Eeden

Eeden on Raamatussa esiintyvä puutarha, josta usein käytetään myös nimeä paratiisi.

(1.Moos.2:8-15)

Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt. Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun. Eedenistä sai alkunsa joki, joka kasteli puutarhan ja joka sieltä lähtiessään jakautui neljäksi haaraksi. Ensimmäisen nimi on Pison. Se kiertää koko Havilan maan, missä on kultaa, ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös suitsutuspihkaa ja onykskiveä. Toisen joen nimi on Gihon. Se kiertää koko Nubian maan. Kolmannen joen nimi on Tigris, ja se virtaa Assurin editse. Ja neljäs joki on Eufrat. Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

Vanhan testamentin mukaan Jumala loi ensimmäiset ihmiset Aadamin ja Eevan ja asetti heidät Eedeniin, josta Hän sitten myöhemmin karkotti heidät syntiinlankeemuksen vuoksi, kun he söivät hyvän ja pahan tiedon puusta.

Jumala asetti kerubit Eedenin itäpuolelle ja elämän puulle johtavalle tielle Hän asetti salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan. (1.Moos.2 ja 1.Moos.3)

Eedenin puutarha on sijoitettu useiden tutkijoiden mielestä Raamatuissakin mainittujen jokien Eufratin ja Tigrisin lähistölle. Sen sijaan Raamatussa mainitut joet Gihon ja Pison eivät ole tutkijoille tuttuja. Tosin viimeaikaisista satelliittikuvista on löydetty kahden kadonneen joen uoman jäljet ja jotkut uskovat niiden olleen juuri Gihon ja Pison.

Nykykäsitys mieltänee Eedenin tasaiseksi maaksi, vihannaksi jokilaaksoksi. Syyrialaiset mielsivät sen kuitenkin toisin, vuorena tai vuorijonojen huippuina.

Raamatusta löytyy seuraava Eedenin kuvaus Hesekielin kirjasta (Hes.28:13-16):

Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit. Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina. Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan. Kun kävit kauppaa kaikkialla, sinä tulit yhä röyhkeämmäksi ja sorruit syntiin. Niin minä suistin sinut pyhältä vuorelta, syöksin sinut, vartijakerubini, välkehtivien kivien keskeltä.

Apogryfisessä Henokin kirjassa Edenistä sanotaan seuraavaa (1.Eenok 18):

... näin paikan joka palaa päivällä ja yöllä, siellä on seitsemän vuorta upeista kivistä, kolme kohti itää ja kolme kohti etelää. Ja itään kohti olevista yksi oli värillistä kiveä, yksi helmeä ja yksi {ehkä jade?}, ja etelään suuntautuneet olivat punaista kiveä. Mutta keskimmäinen ylsi taivaaseen kuin Jumalan valtaistuin, alabasterista, ja valtaistuimen huippu oli safiirista. ...'

... Ja minä menin sen toiselle puolelle ja näin seitsemän upeaa vuorta, kaikki erilaisia toistensa kanssa, ja (niiden) kivet olivat upeita ja kauniita, upea kokonaisuus, kunniaa ja kauneutta ulkopuolella: kolme kohti itää, yksi toisensa päälle perustettuja, ja kolme kohti etelää, yksi toisensa päällä, ja syviä karkeita rotkoja, joista yksikään ei liittynyt toiseen. Ja seitsemäs vuori oli näiden keskellä, ja se oli muita korkeampi, muistuttaen valtaistuinta: ja tuoksuvat puut ympäröivät valtaistuinta. Ja niiden keskuudessa oli puu, jota en ollut milloinkaan aiemmin haistanut, eikä sen kaltaista ollut toista niiden keskuudessa: sillä oli tuoksu yli kaikkien tuoksujen, eivätkä sen lehdet ja kukinnot ja puu kuihdu milloinkaan: ja sen hedelmä on kaunis, ja sen hedelmä muistuttaa palmun taateleita. ...'

... "Eenok, miksi kysyt minulta puun tuoksusta, ja miksi toivot oppivasi totuuden?" Sitten minä vastasin hänelle sanoen: "Minä haluan tietää kaikesta, mutta erityisesti tästä puusta." Ja hän vastasi sanoen: "Tämä korkea vuori, jonka olet nähnyt, jonka huippu on kuin Jumalan valtaistuin, on Hänen valtaistuimensa, jossa Suuri Pyhä, Kunnian Herra, Ikuinen Kuningas, tulee istumaan, kun Hän laskeutuu maahan hyvyytensä kanssa. Ja tätä tuoksuvaa puuta ei ole kenenkään kuolevaisen lupa koskettaa suureen tuomioon saakka, kun Hän kostaa kaikille ja tuo kaiken päätökseen ikuisiksi ajoiksi. Silloin sitä tullaan antamaan vanhurskaille ja pyhille. Sen hedelmä tulee olemaan valittujen ruokaa: se tullaan istuttamaan pyhään paikkaan, Herran, Ikuisen kuninkaan temppeliin.'

... Ja näiden tuoksujen jälkeen, kun minä katsoin pohjoiseen yli vuorten, minä näin seitsemän vuorta täynnä nardusta ja tuoksuvia puita ja mantelia ja pippuria. Ja sieltä minä menin yli näiden kaikkien vuorten huippujen, kauas kohti maan itää, ja ylitin Eritrean meren ja menin kauas siitä, ja ylitin enkeli Zotielin. Ja minä tulin Vanhurskauden Puutarhaan, ja siellä oli puita enemmän kuin pystyin laskemaan, ne olivat hyvin suuria, kauniita, loisteliaita ja upeita, ja tiedon puu, jonka pyhää hedelmää he syövät ja tuntevat suuren viisauden. Se puu on korkeudeltaan kuin jalokuusi, ja sen lehdet ovat kuin johanneksenleipäpuun lehdet. Ja sen hedelmä on kuin viinipuun tertut, todella kaunis ja puun tuoksu tunkeutuu kauas. Sitten minä sanoin: "Kuinka kaunis puu, ja kuinka viehättävältä se näyttää!" Sitten Rafael, pyhä enkeli joka oli kanssani, vastasi minulle ja sanoi: "Tämä on viisauden puu, josta sinun vanha isäsi ja iäkäs äitisi, jotka olivat ennen sinua, ovat syöneet, ja he oppivat viisauden ja heidän silmänsä avautuivat, ja he tiesivät olevansa alasti ja heidät ajettiin pois puutarhasta."

Syyrialainen Aarteiden luolan kirja kuvaa paratiisin myös vuorena, joka ympäröi meidän maailmaamme ja on "hengen mitassa 30 mittaa korkeampi" kuin maalliset vuoret (lähde: Paratiisi on idässä -kirja s.150). Syntiinlankeemuksen jälkeen Aadam asettuu asumaan vuoren juurelle ja vuoressa on erityinen luola Jumalan palvelemista varten. Adam ja muut pyhät haudataan luolaan ja rukouselämästä kiinnipitävät Aadamin pojat pysyttelevät vuoren kupeessa, mutta syntisen Kainin jälkeläiset asuvat alavilla mailla.

Pyhä Efraim Syyrialainen käsitti paratiisin korkeuksiin kohoavana kehänä, joka sulki sisäänsä meren ja maan. Paratiisi oli hänen mukaansa maailmamme yläpuolella ja ympärillä suppilon muotoisena. Se ei kuitenkaan ollut aineellinen vaan aineeton pyhän Efraimin mielestä.

Munkki Serafim kirjoittaa kirjassaan "Paratiisi on idässä" (s.151):

Paratiisin huipulla on Jumalan läsnäolo, ja sen alapuolella avautuva järjestys on se, mitä vanhan liiton jumalanpalvelusjärjestys heijastelee: kaikkeinpyhimmän paikalla on elämän puu, pyhäkön verhon paikalla on tiedon puu. Paratiisissa korkeimmalle pääsevät "kirkastuneet", heidän alapuolelleen jäävät "vanhurskaat" ja kaikkein alimmaksi "katuvaiset". Sama hierarkkinen rakenne heijastuu tavassa, jolla ihmiset ja eläimet järjestettiin Nooan arkkiin, samoin kuin Siinailla, jossa Jumalan kirkkauden alla olivat Mooses, Aaron, papit ja kansa. Näin ihminen rakentuu paratiisin mukaiseksi: alin perustaso on ruumis, sen yläpuolella on sielu, sen yläpuolella henki ja kaiken kruunuksi tulee jumalallisuus.

HAP