Armo ja vapaa tahto (opetuspuhe)

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämä merkitsee mm. sitä, että ihmisellä on vapaa tahto. Jumala halusi pojan ei orjaa. Ortodoksinen kirkko hylkää sellaisen armo-opin, joka saattaisi rajoittaa ihmisen vapautta. Ortodoksia kuvaa Jumalan armon ja ihmisen vapaan tahdon välistä suhdetta sanalla synergeia, yhteistyö; pyhä apostoli Paavali kirjoittaa:

»Me olemme Jumalan työtovereita» (1 Kor. 3: 9).

Jos ihmisen on päästävä täydelliseen yhteyteen Jumalan kanssa, ei hän voi sitä saavuttaa ilman Jumalan apua, mutta siitä huolimatta myös ihmisen on suoritettava oma osuutensa: sekä ihmisen että Jumalan täytyy pyrkiä edistämään tätä yhteistyötä, vaikkakin sillä, mitä Jumala tekee on paljon suurempi merkitys kuin sillä, mitä ihminen tekee.

»Ihmisen yhdistäminen Kristukseen ja ihmisen liitto Jumalan kanssa vaatii kahden eriarvoisen, mutta yhtälailla välttämättömän voiman, jumalallisen armon ja ihmisen tahdon, yhteistyötä» (Orthodox Spirituality s. 23).

Jumalan armon ja ihmisen vapaan tahdon välisen yhteistyön korkein esimerkki on Jumalan Äiti.

Aamun Koiton nr. 1/1973 kansilehti, jossa teksti:
”Vanha vaihtuu uudeksi. Lukuisille pyhiinvaeltajille tuttu näkymä Lintulan luostarin kotikirkosta nähdään tässä kuvassamme. Uusi kirkko on valmistunut. Sen ikonostaasin malaa Petros Sasaki.

Länsi on aina Augustinuksen ja pelagiolaisriidan aloista lähtien keskustellut armon ja vapaan tahdon välisestä suhteesta hieman eri termein; ja monet Augustinuksen traditiossa kasvaneet kristityt — varsinkin kalvinistit — ovat hieman epäröiden suhtautuneet ortodoksiseen synergeia-ajatukseen. Eikö se jätä liian paljon ihmisen vapaan tahdon varaan, ja liian vähän Jumalan varaan? Mutta todellisuudessa ortodoksinen opetus on hyvin yksinkertainen.

»Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani» (Ilm. 3: 20).

Jumala koputtaa, mutta Hän odottaa ihmisen avaavan oven - Hän ei revi sitä auki. Jumalan armo kutsuu kaikkia mutta ei pakota ketään. Pyhä Johannes Krysostomos ilmaisee tämän seuraavasti:

»Jumala ei koskaan vedä ketään pakolla puoleensa. Hän toivoo kaikkien ihmisten pelastuvan, mutta ei pakota siihen ketään. »Jumala antaa armonsa,» sanoi pyhä Kyrillos Jerusalemilainen (kuoli 386), »sinun tehtäväsi on hyväksyä tuo armo ja vartioida sitä.»

Jumalan lahjat ovat aina vapaita lahjoja, ja ihminen ei voi koskaan syyttää Luojaansa. Mutta ihmisen, vaikka hän ei voi »ansaita» pelastusta, täytyy kuitenkin työskennellä sen hyväksi, koska »usko ilman tekoja on kuollut» (Jaak. 2: 17).

(Englanninkielisestä alkuteoksesta T Ware: The Orthodox Church kääntänyt Markku Aroma.)

(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.1/1973, joka ilmestyi 15.1.197, sivulla 6)