Johannes Damaskolainen
Ortodoksi.netista
Kunnianarvoisa Jumalankantajaisämme, pyhittäjä Johannes Damaskolainen (n. 676 - 5. joulukuuta 749), tunnetaan myös nimellä Johannes Damaskene, Krysorrhoas, "kultavirta" (eli "kultainen puhuja"). Hän syntyi ja kasvoi Damaskoksessa, kaiken todennäköisyyden mukaan eli pyhän Sabbasin (Mar Saba) luostarissa, Kaakkois-Jerusalemissa. Hänen muistopäivänsä on ortodoksisessa kirkossa 4. päivä joulukuuta. Hän tunnustaa omaksi pyhimyksekseen myös roomalaiskatolinen kirkko.
Elämänkerran kirjoittaja
Lähes kaikki nykyisin saatavilla oleva tieto, joka koskee Johannes Damaskolaisen elämää, on Jerusalemin patriarkka Johanneksen muistiin merkitsemää. Nämä muistiinpanot ovat palvelleet Johanneksen elämänkerran yksittäisenä lähteenä ja ne juontavat juurensa 10. vuosisadalle. Samalla näistä kirjoituksista on oppineiden toimesta todettu, että ne sisältävät runsaasti puutteita historiallisesta näkökulmasta katsoen ja niissä käytetään liioiteltua kirjoitustyyliä.
Damaskoksessa
Vaikka Johannes eli Damaskoksessa muslimien vallan alaisena, tällä ei näytä olleen vaikutusta hänen tai hänen perheensä kristilliseen uskoon eikä siitä ole aiheutunut mitään ongelmia islaminuskoisten maamiehiensäkään kanssa, jotka arvostivat häntä suuresti. Hänen isänsä toimi korkeassa julkisessa toimistossa, jonka tehtävänä oli toimia kalifin, Abdul Malekunderin talousosastona. Isä, Sergios Mansur, toimi toimistossa ilmeisesti Syyrian alueen vero-osaston päällikkönä.
Kun Johannes tuli 23-vuoden ikään, hänen isänsä yritti etsiä hänelle kristillisen opettajan, tutorin, joka voisi tarjota Johannekselle parasta mahdollista opetusta, mitä oli saatavilla. Kirjoitusten mukaan Johanneksen isän viettäessä kerran aikaansa markkinatorilla, sinne tuli joukko saraseenien sotavankeja, jotka oli otettu vangiksi jostain Italian rannikolta. Sieltä isä löysi miehen nimeltään Kosmas, joka oli sisilialainen munkki ja ilmeni myös, että hän oli suuresti oppinut ja viisas mies. Johanneksen isä järjesti munkin vapaaksi ja nimitti hänet poikansa Johanneksen ja (myöhemmin pyhittäjä Kosmas Hymnografina tunnetun) ottopoikansa Kosmaksen opettajaksi.
Munkki Kosmaksen ohjauksessa molemmat pojat, Johannes ja Kosmas opiskelivat ahkerasti ja saavuttivat merkittäviä edistyksiä muiden muassa musiikin, tähtitieteen ja teologian aloilla. Elämänkerran kirjoittajan ylisanoin, pojat saavuttivat pian munkki Kosmaksen johdolla opinnoissaan algebran oppi-isän Diofantoksen ja geometrian oppi-isän Euklideen taidot.
Perinnölliseen tehtävään isän työn jatkajaksi
Vaikka perhe oli kristitty, heille oli mahdollista siirtää isän korkea virka perinnöllisenä virkana isältä pojalle Damaskoksen muslimien ja kalifi Abdul al-Malikin sääntöjen mukaan. Johannes seuraisi isäänsä tämän tehtävässä isän kuoltua. Siksi Johanneksesta tehtiin protosymbullus eli eräänlainen Damaskoksen päällikkövaltuutettu.
Samoihin aikoihin hänen nimityksensä kanssa alueella alkoi ilmetä ikonoklasmin eli ikonien raastamisen harhaoppia ja se häiritsi suuresti Kirkon elämää idässä. Vuonna 726, jättäen täysin huomioimatta Konstantinopolin patriarkan Germanoksen vastalauseet, keisari Leo III Isaurialainen antoi ensimmäisen käskynsä ikonien kunnioittamista ja niiden julkisesti esillä olemista vastaan.
Ikonoklasmia vastaan
Lahjakkaana kirjoittajana ja kalifin oikeuden suojaamassa ympäristössä pyhittäjä Johannes Damaskolainen aloitti kirjallisen puolustuksensa hallitsijaa vastaan kolmessa apologeettisessä, kristinuskoa puolustavassa teoksessa niitä vastaan, jota halventavat pyhiä kuvia. Tämä oli hänen varhaisin työnsä ja niillä hän yhä niittää suurta mainetta. Hän ei vain hyökännyt hallitsijaa vastaan, vaan käyttämällä yksinkertaista kirjoitustyyliä hän toi kiistan koko kansan tietoisuuteen, tavallisille ihmisille, joita oli yllytetty kapinaan kristittyjen uskovaisten keskuudessa.
Kyvyttömänä rankaista kirjoittajaa omalla, Leo Isaurialainen onnistui viekkaudella saamaan aikaiseksi väärennetyn Johannnes Damaskolaisen allekirjoittaman kirjeen keisari Leolle. Kirjeessä Johannes muka tarjoutuu pettämään Damaskoksen kaupungin. Huolimatta Johanneksen totisesta puolustuksesta kalifi hylkäsi sen ja päätti hänen virallisen tehtävänsä kalifin palveluksessa sekä määräsi katkaistavaksi ranteesta hänen oikean kätensä, jolla Johannes oli kirjoitukset kirjoittanut.
[TÄHÄN KUVA] Neamţun ihmeitätekevä Jumalanäiti ns. kolmikätinen Jumalanäidin ikoni, jossa kolmantenä kätenä on Johannes Damaskolaisen irtileikattu käsi. (kuva: Ortodoksi.net / HAP)
Tuomio syyttömänä ja vetäytyminen luostariin
10. vuosisadan elämänkerran mukaan hänen kätensä oli ihmeellisesti palautunut ennalleen, kun hän oli rukoillut palavasti Jumalansynnyttäjän ikonin edessä. Tässä vaiheessa myös kalifi vakuuttui hänen syyttömyydestään ja halusi palauttaa hänelle entisen toimistonsa. Johannes kuitenkin, vetäytyneenä eläkkeelle Jerusalemin lähistöllä sijainneeseen pyhän Sabbasin luostariin, jatkoi tuota kommenttiensa, hymniensä ja apologeettisten kirjoitusten virtaa, johon sisältyivät myös Okteohos (ortodoksisen kirkon kahdeksansävelmisen palveluskirja) ja "Ortodoksisen uskon tarkka esitys" -teos, aikaisempien kirkkoisien dogmaattisten kirjoitusten yhteenveto.
Johanneksen kuolema ja muistelu
Pyhittäjä Johannes Damaskolainen kuoli vuonna 749 kunnioitettuna Kirkon isänä. Nykyään hän on erittäin tunnettu ja arvostettu ortodoksinen pyhä. Hänen muistopäiväänsä vietetään vuosittain joulukuun 4. päivänä.
Teoksia
Pyhittäjä Johannes Damaskolaisen teoksia on myös suomennettu. Osaa niistä ei enää saa mistään, sillä ne ovat olleet erittäin suosittuja oppikirjoja. Suomeksi löytyvät seuraavat:
- Ortodoksisen uskon tarkka esitys I
- Ortodoksisen uskon tarkka esitys II
- Ortodoksisen uskon tarkka esitys III
- Ortodoksisen uskon tarkka esitys IV
- Ikoneista – Kolme puhetta ikonien syyttäjiä vastaan
Englanninkielellä löytyy myös useita hänen opetuskirjoistaan. ([1])
Näiden lisäksi pyhittäjä Johannes on kirjoittanut useita hymnejä (veisuja) ja lyhyempiä tekstejä.