Pyhät rinnallamme 2: Pyhän "erikoistumminen"
Ortodoksi.netista
Pyhät rinnallamme 2: Onko pyhillä omat erikoisalansa?
Joskus kuulee sanottavan, että joku pyhä on sairaiden auttaja, toinen matkustavien suojelija ja kolmannen puoleen käännytään aivan tietyn huolen kanssa. Kuulostaa melkein siltä kuin pyhillä olisi omat erikoisalansa. Ajatus voi hymyilyttää, mutta samalla se herättää hyvän kysymyksen: mistä tällaiset yhteydet ovat syntyneet ja mitä ne oikeastaan tarkoittavat?
Taivaallisesta työnjaosta ei ole kysymys. Pyhien esirukouksia ei ole rajattu tiettyihin sairauksiin, ammatteihin tai elämäntilanteisiin. Sen sijaan kirkon perinteessä jotkut pyhät ovat tulleet erityisen läheisiksi ihmisille, jotka elävät samanlaisten huolten keskellä. Taustalla voivat olla pyhän oma elämä, hänen tekemänsä työ tai hänen esirukouksiinsa liittyvät kertomukset avun saamisesta.
Eletty elämä jää ihmisten mieleen
Asiaa voi lähestyä tavallisen elämän kautta. Kun jokin huolestuttaa, puhumme mielellämme ihmiselle, jonka uskomme ymmärtävän tilannettamme. Saman menetyksen kokenut saattaa ymmärtää surua ilman pitkiä selityksiä. Sairaita hoitanut puolestaan tuntee sekä potilaan pelon että hänen läheistensä huolen. Yhteinen kokemus tekee lähestymisestä luontevaa.
Samantapainen tuttuuden tunne voi syntyä pyhän elämäkertaa lukiessa. Jos pyhä on hoitanut sairaita, auttanut puutteen keskellä eläviä tai joutunut itse vainotuksi, juuri nämä elämänvaiheet jäävät ihmisten mieleen. Hänen esirukouksiaan aletaan pyytää erityisesti vastaavissa tilanteissa. Näin henkilökohtaisesta läheisyydestä voi vähitellen kasvaa kokonaisen yhteisön rukousperinne.
Pyhän merkitys ei silti rajoitu siihen, mitä hän teki ammatikseen tai millaisia vaikeuksia hän kohtasi. Hänen elämänsä kertoo ennen kaikkea uskosta ja rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäisiin. Siksi sama pyhä voi puhutella hyvin erilaisia ihmisiä aivan eri syistä.
Kertomukset ja kiitollisuus välittävät perinnettä
Pyhien elämäkertojen rinnalla kulkevat kertomukset siitä, kuinka ihmiset ovat kokeneet saaneensa apua heidän esirukoustensa kautta. Joku on rukoillut vaikeassa tilanteessa, saanut avun ja kertonut siitä toisille. Kiitollisuus on voinut saada näkyvän muodon ikonina, rukouksena tai pyhälle omistettuna kirkkona. Seuraava sukupolvi on oppinut tuntemaan saman pyhän ja kääntynyt hänen puoleensa omine huolineen.
Näitä kertomuksia luetaan kirkossa uskon ja rukouksen näkökulmasta. Varsinkin vanhoihin elämäkertoihin sisältyy myös perimätietoa, jonka kaikkia yksityiskohtia ei voida historiallisesti varmistaa. Kertomusten tarkoituksena on kuitenkin välittää luottamusta Jumalan apuun ja rohkaista rukoukseen. Niistä ei voi tehdä lupausta, että sama asia tapahtuisi jokaiselle samalla tavalla.
Myös paikalliset tavat vaikuttavat. Jollakin seudulla tietty pyhä tunnetaan lähes jokaisessa kodissa, kun taas muualla hänen nimensä on vieraampi. Perheen, seurakunnan ja kotiseudun muistot muovaavat sitä, kenestä tulee läheinen. Kaikkialla ortodoksisessa maailmassa ei siksi ole samanlaista käsitystä pyhien erityisistä yhteyksistä eri elämäntilanteisiin.
Esirukous ei ole palveluvalikko
Suojeluspyhistä laaditut luettelot voivat auttaa tutustumaan kirkon perinteeseen. Liian tarkasti luettuina ne voivat kuitenkin antaa väärän kuvan: aivan kuin rukouksen onnistuminen riippuisi siitä, osaako valita oikean pyhän. Huolestuneen ihmisen ei tarvitse ryhtyä tällaiseen selvitystyöhön. Tutulta pyhältä saa pyytää esirukouksia kaikissa elämän asioissa.
Myöskään erityisen tunnettu pyhä ei ole oikotie varmaan lopputulokseen. Rukouksessa saa pyytää apua hyvin konkreettisesti, mutta Jumalan toimintaa ei voi määrätä ennalta. Jos toivottua muutosta ei tule, syyksi ei pidä päätellä väärää pyhän valintaa tai rukoilijan riittämätöntä uskoa.
Sana erikoistuminen sopii siis tähän vain hieman leikillisenä ilmauksena. Täsmällisemmin voisi puhua erityisestä läheisyydestä: tietyn pyhän elämä ja häneen liittyvä rukousperinne ovat antaneet ihmisille rohkeutta lähestyä häntä juuri omassa tilanteessaan.
Esikuvasta voi tulla myös teko
Pyhän elämä ei kutsu ainoastaan pyytämään apua, vaan myös huomaamaan toisten tarpeita. Sairaita hoitaneen pyhän muistaminen voi rohkaista käymään yksinäisen luona. Köyhiä auttaneen elämä voi saada kysymään, olisiko omasta mahdollista jakaa. Näin pyhien kunnioittaminen saa jatkoa tavallisessa arjessa.
Pyhien erilaiset elämäntiet kertovat siitä, kuinka monella tavalla lähimmäistä voi rakastaa. Kaikkien ei tarvitse tehdä samaa eikä jaksaa yhtä paljon. Joku osaa hoitaa, toinen kuunnella, kolmas järjestää käytännön apua. Tästä näkökulmasta pyhien ”erikoisalat” muistuttavat myös meitä siitä, että omilla taidoilla ja kokemuksilla voi olla käyttöä toisen ihmisen hyväksi.
Lähteet ja tausta-aineisto
- Orthodox Church in America: Praying to the Saints. Pyhien esirukoukset osana kirkon yhteyttä.
- Orthodox Church in America: The Orthodox Faith – Intercessory Prayer. Toisten puolesta rukoileminen ja luottamus Jumalaan.
- Orthodox Church in America, Department of Christian Education: Saints Who Were Physicians and Healers. Esimerkkejä pyhien elämäntyön, sairaiden auttamisen ja rukousperinteen yhteydestä (PDF, englanniksi).
Palaa ensimmäiseen osaan. Lue myös myöhemmin ilmestyvä seuraava osa 3.