Nil Stolobnojelainen
Ortodoksi.netista
Pyhittäjä Nil Stolobnojelainen syntyi 1400-luvun lopulla talonpoikaisperheeseen pienessä kylässä Novgorodin hiippakunnassa. Vuonna 1505 hänet vihittiin munkiksi pyhän Savva Krypetskiläisen (muistopv. 28.8.) luostarissa lähellä Pihkovaa (nykyisen Venäjän ja Viron rajalla).
Askeettisia vuosia luostarissa
Vietettyään luostarissa kymmenisen vuotta kilvoitteluelämää, hän asettui elämään Rževin seudulle Serem-joelle Ostaškovan kaupungin lähelle. Täällä hän vietti sitten kolmetoista tiukkaa, askeettista vuotta taistellen alituisesti paholaisen asettamia kiusauksia vastaan, kun ne ajoittain ottivat erilaisia muotoja, milloin matelijoiden, milloin muiden eläinten. Pyhittäjä Nil torjui kaikki ristinmerkeillä ja rukouksella.
Monet ympäristön asukkaita alkoivat pian tulla munkin luo saadakseen häneltä hengellistä opetusta, mutta tämä tehtävä kävi hänelle pian liian raskaaksi. Siksi hän pyysi Jumalaa osoittamaan hänelle paikan, jossa voisi olla rauhassa ja keskittyä rukoukseen. Kerran pitkän rukouksen jälkeen hän kuuli äänen sanovan: ”Nil, mene Seliger-järvelle. Siellä Stolobnojen saarella voit pelastua!” Pyhä Nil sai tietää hänen luonaan käyviltä ihmisiltä saaren sijainnin, hän meni sinne ja ihmetteli saaren kauneutta.
Stolobnojen saarelle
Keskellä järveä oleva saari oli tiheän metsän peittämä. Pyhä Nil löysi saarelta pienen kukkulan ja kaivoi sinne luolan ensimmäiseksi asuinsijakseen ja jonkin ajan kuluttua rakensi mökin, jossa sitten keljassaan asui kaksikymmentäkuusi vuotta. Hän eli tiukasti paastoten ja hiljaisuudessa (hesykhia) ja sen lisäksi hän ei koskaan nukkunut normaalia yöunta, vaan otti pieniä torkkuja silloin tällöin mökkinsä seinään nojaten.
Munkin hurskas elämä herätti kateutta ihmiskunnan vihollisen keskuudessa ja siksi saatana uskotteli paikallisille asukkaille, että munkki oli ilkeä ja yllytti heitä munkkia vastaan. Siksi joku heistä sytytti kerran saarella olevan pyhittäjän mökin luona olevan metsän palamaan, mutta liekit löivät ihmeellisellä tavalla mökistä poispäin. Toisen kerran ryöstäjät saapuivat mökille. Silloin munkki sanoi heille: ”Kaikki aarteeni ovat keljani nurkassa.” Siellä oli Jumalanäidin ikoni. Kun rosvot yrittivät löytää rahaa ja ryntäsivät nurkkaan, he löysivätkin vain ikonin ja kirkas valo sokaisi heidät ja itkien he joutuivat anomaan anteeksiantoa. Kaduttuaan pahoja tekojaan ja syntejään, Nil palautti rukouksella heille näön takaisin.
Ihmeidentekijän kuolema
Pyhä Nil teki monia muitakin ihmetekoja. Hänellä oli erakkokilvoituksen ja kärsivällisyyden kautta ja himoista puhdistautumisen avulla saatu selvännäkemisen ja hengellisen viisauden lahja, jota hän viisaasti jakoi luonaan vieraileville ihmisille. Hän esimerkiksi kieltäytyi niiden ihmisten lahjoista, joilla ei ollut puhdas omatunto tai jos he olivat jotenkin saastuttaneet oman ruumiinsa.
Pyhä Nil tiesi loppunsa tulevan ja alkoi valmistaa itselleen hautaa. Hieman ennen kuolemaa paikalle tuli lähistöllä sijainneen luostarin igumeni Sergei, joka antoi hänelle vielä mahdollisuuden osallistua pyhään ehtoolliseen. Ennen igumenin lähtöä pyhittäjä rukoili vielä viimeisen kerran suitsuttaen pyhät ikoninsa ja koko keljansa ja sen jälkeen pyhittäjä luovutti sielunsa Herralle joulukuun 7. päivänä vuonna 1554.
Luostari syntyy saarelle
Pyhittäjä Nil ennusti ennen kuolemaansa, että kilvoittelupaikalle tulee syntymään luostari. Näin tapahtuikin sitten noin 40 vuotta myöhemmin.
Reliikit ja muistopäivät
Pyhittäjä Nilin pyhien reliikkiensä siirtäminen Ostaškovan kaupungin Jumalanäidin Ennusmerkin kirkkoon tapahtui vuonna 1667 ja pyhittäjä muistellaan hänen kuolinpäivänsä joulukuun 7. päivän lisäksi tämän vuoksi myös 27. toukokuuta.