä. Tällöin proskomidissa kuvainnollisesti kootaan koko maailma Kristuksen uhrin eli Karitsan ympärille.
  2. Toisen näkökulman mukaan proskomidissa kuvataan kirkon kokoontumista, jolloin ei-ortodokseja ei muistella nimeltä tässä liturgian vaiheessa. Ei-ortodoksien muistelusta jumalanpalveluksissa on keskusteltu jo ennen proskomidin perinteen muotoutumista 800- ja 900-luvuilla. Nykyään yleisin käsitys on, että proskomidi kuvaa kirkon kokoontumista. Kirkon pitkän historian aikana on ollut myös paljon avarakatseisia pyhiä, jotka ovat olleet ei-ortodoksien jumalanpalveluksissa muistelemisen kannalla.

Muistelukirjan käyttötavat voivat vaihdella seurakunnittain, minkä vuoksi paikallisesta käytännöstä kannattaa keskustella kirkkoherran kanssa. Muistelukirjoja käytetään myös esimerkiksi vainajien muistopalveluksissa. Muistelukirjoja voi ostaa seurakuntien kanslioista.

Muistelukirja vastaa hieman diptyykkiä.