Hymnografia

Hymnografia on piispa Arsenin sanakirjan mukaan yleisnimitys kaikelle kirkon jumalanpalveluksissa käyttävälle runomittaan laadituille veisuille. Sanaa voidaan pitää siis eräänlaisena kirkkorunouden synonyymina.

Sanan perustaana oleva hymni tarkoittaa tietyntyyppistä musiikkikappaletta, yleensä uskonnollisia, erityisesti kirjoitettu ylistämistä, jumalointia ja rukoilemista sekä rukousta varten ja tyypillisesti se on osoitettu Jumalalle, Pyhälle Kolminaisuudelle tai jollekin muulle pyhälle ihmiselle tai asialle. Sana hymni on peräisin kreikankielisestä sanasta ὕμνος, hymnos suomeksi: "laulu ylistää".

Varhaisimmat tiedettyjä hymnejä olivat mm. faarao Akhenaten säveltämät Atonille (sanatarkasti Aton-Ra'lle) osoitetut hymnit, hindulaisen perinteen Veda-kirjojen hymnit sekä tietysti Vanhan testamentin ja aikaisempien kirjojen psalmit, kokoelma juutalaisia lauluja. Läntinen tunnettu hymniperinne alkanee kreikkalaisen Homeroksen hymneistä, joista vanhimmat lienee kirjoitettu noin 700 vuotta eKr. Kolmannelta vuosisadalta eKr. on peräisin kuuden kirjallisen hymnin kokoelma Ὕμνοι, jonka on tehnyt aleksandrialainen runoilija Kallimakos.

Patristiset runoilijat alkoivat soveltaa termia ὕμνος tai latinaksi: hymnus kristilliseen rukouselämään ja kirkkomusiikkiin ja usein käytetäänkin hymnin synonyyminä tässä yhteydessä sanaa psalmi.