Kirkkosali

Kirkkosali eli naos (kreikaksi: ναός / naos, temppeli) on ortodoksisen kirkkorakennuksen suurin yhtenäinen sisätila, jossa toimitetaan jumalanpalveluksia ja usein myös muita toimituksia kuten avioliittoon vihkimisiä, kasteita ja hautajaisia.

Alkuaan kirkkosalissa ei ollut muuta kalustoa kuin amboni eli puinen tai kivinen puhujakoroke sekä mahdollisesti joitain analogeja ja muuta pientä kalustoa. Myöhemmin alttarin ja kirkkosalin väliin syntyi ikonostaasi, joka laajeni alkuaan kevytrakenteisesta ikonien muodostamasta väliseinästä kiinteäksi seinäksi ja kirkkosalikin alkoi muuttaa käyttötarkoitustaan.

Piispan istuin, katedra siirrettiin alttarista kirkkosaliin ja salin puolelle tuli myös tuoleja tai penkkejä sairaille ja vanhuksille. Kehitys bysanttilaisessa traditiossa on sitten myöhemmin ollut erilaista verrattuna slaavilaiseen traditioon. Kreikkalaisissa kirkoissa on yleensä lähes kaikkialla tuolirivistöjä, kun sen sijaan slaavilaisen tradition mukaisissa kirkoissa tuolit ja penkit ovat seinustoilla. Kreikkalaisten kirkkojen tuolirivistöt ovat melko uutta perinnettä, peräisin vasta toisen maailmansodan ajoilta ja ne ovat enemmänkin lainaa läntisen kirkon puolelta.

Kirkkokansa Suomessa yleensä seisoo kirkkosalissa, mutta istuminen ei ole kielletty, etenkään jos siihen on pakottava tarve vanhuuden, sairauden tai väsymisen vuoksi. Miehet asettuvat kirkkosalissa yleensä oikealle puolelle ja naiset vasemmalle puolelle, mutta tämäkään tapa ei ole ehdoton ja nainen voi aivan hyvin olla oikealla tai mies vasemmalla, jos hän niin haluaa. Näillä eri puolilla eri sukupuolille on haluttu antaa mahdollisuus keskittyä kirkossa ollessaan rukoukseen ja jumalanpalvelukseen sen sijaan, että katselisi ympärillä olevia ihmisiä.

Kirkkorakennuksesta ja sen osista on kerrottu enemmän artikkelissa: Kirkkorakennus.

HAP