Palava pensas
Ortodoksi.netista
(kuva © Pyykkönen)
(kuva: wikipedia)
(kuva: wikipedia)
(kuva: wikipedia)
Toinen Mooseksen kirja 3:1-6
- Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
- Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.
Viides Mooseksen kirja 33:16
- Hän, joka asuu palavassa pensaassa, siunatkoon häntä suosiollaan. Kaikki tämä tulkoon Joosefin osaksi, hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.
Pyhän Katariinan luostarissa Siinain vuorella Egyptissä on kirkon taakse rakennettu pieni kappeli sille paikalle, jossa Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa. Pyhiinvaeltaja Aetheria kertoo matkastaan Siinain luostariin vuosina 393 - 396 ja munkkien kilvoittelusta palavan pensaan lähellä ja Mooseksen vuorella jo kauan ennen kuin nykyinen luostari rakennettiin. Hänen mukaansa pensas oli silloin yhä elossa ja kasvatti uusia versoja. Viimeistään vuoteen 1216 mennessä pensas oli jaettu reliikkeinä kristityille.
Kirkon pääapsiksen takana palavan pensaan ympärillä oli aikaisemmin vain kattamaton piha, jolle pääsi kirkon etumaisten sivukappeleiden kautta. Vasta keskiajalla rakennettiin pieni lyijykattoinen kappeli kirkon päätyyn. Vain seinä erottaa kirkon apsiksen luostarin pyhimmästä paikasta, palavan pensaan kappelista. Niitä harvoja pyhiinvaeltajia, joiden enää sallitaan käydä palavan pensaan kappelissa, kehotetaan riisumaan kenkänsä ennen kuin he astuvat sisään, aivan niin kuin Jumalakin käski Mooseksen riisua kenkänsä ilmestyessään hänelle palavassa pensaassa. Kappelin lattialla on kallisarvoisia mattoja ja seinillä lukuisia ikoneita. Marmorilaatta avoimen alttarin alla osoittaa sitä kohtaa, jossa palava pensas on ollut.
Luostarin kirkon pääapsiksen suurenmoisissa mosaiikeissa Mooses on kuvattu riisumassa kenkiään Jumalan ilmestyessä hänelle palavassa pensaassa.
Ikoneissa usein toistuva aihe on Jumalanäiti palava pensas. Vanhin tästä aiheesta säilynyt kuva on kreikkalaisen käsikirjoituksen miniatuuri noin vuodelta 1100. Ikonin venäläisessä tyypissä on Jumalanäidin kuva kahdesta nelikulmaisesta, teräväsakaraisesta tähdestä muodostetun kahdeksankulmion keskellä, jota ympäröivät ruusunlehdet. Tähden sakaroihin on saatettu kuvata evankelistojen symbolit ja ruusunlehtiin ylienkelit. Pienet raamatulliset kohtaukset ikonin kulmissa viittaavat Jumalanäidin neitsyyteen. Bysanttilainen ikonityyppi on kuvattu Athoksen ikonimaalauskirjassa näin:
- Lampaiden ympäröimä Mooses riisuu kenkiään palavan pensaan edessä. Pensaan keskellä näkyy Pyhä Neitsyt lapsen kanssa. Hänen vierellään on enkeli, joka katsoo Moosesta. Pensaan toisella puolella on toisen kerran Mooses, joka ojentaa kättään ylöspäin, ja toisessa kädessään hänellä on sauva.
Pyhät isät ovat jo varhain selittäneet tätä symbolia:
- Niin kuin pensas oli liekeissä palamatta silti poroksi, säilyi Jumalanäidin neitsyys salaisella tavalla hänen synnytettyään Jumalan Pojan.
Jos me haluamme etsiä luonnontieteellistä selitystä palavalle pensaalle, jota tuli ei kuitenkaan kuluta, se voisi löytyä Siinailla esiintyvästä erittäin harvinaisesta pensaasta, jonka oksat ja lehdet ovat hyvin vaaleat ja saattavat vastavalossa hyvinkin näyttää olevan liekeissä. Myös luostarin sisäpihalla yhä kasvavaa ryömivää vadelmapensasta on pidetty palavan pensaan jälkeläisenä. Mutta toisaalta: Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. (Luuk.1:37)