Toiminnot

DT: Pyhän Johannes Krysostomoksen jumalallinen liturgia (liturgiikka)

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 9. syyskuuta 2020 kello 14.51 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)

Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset

Osa I

PYHÄN JOHANNES KRYSOSTOMOKSEN JUMALALLINEN LITURGIA

1. Mitä liturgia on

Ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksista liturgialla on erikoisasema, koska tämän jumalanpalveluksen aikana tapahtuu leivän ja viinin eli pyhien lahjojen hengellinen muuttuminen Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi. Tämä tapahtuu sen lupauksen mukaan, jonka Jeesus on antanut viimeisellä ehtoollisella (ilta-aterialla) sanoen. näin: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". "Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni". Kirkkomme opin mukaan jokaisessa liturgiassa toistuu tämä muuttumisen ihme. Leipä ja viini todella muuttuvat Herramme Jeesuksen Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi. Muuttumisen jälkeen tämä sama Ruumis ja Veri, jotka vain ulkonaisesti ovat säilyttäneet leivän ja viinin näön ja maun, jaetaan samassa jumalanpalveluksessa uskovaisille Herran Ehtoollisen Pyhässä Sakramentissa.

Ristillä Jeesus Kristus antoi itsenä veriuhriksi kaikkien ihmisten puolesta. Liturgiassa jatkuu joka kerta tämä suuri uhri, joka kannetaan kaikkien puolesta ja joka tullaan kantamaan kaikkina aikoina.

Siitä huolimatta, että liturgiassa todella murretaan Herran ruumis ja vuodatetaan Hänen verensä, tämä on veretön uhri, koska Vapahtaja kuoltuaan nousi kuolleista eikä lunastukseksemme tarvita Hänen toistuvaa kuolemaansa tapahtuneen ylösnousemuksen jälkeen, vaan Hänen Ruumiinsa ja Verensä nauttimisessa me osallistumme elämään Kristuksessa. Sen tähden Herran Ehtoollisen nauttimista nimitetään osallistumiseksi Herran Ehtoolliseen.

Hengellisen muuttumisen ihme tapahtuu liturgiassa sen määrätyssä osassa, mutta tämä ei merkitse sitä, että vain se osa on tärkeä. Koko. liturgia on tärkeä. Sen jokainen sana, rukous, veisu ja toimitus herättää niin papissa kuin kokoontuneessa seurakunnassakin kasvavan rukouksellisen mielialan valmistaen täten kaikki läsnä olevat lahjojen muuttumiseen ja sen tapahduttua Ehtoollisen nauttimiseen sekä säilyttää tämän mielialan jumalanpalveluksen loppuun asti.

Sitä paitsi liturgiassa esitetään Jeesuksen Kristuksen koko elämä.

2. Liturgian historia

Liturgia on saanut alkunsa apostolisella ajalla. Apostolit noudattivat Herran sanaa "Tehkää se minun muistokseni" (Luuk. 22:19). He kokoontuivat joka päivä rukouspalvelukseen ja leivän murtamista varten ensin yksityisten kodeissa, myöhemmin varta vasten varatuissa saleissa.

Apostolisella ajalla oli kahdenlaisia jumalanpalveluksia:

  1. ) Julkisia aamupäiväpalveluksia, joissa oli raamatunlukua ja -selityksiä, rukousta ja hengellisiä veisuja.
  2. ) Suljettuja iltapäivällä pidettyjä jumalanpalveluksia, joissa raamatunluvun ja -selityksen ohessa oli ehtoollisen vietto ja rakkaudenateria. Tämä jumalanpalvelus oli tarkoitettu vain kristityille.

Marttyyrikirkon aikakaudella näistä kahdesta jumalanpalveluksesta kehittyi yksi kaksiosainen jumalanpalvelus:

  1. ) Alussa kaikille avoin opetettavien eli katekumenien liturgia, jossa oli raamatunlukua ja -selitystä, psalmien ja hengellisten veisujen laulua sekä rukousta.
  2. ) Opetettavien poistuttua oli uskovaisten liturgia, johon kuului leivän ja viinin siunaaminen, ehtoollisenvietto, ylistysveisuja ja kiitosrukouksia.

Alkuperäinen liturgian toimittamisen järjestys muuttui vähitellen.

Neljännellä vuosisadalla laadittiin liturgian toimittamisjärjestys, jonka mukaan liturgia nykyisinkin toimitetaan. Tämän järjestyksen ovat laatineet kolme kirkkoisää, joten nykyisin ortodoksissa kirkossa on käytössä kolme eri liturgian toimittamisjärjestystä eli kolme liturgiaa:

  1. ) Pyhän Basileios Suuren liturgia
  2. ) Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia
  3. ) Pyhän Gregorios Dialogin liturgia.

Näistä kaksi ensiksi mainittua muistuttavat suuresti toisiaan. Basileios Suuren liturgia on hieman pitempi. Sitä toimitetaan vain 10 kertaa vuodessa. Gregorios Dialogin liturgia toimitetaan vain suuren paaston aikana, silloinkin vain keskiviikkoisin ja perjantaisin. Pyhän Gregorios Dialogin liturgian aikana ei tapahdu leivän ja viinin muuttumista, vaan ehtoollisenvietossa jaetaan aikaisemmin siunatut lahjat. Tämän vuoksi tätä liturgiaa nimitetään "Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaksi". Yleisin kirkkomme liturgioista on siis Johannes Krysostomoksen liturgia.

3. Liturgian toimittajat

Liturgian saa toimittaa eli toimia siinä edessäseisojana ainoastaan joko piispa tai pappi, henkilö, joka on saanut valtuudet toimittaa pyhät sakramentit. Piispa saa valtuudet muilta piispoilta, joita tulee olla ainakin kaksi, jotka panevat kätensä vihittävän pään päälle. Piispat ovat puolestaan saaneet valtuutensa aikaisemmin vihityiltä piispoilta. Ensimmäiset piispat ovat saaneet vihkimisensä apostoleilta, nämä itse Vapahtajalta, joka sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki". Näitten sanojen mukaan kirkkomme uskoo, että piispojen kättenpäällepanemisessa annetaan Pyhän Hengen armolahjoja vihittävälle, ja näitten armolahjojen vaikutuksesta sakramentit toimitetaankin. Näin ollen piispa tai pappi on henkilö, jonka kautta Jumalan armo vaikuttaa. Piispanviran periytymistä piispalta toiselle sanotaan apostoliseksi seuraannoksi.

Piispan tai papin toimittaessa liturgiaa ovat apulaisina eri tehtävissä mukana diakonit, alidiakonit, lukijat ja veisaajat (laulajat).

Diakoni kuuluu niihin, joilla on pappeuden armolahja, koska pappeuden asteita on kolme: piispa, pappi, diakoni. Diakoni on piispan tai papin kanssapalvelija, mutta ilman häntäkin voidaan liturgia toimittaa. Diakoni yksin ei saa toimittaa liturgiaa.

Alidiakonit ja lukijat ovat kirkon palvelijoita. Heillä ei ole pappeuden armolahjaa. Piispa asettaa heidät virkaan siunaamalla eikä kättenpäällepanemisella. He eivät kuitenkaan ole maallikkojakaan, vaan kuuluvat papistoon eli kleerukseen tämän sanan laajimmassa merkityksessä. Heidät on ikään kuin erotettu kirkon palvelukseen erikoisella tätä tarkoitusta varten säädetyllä toimituksella. Alidiakonit palvelevat piispaa. Lukijat toimivat apulaisina alttarissa sekä lukevat kuoroaitiossa eli nimenomaan tätä tarkoitusta varten varatulla paikalla kirkossa.

Veisaajat ovat useimmiten maallikkoja, mutta veisaajatkin voidaan asettaa tähän virkaan.

Merkiksi siitä, että kirkon alkuvuosisatoina koko kirkkokansa otti osaa kirkkolauluun, vastaavat veisaajat papin tai diakonin lausumiin sanoihin ja kehotuksiin koko kirkkokansan nimessä.

Liturgiassa, niin kuin jokaisessa muussakin ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksessa, hengellinen merkitys ei ole ainoastaan papin tai diakonin lausumilla rukouksilla vaan kaikella silläkin, mikä lauletaan tai luetaan kuoroaitiossa. Näin ollen koko kirkkokansa ottaa osaa eli osallistuu jumalanpalvelukseen, seurakunta kokonaisuudessaan on liturgian toimittaja. Tämän vuoksi on ulkonaisen jumalanpalvelukseen osallistumisen lisäksi tärkeätä myös syventyä kaikkeen siihen, mitä luetaan, veisataan ja tehdään.

Jumalan armo vaikuttaa temppelissä erikoisesti juuri liturgian aikana jokaiseen läsnä olevaan vilpittömään rukoilijaan.

Liturgian aikana näkymättömästi, mutta täysin todellisesti ovat läsnä Herra Jeesus Kristus, Hänen puhtain Äitinsä, Jumalansynnyttäjä Maria, sekä pyhien ihmisten ja enkeleitten suuri joukko. Näin liturgia on todella yhteinen jumalanpalvelus, niin kuin tämä kreikkalaisperäinen nimityskin osoittaa.

4. Ortodoksinen temppeli

Liturgian luonnollisin toimituspaikka on temppeli eli kirkko. Vain poikkeuksellisesti voidaan liturgia toimittaa myös rukoushuoneissa eli tšasounissa, vielä harvemmin yksityisissä kodeissa tai kouluissa.

Temppeli jo ulkoapäin katsottuna eroaa ympärillä olevista rakennuksista. Ortodoksinen temppeli rakennetaan itä-länsisuuntaan niin, että alttari on itään päin. Pohjapiirrokseltaan temppeli on joko ristin tai laivan muotoinen, harvemmin ympyrän tai tähden muotoinen.

Temppelin keskiosa kohoaa kupolina, jota koristaa risti. Nämä yhdessä kuvaavat Kristusta, seurakunnan päätä ja Vapahtajaa. Kupoleja voi olla useitakin, jolloin toiset ovat keskimmäistä pienempiä. Viisi kupolia kuvaavat Jeesusta ja neljää evankelistaa, seitsemän kupolia muistuttavat seitsemästä sakramentista ja seitsemästä Pyhän Hengen armolahjasta. Jokaisella luvulla on oma vertauskuvallinen merkityksensä.

Kirkon ulkoasuun kuuluu vielä tapuli kelloineen eli kellotorni. Siinä on useita kelloja.

Jumalanpalveluksen edellä soitetaan yhtä, suurinta kelloa. Tämä on ilmoitussoitto.

Liturgian alkamisesta ilmoitetaan juhlasoitolla, silloin soitetaan kolmeen otteeseen kirkon kaikkia kelloja. Juhlasoitolla ilmoitetaan myös liturgian tärkeimpien osien alkamisesta niille, joilla ei ole ollut tilaisuutta tulla kirkkoon.

Temppelin eri osat

Temppelin läntisin osa on katettu eteinen, johon johtaa ulkoapäin, kolme ovea Pyhän Kolminaisuuden vertauskuvana. Ulkoeteisestä astutaan kirkon esihuoneeseen, joka nykyisin liittyy välittömästi varsinaiseen temppeliin ja on uusimmissa kirkoissamme lehterin alapuolella. Muinoin tämä temppelin osa oli erotettu muusta temppelistä seinällä. Se oli tällöin tarkoitettu opetettavia ja katuvaisia varten, jotka eivät saaneet ottaa osaa Ehtoolliseen.

Esihuoneessa on kirkonisännöitsijän pöytä. Täältä ostetaan tuohukset ja kirkonisännöitsijälle luovutetaan muistelukirjat, jotka hän vie alttariin liturgian aikana luettaviksi.

Temppelin keskiosa on tarkoitettu kirkkokansaa varten, se on varsinainen temppeli. Sen kattona on taivasta kuvaava kupoli. Muinoin temppelin keskiosa oli pilarein jaettu kolmeen osaan. Keskimmäinen osa oli tarkoitettu jumalanpalveluksen toimittajia varten, oikeanpuoleinen laiva miehiä ja vasemman puoleinen naisia varten. Miehet siis seisoivat kirkon eteläisessä, naiset pohjoisessa laivassa. Vielä nytkin esim. piispan ollessa jumalanpalveluksen toimittajana, hän seisoo osan jumalanpalvelusta keskellä kirkkoa erikoisella korokkeella. Aattoillan jumalanpalveluksessa papisto tulee ulos alttarista keskelle kirkkoa, missä tapahtuu aattoillan juhlallisin toimitus, evankeliumin lukeminen. Tapa seisoa siten, että naiset ovat vasemmalla, miehet oikealla, on säilynyt monessa maamme seurakunnassa.

Kirkon itäisin osa on alttari. Se on rakennettu erikoiselle korokkeelle, alttarikorokkeelle, jotta kaikki voisivat seurata liturgian tapahtumia. Alttari kuvaa Jumalan valtakuntaa, tämänkin vuoksi se on muuta temppeliä ylempänä.

Alttarikorokkeen temppeliin ulottuvaa osaa sanotaan soleaksi, sen eteen työntyvää, puoliympyrän muotoista uloketta sanotaan lukukorokkeeksi eli amboniksi.

Solean molemmin puolin on sijoitettu aitiot laulajia ja lukijaa varten, ne ovat kuoroaitioita. Solean erottaa muusta temppelistä kaide. Solean edessä on usein lukupöydillä tai vapaasti seisovissa kehyksissä ikoneja, joitten edessä seisovat kynttiläjalat tuohuksia varten. Lukupöytien kannet on tehty vinoiksi, jotta ikonia voitaisiin helposti lähestyä. Lukupöytää nimitetään myös analogiksi.

Alttarin erottaa muusta temppelistä paitsi em. koroke myös kiinteä kuvaseinä eli ikonostaasi.
---
Tehtäviä: Lue 1. Kor. 10:6, 1. Kor. 10:21, 1. Kor. 11:17-30. Merkitse työvihkoosi Herran Ehtoollisen erilaisia nimityksiä.

Sanaa "liturgia" ei ole suomenkielisessä raamatussa, lue Luuk. 1:23, Apt. 13:2, Hebr. 8:6, miten tämä sana on suomennettu raamatussamme.

Piirrä kotiseurakuntasi kirkon pohjapiirros. Voit ehkä hankkia valokuvia kotiseurakuntasi kirkosta, kiinnitä ne työvihkoosi.

  • Ota selvää, montako kelloa seurakuntasi kirkossa on.
  • Kuka on kirkonisännöitsijä, kanttori, kirkkoherra?
  • Onko seurakuntasi palveluksessa diakonia?
  • Millaisia tuohuksia on saatavana?
  • Mitä muuta voidaan kirkonisännöitsijältä ostaa?
  • Hanki Itsellesi muistelukirja ja täytä se.

5. Liturian osat

Liturgiassa rukoukset, veisut ja pyhät toimitukset seuraavat toisiaan määrätyssä järjestyksessä. Tätä järjestystä nimitetään liturgian kaavaksi. Tässä kaavassa voidaan erottaa kolme pääosaa, jotka ovat: proskomidi, opetettavien liturgia ja uskovaisten liturgia.

Proskomidi on suomeksi esiintuominen. Tämän liturgian osan tarkoituksena on valmistaa leipä ja viini varsinaista liturgiaa varten. Valmistamisen yhteydessä muistellaan ja esitetään Vapahtajan syntymä ja kuolema.

Opetettavien liturgia jakaantuu kahteen osaan, ensimmäinen on omistettu kiitokselle ja rukoukselle, toinen osa saarnalle ja opetukselle.

Uskovaisten liturgiassa tapahtuu leivän ja viinin uhraaminen kiitosuhrina, leivän ja viinin hengellinen muuttuminen Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi sekä Ehtoollisen pyhä sakramentti.

6. Proskomidi

Saavuttuaan kirkkoon pappi ja diakoni ennen astumistaan alttariin menevät kuvaseinässä olevan pyhän oven eteen ja lukevat itsensä ja kokoontuneen seurakunnan puolesta valmistavat rukoukset.

Kuvaseinäksi eli ikonostaasiksi sanotaan sitä ikoneista rakennettua seinää, joka erottaa alttarihuoneen varsinaisesta temppelistä.

Kuvaseinällä on kaksi tarkoitusta, sen ikonit kertovat näkymättömän eli riemuitsevan seurakunnan läsnäolosta liturgiassa, ikonien järjestys kuvaseinässä taas kertoo Jumalan pelastustyöstä ihmiskunnan hyväksi.

Valmistavat rukoukset kuvaseinän edessä

Valmistavat rukoukset luetaan kuninkaan oven (pyhän oven) edessä. Alussa luetaan rukous Pyhälle Hengelle (Taivaallinen Kuningas...), koska ilman Pyhän Hengen apua on kaikenlainen rukous mahdoton, vain Pyhässä Hengessä me voimme nimittää Jumalaa Isäksi.

Pyhä Henki opetti kirkolle rukouksen, joka on omistettu Kolmiyhteiselle Jumalalle: "Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä", ja "Kaikkein pyhin Kolminaisuus, armahda meitä". Tämä onkin seuraava rukous ennen liturgian alkamista. Seuraavana luetaan Kristuksen, Opettajamme välittämä rukous eli Herran rukous ("Isä meidän" rukous).

Näitä rukouksia nimitetään yleisesti alkurukouksiksi, sillä niitä lukemalla aloitetaan lähes kaikki jumalanpalvelukset sekä aamu- ja iltahartaudetkin.

Alkurukousten jälkeen pappi lukee katumusrukouksia, ja niiden jälkeen kääntyen kuvaseinässä olevan Vapahtajan ikoniin päin hän lukee rukouksen, jossa kerrotaan, kuinka Kristus Jumala vapaaehtoisella ristinkuolemallaan pelasti maailman ("Sinun puhtaalle kuvallesi me kumarramme, oi Hyvä, ja rukoilemme syntejämme anteeksi, oi Kristus Jumala"). Suudeltuaan Vapahtajan ikonia pappi kääntyy Neitsyt Marian ikoniin päin ja rukoilee Jumalansynnyttäjän esirukouksia ja suojelusta kohta alkavan pyhän toimituksen osanottajille.

Kumartuen vielä pyhän oven edessä pappi rukoilee itsellensä voimaa ja nuhteettomuutta edessä olevaan uhritoimitukseen ja pyydettyään anteeksi kokoontuneelta seurakunnalta astuu alttariin lukien psalmin jakeita (ps. 5).

Seurakunta ottaa osaa alkurukouksiin toistaen ne mielessään ja vastaa papin anteeksipyyntöön: "Jumala antakoon sinulle anteeksi, kunnianarvoisa isä".

Pukeutuminen pyhiin vaatteisiin

Vanhassa testamentissa oli määrätty papin ja ylimmäisen papin puvusto. Uudessa testamentissa ei pyhistä vaatteista sen sijaan puhuta mitään. Apostolisella ajalla jumalanpalvelukset toimitettiin sen ajan siviilipuvuissa – tunikassa ja toogassa. Diakonit vyöttäytyivät pöytäpalveluksen ajaksi kapealla liinalla. Näistä roomalaisista puvuista kehittyivät 5. ja 6. vuosisadan vaihteessa nykyiset jumalanpalveluspuvut, samalla niille annettiin symbolinen eli vertauskuvannollinen merkitys: pyhät vaatteet ovat Jumalan suojelevan armon vertauskuvia. Pukiessaan pyhät vaatteet ylleen papisto lukee psalmien jakeita, joista käy ilmi, kunkin vaatekappaleen vertauskuvallinen merkitys.

Esiintyessään jumalanpalveluksen ulkopuolella pappi ja diakoni kantavat mustaa, kapeahihaista alusviittaa ja samanlaista, mutta leveähihaista päällysviittaa. Pappi kantaa arvonsa merkkinä rintaristiä. Piispa kantaa lisäksi erikoista päähinettä, jota nimitetään klobukiksi, rinnallaan piispa kantaa Neitsyt Marian ikonia eli panagiaa.

Liturgian ajaksi papisto riisuu päällysviitan pois ja diakoni pukeutuu leveähihaiseen stikariin, vasemmalle olalleen hän kiinnittää pitkän, leveän nauhan, orarin, lisäksi kuuluvat diakonin pukuun irralliset päällyshihat.

Pappi pukee ensin ohuesta kankaasta valmistetun alusstikarin, sen päälle diakonin oraria vastaavan epitrakilin, jonka hän vyöttää vyöllä, päällyshihat ovat samanlaiset kuin diakonilla. Oikealle kupeelleen pappi pukee kuvevaatteen ja lopuksi hän pukeutuu hihattomaan feloniin.

Pukeutumisen jälkeen papisto pesee kätensä hengellisen viattomuuden merkiksi.

Uhripöytä ja ehtoolliskalusto

Edellä oli puhe siitä, että proskomidissa leipä ja viini valmistetaan Ehtoollisen sakramenttia varten. Tämä tapahtuu uhripöydällä. Uhripöydäksi sanotaan toista niistä kahdesta pöydästä, jotka kuuluvat alttarin kalustoon. Uhripöydän paikka alttarissa on sen pohjoisosassa. Pöydän takana on tavallisesti joko Jeesuksen syntymistä tai Getsemanen rukousta esittävä ikoni.

Uhripöydällä pidetään ehtoolliskalusto. Siihen kuuluvat seuraavat esineet: ehtoolliskalkki, ehtoollislautanen (diskos), keihään muotoinen veitsi eli keihäs, kahdesta metallikaaresta tehty tähti, ehtoollislusikka, kaksi ristinmuotoista ehtoollispeitettä, yksi edellisiä suurempi ehtoollispeite eli ilma, kaksi apulautasta ja viinikauha.

Näitten pyhien astioiden tarkoitus ilmenee niissä kaiverruksissa, joilla ne on koristettu. Ehtoolliskalkkiin on kaiverrettu sanat: "Ottakaa vastaan Kristuksen ruumis", ehtoollislautaseen sanat: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh. 1:29). Toista apulautasta koristaa Jeesuksen ristin kuva ja lautasen reunalla olevat sanat: "Sinun ristillesi me kumarramme, Valtias", toisessa apulautasessa on Neitsyt Marian kuva sekä sanat: "Totisesti on kohtuullista ylistää autuaaksi Sinua, Jumalansynnyttäjä".

Mitä proskomidissa tapahtuu

Astuttuaan uhripöydän eteen pappi tekee kolme rukouskumarrusta ja lukee koko proskomidin johtorukouksen: "Sinä lunastit meidät kalliilla verelläsi lain kirouksesta. Ristiinnaulittuna ja keihäällä lävistettynä Sinä vuodatit ihmisille kuolemattomuuden. Kunnia olkoon Sinulle, meidän Vapahtajamme".

Otettuaan sen jälkeen käteensä kirkkoleivän eli prosforan pappi ristillä koristetulla apulautasella leikkaa tästä kirkkoleivästä kuutionmuotoisen osan lukien samalla profeetta Jesajan ennustuksen Jeesuksen kärsimyksistä (Jes. 53:7-8). Irrotettuaan osan, jota nyt sanotaan Karitsaksi, pappi asettaa sen keskelle diskosta ja "teurastaa" Karitsan, hän leikkaa sen ristinmuotoisesti kuitenkin niin, että osat pysyvät koossa. Samalla pappi lukee sanat: "Teurastetaan Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin maailman elämäksi ja pelastukseksi". Vielä tapahtuu Karitsan "lävistäminen"; keihäällä pappi lävistää Karitan oikean puolen lukien sanat: "Yksi sotamiehistä lävisti keihäällä Hänen kylkensä.. ." (Joh. 19:34-35.) Tehtyään tämän pappi kaataa kauhassa olevan vedellä laimennetun viinin ehtoolliskalkkiin.

Proskomidin seuraavissa pyhissä toimituksissa tapahtuu koko seurakunnan kokoontuminen Kristus-Karitsan ympärille. Pappi leikkaa muista kirkkoleivistä osasia ja asettaa ne diskokselle. Karitsan oikealle puolelle hän asettaa Neitsyt Marian muistolle omistetun osasen ja vasemmalle puolelle yhdeksän osasta pyhien ihmisten kunniaksi.

Kahdesta muusta kirkkoleivästä otetaan osaset kirkollisen ja maallisen esivallan sekä kaikkien elossa olevien puolesta. Tällöin pappi lukee myös muistelukirjasiin merkityt nimet. Viimeisestä eli siis viidennestä kirkkoleivästä otetaan osasia edesmenneitten muistoksi.

Kun tämä kaikki on tehty, tuodaan suitsutusastia, ketjuista kannettava astia, jossa on hehkuvia hiiliä. Niitten päälle pappi asettaa suitsuketta ja siunaa sen rukouksella: "Me tuomme Sinulle, Kristus Jumalamme, suitsutusta hengelliseksi tuoksuksi. Ota se ylitaivaalliselle uhrialttarillesi ja lähetä meille kaikkein pyhimmän Henkesi armo". Rukouksesta käy ilmi suitsutuksen tarkoitus. Se on uhrimme, se on rukouksemme ilmaisu, ja sen kautta toivomme Pyhän Hengen armon tulevan meidän päällemme.

Suitsutettuaan tähden sekä ehtoollispeitteitten päälle pappi peittää niin kaikin kuin ehtoollislautasen. Peittämisellä kuvataan sekä Jeesuksen syntymistä että hänen hautaamistansa.

Proskomidin päätösrukouksessa pappi anoo Jumalan eteen asetettujen leivän ja viinin siunaamista ja lahjojemme vastaanottamista sekä pyytää Jumalaa muistamaan kaikkia niitä, joitten puolesta proskomidissa on rukoiltu. Proskomidin päättyminen ilmoitetaan aukaisemalla esirippu; alttarin sisäpuolella, kuninkaan oven edessä oleva kangas, suitsuttamalla koko kirkossa sekä soittamalla kelloja.

Hetket

Proskomidissa esitetyt tapahtumat, Jeesuksen syntyminen ja Hänen kuolemansa, ovat Jumalan kaitselmuksen salaisuuksia, siksi liturgian tämä osa toimitetaan alttarissa papin lukiessa rukouksia aivan hiljaisella äänellä. Läsnä olevan seurakunnan rukouksellisen mielialan herättämiseksi ja liturgiassa muisteltaviin tapahtumiin johdattamiseksi luetaan proskomidin aikana hetket. Hetki on kolmesta psalmista sekä rukouksista kokoonpantu lyhyt jumalanpalvelus.

Muinoin vuorokausi jakaantui toisin kuin nyt. Päivä jaettiin neljään kolmituntiseen hetkeen ja yö samanpituisiin vartioihin. Jumalanpalveluksemme on säilyttänyt tämän muinaisen jaon ja niinpä on ensimmäisen, kolmannen, kuudennen ja yhdeksännen hetken palvelukset. Myös hetkiin liittyy pelastushistoriallisia muistoja. Liturgian alussa luetaan kolmas ja kuudes hetki. Kolmannen hetken psalmeissa ennustetaan sillä hetkellä tapahtunutta kavaltamista ja samalla hetkellä tapahtunutta Pyhän Hengen alaslaskeutumista pyhien apostolien päälle. Kuudennen hetken aikana tapahtui Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Tämä muisto tulee esille tämän hetken psalmeissa ja loppurukouksessa.
---
Tehtävä: Tutki kirjassa olevat ikonostaasin kuvat. Merkitse vihkoosi alarivin ikonien järjestys. Mitä ikoneja on kuninkaan ovessa? Mikä ikoni on oven yläpuolella? Montako ovea kuvaseinässä on? Mitä ikoneja on pohjoisovessa, mitä eteläovessa?

Piirrä oman kirkkosi kuvaseinästä kaavakuva.

Mille muistolle seurakuntasi kirkko on pyhitetty?

Liitä työvihkoosi kotikirkkosi ja muittenkin seurakunnassasi olevien kirkkojen ja rukoushuoneitten sisäkuvia. Merkitse niiden alle esim. ___________ seurakunnan pyhälle ____________ omistettu kirkko/ rukoushuone. Muistopäivä on _____ p:nä ________kuuta.

Opi alkurukoukset ulkoa.

Etsi psalmi 5. Miksi tämä psalmi sopii luettavaksi alttariin mennessä?

Opi tuntemaan pyhät puvut kirjassasi olevien kuvien perusteella. Piirrä niistä muutamia. Keksi kankaille sopiva kuviointi ja väritys.

Lue raamatusta Jes. 61:10, 2. Moos. 15:6-7, Ps. 119:73, Ps. 113:2, Ps. 18:33, Ps. 45:4-5, P. 132:9, Ps. 26:6-12. Näitä kohtia diakoni ja pappi lukevat pukeutuessaan pyhiin vaatteisiin. Mitä vertauskuvia sisältyy näihin raamatunkohtiin?

Etsi raamatusta (evankeliumeista) ne kohdat, joissa puhutaan Ehtoollisen asettamisesta.

Etsi Johanneksen evankeliumista kohta, missä puhutaan keihäästä.

Lue Jes. 6:1-7, mitä yhteyttä on jakeessa 6 mainituilla pihdeillä ja ehtoollislusikalla.

Etsi rukous- ja hartauskirjasta kiitosrukoukset Ehtoollisen jälkeen, mihin Herran Ehtoollista verrataan p. Simeonin rukouksessa? Tutki kirkkoleipä. Montako osaa siinä on? Miksi?

Miten sama asia ilmaistaan ristinmerkin teossa?

Mikä kuva on kirkkoleivän yläosassa, mitkä kirjaimet? Merkitse työvihkoosi kirjainten merkitys.

Etsi Raamatusta proskomidissa luettavat kohdat: Jes. 53:7-8, Joh. 19:33-35.

Etsi Raamatusta kolmannen hetken (Ps. 17, 25, 51) ja kuudennen hetken (Ps. 54, 55 ja 91) psalmit. Tutustu niihin. Missä psalmissa puhutaan Pyhästä Hengestä? Vertaa Ps. 91:11-12 ja Matt. 4:6 ja Luuk. 4:10.

Lue Apt. 2 luku. Mihin aikaan tapahtui Pyhän Hengen vuodattaminen? Lue Apt. 10:9. Mistä rukoushetkestä on tässä puhe?

Opetettavien liturgia