Vanhakatolinen kirkko

Vanhakatoliset kirkot ovat ryhmä pieniä kansallisia kirkkokuntia, jotka ovat eri aikoina irtautuneet roomalaiskatolisesta kirkosta. Vanhakatoliset ovat liittyneet yhteen Utrechtin unionina, ja vuodesta 1932 ovat olleet täydessä kirkollisessa yhteydessä Anglikaaninen tunnustuskuntaan.

Vanhakatoliset kirkot voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

• Alankomaitten vanhakatolinen kirkko, joka erosi Rooman kirkosta jansenismin yhteydessä 1724.
• Saksan, Itävallan ja Sveitsin vanhakatoliset kirkot, jotka eivät hyväksyneet Vatikaanin ensimmäisen kirkolliskokouksen (1870) määrittelyjä paavin erehtymättömyydestä.
• jotkut slaavilaistaustaiset vanhakatoliset kirkot, kuten Polish National Catholic Church Yhdysvalloissa.

Jotkut pienet itsenäiset katolistaustaiset tai -mieliset kirkot kutsuvat itseään vanhakatolisiksi, mutta eivät ole Utrechtin unionin tunnustamia. Tällaiset ryhmät saattavat vaihdella konservatiivisista synkretistisiin.

Oppi

Vanhakatolisten kirkkojen opillinen pohja on Utrechtin julistus. Samoin kuin ortodoksinen kirkko, ne tunnustavat seisemän ekumeenista kirkolliskokousta ja jakamattoman kirkon opin. Sekä piispat että papit ovat vapaita solmimaan avioliiton. Jumalanpalvelus tapahtuu kansankielellä ja yksityisrippi on vapaaehtoinen.

Myöhemmin Utrechtin unionin kirkot ovat hyväksyneet naisten vihkimisen papeiksi, mikä on johtanut Polish National Catholic Churchin irtautumiseen unionista. Italiassa vihitään toukokuussa 2010 naimisissa oleva Maria Longhitano Italian ensimmäiseksi naispapiksi. Nykyään useat jäsenkirkot siunaavat samaa sukupuolta olevien suhteita. Monet vanhakatolisista papeista ovat entisiä roomalaiskatolisia pappeja.

Tekstin lähde: Wikipedia Tekstin lisenssi: GNU