Athenagoras Ateenalainen

Athenagoras Ateenalainen (Ἀθηναγόρας ὁ Ἀθηναῖος) (n. 133-190) oli kreikkalainen varhaiskristillinen apologeetta ja filosofi. Hänet luetaan usein kirkkoisien joukkoon.

Elämä

Athenagoraasta tiedetään vain vähän sen lisäksi, että hän oli ateenalainen ja kääntynyt kristinuskoon oltuaan tätä ennen mahdollisesti platonilainen. Hänen teoksensa vaikuttavat olleet tunnettuja ja vaikutusvaltaisia, mutta toiset varhaiskristilliset kirkkoisät, edes Eusebios Kesarealainen, eivät jostain erikoisesta syystä mainitse häntä. Sattaa olla, että hänen nimettömänä kiertäneet teoksensa on luettu jonkun aikaa jonkun toisen kirjoittamaksi, tai sitten kyseessä ovat muut syyt joita ei enää tunneta.

Athenagoras mainitaan varhaiskristillisessä kirjallisuudessa vain kahdesti: Methodios Olymposlaiselta (k. 312) säilyneessä katkelmassa on muutamia lainauksia hänen teoksestaan Apologia, ja Filippos Sidelaisen (n. 425) teoksessa Kristillinen historia on joitakin elämäkerrallisia yksityiskohtia, joiden luotettavuudesta ei ole takeita. Filippoksen mukaan Athenagoras johti Aleksandrian katekeettista koulua, mutta tämä ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Hän sanoo myös, että Athenagoras olisi kääntynyt kristinuskoon tutustuttuaan Raamattuun alkuperäisenä tarkoituksenaan sen kiistäminen.

Teokset

Athenagoraan teokset osoittavat hänen oppineisuuttaan sekä filosofin- ja reetorinkykyjään. Niistä on säilynyt ainoastaan kaksi: Teos nimeltä Apologia sekä Tutkielma ylösnousemuksesta.

Apologia

Apologia eli Kristittyjen puolustus (presbeia) on sisäisen todistusaineiston perusteella kirjoitettu vuonna 176 tai 177. Se ei ollut kristinuskon suullinen puolustus, vaan huolellisesti kirjoitettu puolustuspuhe kristittyjen oikeudenmukaisen kohtelun puolesta. Teos oli osoitettu keisari Marcus Aureliukselle ja tämän pojalle Commodukselle, ja kirjoittaja imartelee heitä valloittajina, ”mutta ennen kaikkea filosofeina”. Athenagoras valittaa ensin kristittyjen kokemasta epäloogisesta ja epäoikeudenmukaisesta syrjinnästä ja heille osoitetuista herjauksista, ja käsittelee tämän jälkeen kristittyjä vastaan osoitettua ateismisyytettä (joka oli seurausta siitä, etteivät kristityt suostuneet palvomaan roomalaisia jumalia). Athenagoras selittää monoteismin periaatteen, lainaten pakanallisia runoilijoita ja filosofeja, jotka ovat tukeneet niitä samoja oppeja joiden perusteella kristittyjä nyt tuomittiin. Hän perustelee, miksi kristillinen usko Jumalaan oli ylivoimainen pakanauskontoihin verrattuna.

Apologia on ensimmäinen filosofisesti perusteltu selvitys Jumalan ykseydestä kristillisessä kirjallisuudessa. Se sisältää myös selvityksen kolminaisuusopista. Athenagoras vastaa myös syytöksiin moraalittomuudesta. Hän selvittää kristillistä puhtauden ihannetta, joka ilmenee sekä käytännön elämässä että myös ajatuksissa; sekä muun muassa avioliiton siteen rikkomatonta pyhyyttä. Athenagoras torjuu syytöksen kannibalismista osoittamalla, että kristinusko kunnioittaa suuresti elämää, mikä ilmenee muun muassa abortin torjumisena.

Tutkielma ylösnousemuksesta

Tutkielma ylösnousemuksesta on ensimmäinen täysimittainen selvitys ylösnousemuksesta kristillisessä kirjallisuudessa. Se kirjoitettiin myöhemmin kuin Apologia, ja voidaan käsittää sen liitteeksi. Athenagoras tukee oppia ylösnousemuksesta parhailla saatavissa olevilla filosofisilla argumenteilla. Alussa hän vastaa tuona aikana yleisiin vastaväitteisiin. Sen jälkeen hän selvittää ylösnousemuksen mahdolliseksi perustuen sekä Jumalan kykyihin että ruumiimme olemukseen. Se, että Jumala saa ylösnousemuksemme aikaan, ei ole hänelle sopimatonta, eikä epäoikeudenmukaista muita luotuja kohtaan. Toisaalta ihmisen luonto ja päämäärä ovat sellaiset, että ne vaativat ruumiin ja sielun elämän ikuisuutta.

Lähde: Wikipedia.org

Tekstin julkaisulisenssi: GDFL