Pyhä keihäs
Ortodoksi.netista
Pyhä keihäs (käytetään myös nimityksiä Longinuksen keihäs, kohtalon keihäs ja Kristuksen keihäs) on se keihäs, jolla roomalainen sotilas ja marttyyri Longinus Sadanpäämies pisti Kristusta rintaan hänen ollessaan ristillä.
Roomalaisen tavan mukaan ristiinnaulitulta rikottiin sääriluut, mutta huomatessaan Kristuksen kuolleeksi, yksi sotilas, Longinus Sadanpäämies, päätti vain pistää häntä rintaan keihäällä.
Pyhän keihään toi Jerusalemista Konstantinopoliin keisarinna Helena vuonna 612 tai Niketas vuonna 615 (tästä kerrotaan kirjassa Chronicon Paschale). Ranskan kuningas Ludvig IX sai keihään Konstantinopolin latinalaiselta keisarilta Baldwin II vuonna 1244. Suuren vallankumouksen aikana pyhä keihäs hävisi ja sen jälkeen on ilmestynyt useita keihäitä tai osia, joita on väitetty pyhiksi keihäiksi. Näitä on esimerkiksi Vatikaanissa, Wienissä, Krakovassa ja Armeniassa.
Pyhä keihäs Raamatussa
(Joh.19:31-37) Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta." Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet."