Saul Israelin kuningas

Saul oli Israelin ensimmäinen kuningas noin vuosina 1025–1005 eKr. Hänen aikanaan israelilaisten lukumäärä oli noin 50 000–100 000 ja he elivät Kaanaanmaan ylänköseutujen kukkuloilla. Israelilaiset muodostivat oman etnisen ryhmänsä, mutta eivät yhtä valtakuntaa. Saulista kerrotaan Raamatussa Ensimmäisessä Samuelin kirjassa.

Saulin aikoihin Israel oli löyhä heimoliitto, jonka temppeli oli Siilossa. Israel oli filistealaisten vallan alla, ja ammonilaiset hyökkäsivät maahan idästä.

Saul oli Kiisin poika Benjaminin suvusta, Jaabalin kaupungista, jota vastaan ammonilaiset hyökkäsivät. Saul oli rohkea sotilas ja taitava johtaja, ja menestyi sen takia taistelussa.

Niinpä Samuel valitsi Jumalan johdatuksen avulla Saulin kuninkaaksi, kun israelilaiset olivat vaatineet saada hallitsijan, jollainen muillakin naapurikansoilla oli. Saul sai kansan luottamuksen puolelleen voittaessaan sodassa ammonilaiset. Tämän jälkeen Saul kävi useita sotia muitakin kansoja, mm. filistealaisia, vastaan. Saulilla ei ollut omaa armeijaa, ja Samuel, Jahven papisto ja eri heimot eivät aina pitäneet hänestä. Raamatun mukaan Saul rikkoi toistuvasti Jumalaa vastaan, joten Jumala hylkäsi hänet, ja valitsi seuraavaksi kuninkaaksi Daavidin.

Saul ei pitänyt Daavidista, koska tämä sai mainetta enemmän kuin hän. Saul yritti tuhota Daavidin, ja tämä pakeni maasta. Saul hävisi taistelussa filistealaisa vastaan, ja surmasi itsensä, ja myös kolme hänen poikaansa kuolivat taistelukentällä. Vanha Testamentti kertoo asiasta seuraavasti:

Seuraavana päivänä filistealaiset lähtivät ryöstämään ruumiita ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboanvuorelta. Filistealaiset asettivat Saulin varusteet Astarten pyhäkköön, mutta hänen ruumiinsa he ripustivat Bet-Seanin muurille. Kaikki kaupungin taistelukykyiset miehet lähtivät liikkeelle. He kulkivat koko yön ja ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit alas Bet-Seanin muurilta, toivat ne Jabesiin ja polttivat ne siellä. (1. Sam. 31:10-12)

Saulin kuoltua hänen valtakuntansa jakautui kahtia. Pohjoisen Israelin kuninkaaksi tuli Saulin poika Isboset. Eteläisen Juudean kuninkaaksi nousi Daavid.

Historiallinen Saul

Historiallisesta Saulista ei perinteisen kronologian mukaan ajoitetulla arkeologialla ole löydetty todisteita. Sen sijaan, mikäli David Rohlin revisioitu kronologia pitää paikkaansa, heettiläisten Amarnan savitaulujen, jotka perinteisesti on ajoitettu 300 vuotta aiemmalle ajalle, mukaan Saul olisi ollut historiallinen henkilö ja hän olisi ollut faarao Akhenatenin aikalainen. Saul esiintyy niissä habirujen johtajana nimellä Labayu, "Juudan leijona", ja hänellä mainitaan olleen alipäällikköinään Dadua ja Ayab, ja hänen poikansa nimeksi mainitaan Mutbaal tai Ishbaal. Lingvistisesti "Dadua" on sama kuin Daavid ja "Ayab" sama kuin Jooab. "Ishbaal" on Iisbosetin heetinkielinen versio. Amarnan savitauluissa Labayun mainitaan saaneen surmansa väijytyksessä Gilboan vuorella, joka on yhtenevä Raamatun kertomuksen kanssa. Tämän mukaan Saul on varhaisin Raamatun henkilö, joka on voitu historiallisesti osoittaa olleen olemassa, mutta Rohlin kronologiaa ei ole tieteellisissä piireissä yleisesti hyväksytty.

Tekstin lähde: Wikipedia Tekstin lisenssi: GNU