Isaakios Dalmatialainen
Ortodoksi.netista
Pyhittäjä ja tunnustaja Isaakios Dalmatialainen (kreikaksi: Όσιος Ισαάκιος ο Ομολογητής ηγούμενος Μονής Δαλμάτων) eli 300-luvulla, jolloin hänet vihittiin munkiksi ja hän aloitti askeettisen elämänsä autiomaassa. Keisari Valensin (364-378), innokkaan areiolaisuuden kannattajan, hallitusaikana vainottiin ortodokseja ja kirkkoja suljettiin tai jopa tuhottiin.
Areiolaisuuden vastustaja
Kuullessaan vainoista Iisaakios lähti erämaasta ja meni Konstantinopoliin lohduttaakseen ja edistääkseen ortodoksisuutta ja torjuakseen harhaoppisuutta. Tuohon aikaan myös Tonavan gootit olivat sodassa keisarikuntaa vastaan. He valloittivat Traakian ja alkoivat edetä kohti Konstantinopolia.
Ennustus keisarille
Kun keisari Valens oli lähdössä pääkaupungista sotilaittensa kanssa, Iisaakios huusi: "Keisari, avaa ortodoksiset kirkot niin Herra auttaa sinua!" Mutta keisari halveksien munkin sanoja jatkoi matkaansa itsevarmana. Pyhä toisti pyyntönsä ja ennustuksensa kolme kertaa. Vihainen keisari määräsi Iisaakioksen heitettäväksi syvään rotkoon, joka oli täynnä piikkejä ja mutaa ja josta oli mahdotonta paeta.
Iisaakios säilyi hengissä Jumalan avulla ja hän ilmestyi keisarille ohittaen hänet ja sanoen hänelle: "Sinä halusit tuhota minut, mutta kolme enkeliä veti minut suosta. Kuule minua, avaa kirkot ortodokseille ja sinä saatat kukistaa vihollisen. Jos kuitenkaan et ota vaarin sanoistani, sinä et palaa. Sinut otetaan kiinni ja poltetaan elävältä. "Keisari oli hämmästynyt pyhän rohkeudesta ja käski vartijoidensa Saturninoksen ja Viktorin ottaa munkki kiinni ja pitää häntä vankilassa, kunnes hän palaa.
Ennustus toteutuu
Iisakin ennustus kävi pian toteen. Gootit voittivat ja ahdistivat kreikkalaita armeijaa. Keisari ja hänen areiolaiset kenraalinsa pakenivat olkia täynnä olevaan navettaan ja hyökkääjät sytyttivät sen palamaan. Kuultuaan keisarin kuolemasta, Isaakios vapautettiin ja häntä kunnioitettiin profeettana.
Uusi keisari kunnioittaa Issakiosta
Sen jälkeen valtaistuimelle nousi pyhä keisari Theodosios Suuri (379-395). Saturninoksen ja Viktorin neuvosta hän kutsui luokseen vanhuksen, jota hän kohteli suureella kunnioituksella. Totellen hänen ohjeitaan hän karkotti areiolaiset Konstantinopolista ja palauttaa kirkot ortodokseille. Iisaakios halusi palata autiomaahan, mutta Saturninos ja Viktor pyysivät, ettei hän jättäisi kaupunkia, vaan pysyisi siellä ja suojelisi sitä rukouksillaan.
Luostarin igumeni
Saturninos rakensi Isaakiokselle luostarin Konstantinopoliin ja sinne kerääntyi pian munkkeja hänen ympärilleen. Iisaakios oli luostarin igumeni ja hengellinen ohjaaja. Hän myös ravitsi hengellisesti maallikkoja ja auttoi monia köyhiä ja kärsineitä.
Kun Isaakios saavutti korkean iän, Iisaakios nimitti pyhän Dalmatioksen (muistopv. 3.8.) igumeniksi. Luostari nimettiin myöhemmin Dalmatioksen mukaan.
Muistopäivä
Pyhittäjä ja tunnustaja Iisaakios kuoli vuonna 383 ja hänen muistopäiväänsä vietetään ortodoksisessa kirkossa toukokuun 30. päivänä sekä myös 22. päivänä maaliskuuta.
Tropari ja kontakki
Tropari, 3. säv.
- Sinä olit Kirkon lähde ja itsekieltäymyksen malli, | oi Isaakios, isien kirkas valo. | Sinun elämäsi loisti ihmeillä, | ja sinä avoimesti julistit oikeaa uskoa. || Oi hurskas isä, rukoile Kristusta, meidän Jumalaamme, antamaan meille suuri armonsa.
Kontakki, 8. säv.
- Sinä olit sääntöjen noudattamisen mallina munkeille ja hurskauden opettaja, | palvelijasi ylistävät sinua, oi jumalankantaja, | sillä sinä olet jumalallisen armon asuinpaikka, | tee meidät pyhän Hengen valon temppeleiksi, || jotta huutaisimme sinulle: Iloitse, isä Isaakios!