Nimi ja usko (kirja)

Kirjan kansi

A[leksanteri]. Kasanko: Nimi ja usko

ISBN - ei numeroa

Julkaisija ja kustantaja: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto (OKJ)

Julkaisupäivämäärä: 1952

Sivumäärä: 139 sivua

Sidos: nidottu / pehmeäkantinen

piispainkokouksen hyväksymä

Kirjan kirjoittajan laatima kirjan esipuhe

Aakkosellisesti järjestettyä ortodoksista ristimänimien hakemistoa on meillä kaivattu jo parin vuosikymmenen aikana. Vuonna 1918 48-sivuisena ilmestynyt "Nimiluettelo, sisältäen kr. kat. kirkkokalenterissa esiintyvät sekä miesten että naisten nimet" oli varsin puutteellinen, sillä tästä vihkosesta ei läheskään kaikille vierasperäisille ortodoksisille nimille löytynyt suomen kieleen sopivaa kansallisasuista nimivastinetta. Paremman puutteessa oli silloin kuitenkin tultava toimeen tälläkin nimiluettelolla.

Kun sitten tämän vihkosen painos oli loppunut, asetettiin oloihimme soveltuvan ristimänimistön aikaansaamiseksi erityinen ristimänimien kansallistuttamiskomitea, jonka valmistama "ehdotus ristimänimien suomalaistuttamiseksi" julkaistiin kirkollishallituksen päätöksen mukaisesti Aamun Koitossa vuonna 1933. Virallista vahvistusta tämä ehdotus ei kuitenkaan saanut, minkä vuoksi sitä ei voitu ottaa käytäntöön. Sen sijaan kirkollishallitus antoi määräyksen, että yksinomaan suomalaisessa almanakassa esiintyviä ristimänimiä sai kasteessa antaa lapsille ainoastaan yhdessä jonkin ortodoksisen nimen kanssa.

Vuonna 1945 vahvisti eduskunta etunimilain. Tämän lain mukaan ei etunimeksi enää saanut hyväksyä kielenvastaisia nimiä. Kun ortodoksisessa kirkkokalenterissa esiintyvät pyhien ihmisten nimet vierasmaalaisina suurimmaksi osaksi ovat "kielenvastaisia" ja kun voimassaolevien määräysten mukaisesti kirkonkirjoihin on etunimikin merkittävä juuri sellaisessa muodossa, kuin sitä jokapäiväisessä elämässä käytetään, tuli jälleen ajankohtaiseksi kysymys ristimänimien sovittamisesta vallitseviin oloihimme.

Sain tehtäväkseni tämän tehtävän suorittamisen aikaisemmin kerätyn aineiston pohjalla. Näin syntyi tämä nimiopas. Sen runkona on kirkkomme perinteellinen ristimänimistö, toisin sanoen kirkkokalenteriin otetut pyhien ihmisten ristimänimet. Näille alkuperäisnimille on merkitty jokapäiväiseen käytäntöön soveltuvat etunimilain säännöksiä vastaavat paikalliset nimimuunnokset. Useissa tapauksissa on tällaisia nimimuunnoksia voitu merkitä useampiakin, mutta on ollut sellaisiakin alkuperäisiä nimiä, joille ei saatu yhtään sopivaa vastinetta. Nimimuunnoksia valitessa ja keksiessäkin – on etusija annettu foneettiselle johtamistavalle. Eräissä tapauksissa on kuitenkin nimimuunnos johdettu vieraskielisen nimen merkityksestä. Nimimuunnokset on poimittu etupäässä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran laatimasta, v. 1947 julkaistusta etunimien luettelosta. Tämä rikas ja monipuolinen luettelo ei kuitenkaan riittänyt tyydyttämään tarpeitamme, sillä monelle ortodoksiselle nimelle ei siitä voitu keksiä mitään sopivaa vastinetta. Niinpä oli nimimuunnoksiksi valittava joukko sellaisia yleisesti tunnettuja karjalaisia nimiä, joita ei vielä ole kelpuutettu suomalaiseen nimialmanakkaan, jopa johdettava vallan uusiakin nimimuotoja. On luultavaa, etteivät kaikki tällä tavoin johdetut nimimuunnokset tule saamaan yleistä käytäntöä. Tulevaisuus saakin osoittaa, mitkä näistä vastineista on sitten korvattavaa uusilla muodoilla.

Tahtoisin huomauttaa, ettei esillä oleva opas ole mikään kielitieteellinen tutkielma ristimänimistä vaan se on yritys sovittaa ortodoksisen kirkon ristimänimiä koskevat perinteet nykyolojen vaatimuksiin ja jokapäiväisen elämän sanelemaan käytäntöön. Sen tarkoituksena on vain poistaa alussa mainittua puutetta.

Kuopiossa, p, profeetta Eliaan päivänä 1952

A. Kasanko